Saga istui pihan huvimajassa hieroen nihkeitä kämmeniään jalkojansa vasten. Häitä oli järjestelty viimeiset päivät kovalla tohinalla, ja tänään kaikki se vaiva palkittaisiin. Saga saisi olla päivän kuningatar, se jota kaikki katselisivat ihaillen. Häntä jännitti kovasti, koska hän halusi kaiken menevän täydellisesti. Onneksi suurin osa valmisteluista oli tehty jo edellisenä päivänä, joten Sagalla oli nyt aikaa rentoutua ja valmistautua rauhassa suurta hetkeä varten.

Saga oli todella onnellinen miettiessään tätä päivää ja tulevaisuutta. Hän oli aina tiennyt saavansa lapset nuorena ja elävän täydellistä, kiiltokuvamaista perhe-elämää ihanan miehensä kanssa. Tänä iltana tuo ihana mies lupaisi olla hänen loppuelämänsä ajan.

Ihanan miehen ilmestyessä kylpyhuoneeseen myöhemmin päivällä Saga oli jo viettänyt kyseisessä huoneessa pari tuntia. Aatto oli taas kerran hyvin kiitollinen siitä, että oli mies. Miten jotkut jaksoivatkaan seistä peilin edessä monta tuntia nyppien kulmakarvojaan, levittäen naamalleen viittä eri rasvaa ja sutien väriä ripsiin, luomiin ja huuliin... Hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin harjata hiukset taaksepäin ja vetää puku ylle ja hän olisi valmis juhlaan kuin juhlaan.

Iltapäivällä juhlat alkoivat. Saga käveli vielä kerran pihan ympäri tarkistaen, että kaikki olisi varmasti kunnossa. Alienor oli järjestänyt ruoan juhliin, kun taas Oliver oli ollut siivousvastaava ja Zinaida koristeluvastaava. Saga oli halunnut jokaiselle oman tehtävän, jotta hän tiesi mitä kenenkin vastuulla oli. Niin oli ollut helpompi jakaa työohjeita, ja syyllinenkin saataisiin tilille teoistaan, jos jotakin olisi jäänyt tekemättä...

Vieraat saivat aluksi nauttia alkupaloista, joiden jälkeen hoidettaisiin vihkiminen. Saga seisoi ulkona noutopöydän vieressä valmiina ottamaan vieraat vastaan. He olivat kutsuneet vain läheisimmät; Oliverin veljet ja muutaman ystävän. Oliver oli ylennyksen toivossa kysynyt saisiko kutsua pari työtoveria juhliin, mutta Saga ei halunnut juhliinsa ihmisiä, joita hän ei edes tuntenut.

Tunnelma oli rattoisa vieraiden tuntiessa toisensa. Keskustelunaiheita riitti, kun saman pöydän ääreen kokoontui ihmisiä, jotka eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan. Liljakin oli jo harmaantunut, mutta nuorekkuutensa hän oli säilyttänyt.

Tuleva aviopari oli jo siirtynyt pienelle pihalle kyhätylle korokkeelle odottelemaan vieraita. Aattoa jännitti todella paljon, mutta Sagasta tuntui, että hän oli löytänyt sisäisen rauhan. Hän olisi voinut seistä siinä ikuisuuden nauttimassa hetkestä. Tähän asti hän oli ollut vain tyttö, joka heräsi aamuisin töihin ja käpertyi iltaisin poikaystävänsä viereen nukkumaan. Kohta hän olisi Rouva Starberry, jolla on rakastava aviomies ja viisi hyvinkasvatettua lasta.

Zinaida vastasi musiikista seremonian ajan. Hän alkoi soittaa kaunista taustamusiikkia, jotta vieraat ymmärtäisivät siirtyä pöydän äärestä puutarhaan. Saga olisi voinut odottaa pidempäänkin, mutta Zinaida halusi saada äkkiä nämä pakolliset häärituaalit suoritettua, jotta päästäisiin juhlimaan.

Lopulta Saga ja Aatto vaihtoivat sormuksia kirsikkapuiden ja ruusujen keskellä. Kumpaakin hymyilytti kovasti vieraiden vahdatessa heidän jokaista liikettään ja kuunnellessa heidän jokaista sanaansa.

Varmoin ottein Aatto pujotti sormuksen Sagan sormeen ja kuiskasi rakastavansa häntä. Saga vain tuijotti miestään silmiin ja tunsi ajan leijuvan. Se ei tikittänyt armottomasti eteenpäin, eikä myöskään tuntunut painostavan, vaan se soljui pehmeästi eteenpäin, pienet eleet seurasivat toisiaan ja muu maailma oli jossain kaukana...

Lopulta he olivat virallisesti naimisissa. Sukulaiset ja ystävät tulivat lähemmäs onnitellakseen, mutta pari halusi vielä hetken elää omassa maailmassaan, jossa aika leijui, ennen kuin he palaisivat takaisin todellisuuteen, jonka äänet kuuluivat hetki hetkeltä selkeämmin heidän korvissaan.

Vieraiden onniteltua avioparia sai pianistikin hetken tauon onnitellakseen siskoaan. Zinaida oli todella onnellinen Sagan puolesta. He olivat niin täydellinen aviopari, ja he kaksi saisivat vielä monta täydellistä lasta. Zinaida toivoi itse kiertävänsä maailmaa vielä monta vuotta ennen perheen perustamista, mutta hän ymmärsi siskonsa unelmat kuunneltuaan niitä lapsesta saakka.

Illan hämärryttyä valokuvaaja saapui paikalle. Saga ei ollut halunnut juhlistaan kalliita. Ruoka, kampaukset ja muut vastaavat olivat itse tehtyjä, mutta valokuvat ottamaan hän oli halunnut ammattikuvaajan. Niitä kuvia katsottaisiin vielä vuosia, joten niistä kannatti maksaa.

Testikuvat otettuaan valokuvaaja hääsi Zinaidan sivummalle ja otti morsiamesta tunnelmallisia kuvia tähtitaivaan tuikkiessa taustalla.

Yhteiskuvat onnistuivat myös ja valokuvaaja sai olla tyytyväinen työnsä jälkeen. Näitä kuvia olisi ilo esitellä tuleville sukupolville!

Kuvaajan ja vieraiden lähdettyä Sagalla ja Aatolla oli hetki aikaa hengähtää. Kohta tanssilattia kutsuisi, he olivat nimittäin varanneet Ryminän illaksi käyttöönsä.

Nyt he olivat oikeasti aviopari. Luvanneet viettää loppuelämänsä yhdessä. Tätä edeltävä aika oli ollut hetkessä elämistä. Nyt he näkivät toistensa silmissä tulevaisuuden ja ikuisuuden. Toinen olisi aina vierellä tukemassa vaikeissa päätöksissä, mukana iloissa ja suruissa, mutta myös aivan tavallisissa arkipäivissä, sukkapyykeissä ja kahvin keitoissa.

Juuri sitä molemmat elämältään toivoivat. Arkea hyvine ja huonoine päivineen. Mieluiten pelkkiä aurinkoisia ja onnellisia päivä, mutta välillä myös pilvisiä päiviä, joina mikään ei suju, jotta he eivät unohtaisi arvostaa niitä aurinkoisia päiviä.

Eivät he kauan saaneet istua tunnelmoimassa, kun Zinaida jo hoputti heitä juhlimaan. Vieraat olivat menneet suoraan Ryminään häiden jälkeen, joten he jäisivät hyvin pian kaikesta paitsi, jos eivät kiirehtisi paikalle. Tähtitaivasta ehtii katsella joku toinenkin päivä!

Seurue aloitteli iltaa baaritiskillä huomatessaan, että osa vieraista oli vasta matkalla. Juotavat selkeyttivät Sagan ajatuksia, jotka olivat olleet koko päivän hieman sekavat, ja hän hihkui innoissaan olevansa naimisissa ja omistavansa ihanimman timanttisormuksen ikinä! Aatto nyökkäili ymmärtäväisenä, ihmetellen mitä se stressin purkautuminen oikein teettääkään.

Pian saatiin juhlat kunnolla käyntiin, kun tanssilattialle alkoi kerääntyä väkeä. Saga tilasi vieraille juomia minkä ehti ja nappasi tarjottimelta itselleenkin sitä sun tätä maisteltavaksi. Baarimikko sai olla onnellinen ollessaan puolikuuro Sagan selittäessä tohkeissaan päivän tuntemuksiaan.

Lopulta Saga kyllästyi baarimikkoon, joka ei ollut hyvä juttukaveri, ja suuntasi kohti tanssilattiaa Aaton kanssa. Kuinka hassua olikaan tanssia pitkän mekon kanssa! Vaikka olisi liikuttamatta jalkojaan, kukaan ei huomaisi!

Ryminässä meno jatkui pikkutunneille asti. Aattoa alkoi jo hieman väsyttää, mutta morsiamella riitti energiaa muuhunkin kuin paikallaan huojumiseen. Aatto ei kehdannut silti lähteä sivummalle istuskelemaan, kun häntä viisikymmentä vuotta vanhemmat vieraatkin vielä jaksoivat tanssia.

Aaton onneksi hetken kuluttua valot sammuivat ja musiikki vaikeni. Portsari pyysi ihmisiä poistumaan ja tulemaan vaikka illalla uudestaan. Vanhukset tosin tiesivät, että nuoriso ei heitä tänne illalla enää huolisi, joten he lähtivät kotiin nyrpeinä, kysellen Zinaidalta ohimennen koska hänen häitänsä juhlittaisiin.

Aatto katseli hymyillen poislaahustavaa väkeä. Juhlat olivat olleet mahtavat, mutta oli mukava päästä kotiin nukkumaan rankan päivän jälkeen. Ensin täytyi tosin saada Starberryn siskokset turvallisesti kotiin, kumpikaan ei ollut ihan selvimmässä olotilassa sillä hetkellä.

Kotimatka sujui mukavasti taksilla, ja saatettuaan Zinaidan sänkyynsä nukkumaan Aatto talutti morsiamensa makuuhuonetta kohti.

Saga ei olisi millään halunnut ottaa ihanaa häämekkoaan pois päältä. Hän selitti Aatolle, joka oli liian kaukana kuullakseen, että hän ei saisi enää koskaan pukea sitä mekkoa päälleen. Hänhän voisi käyttää sitä vaikka arkiasunaan, jottei se menisi ihan hukkaan!

Yhtäkkiä Sagan valtasi väsymys. Se iski häneen hetkessä. Sagalla oli jäänyt lause kesken, eikä hän jaksanut sanoa sitä edes loppuun. Hitaasti hän laahusti sänkyä kohti, jossa Aatto jo pöyhi tyynyjä valmiiksi.

Molemmat nukahtivat sänkyyn vaatteet päällä. Hääyön perinteet jäivät toteutumatta avioparin juhlittua liikaa, mutta se ei haitannut. He ehtisivät toteuttaa vielä monenlaisia perinteitä, olihan heillä koko elämä aikaa.

Puolen vuorokauden kuluttua Saga heräsi ilta-auringon paistaessa huoneen ikkunasta sisään. Hän ei ollut varma, oliko hänellä ollut edellisenä päivänä häät, vai oliko hän nähnyt unta. Saga vilkaisi olkansa yli ja näki Aaton juhlapuvussaan. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi itsekin olevansa pukeutunut häämekkoonsa.

Saga vaihtoi mekkonsa arkivaatteisiin ja meni alakertaan tuntien edelleen korsetin luut kyljissään. Keittiöön saapuessaan hän ei kuitenkaan ollut varma siitä, oliko hän herännyt ollenkaan. Sagan vilkuillessa hämmästyneenä vanhempiaan Alienor selitti, että he olivat viettäneet aamulla syntymäpäiviä kahdestaan Oliverin kanssa. Oli tullut sen aika, eivätkä he olleet hennonneet herättää muita.

Saga ei pitänyt yhtään siitä, että heille ei oltu kerrottu mitään. Onnen tunne tuntui valuvan hänestä pois. He olisivat tietysti tulleet kotiin hyvissä ajoin, jos olisivat tienneet aamulla juhlittavista synttäreistä.

Onneksi Zinaida tuli samalla hetkellä huoneeseen ja herätti Sagan ajatuksistaan. Eivät hänen vanhempansa olleet kuolleet, joten mitä tässä oikein murehdittiin? Eilen oli tärkeä päivä, eivätkä Alienor ja Oliver tietenkään halunneet pilata sitä kertomalla muuttuvansa seuraavana aamuna hauraiksi vanhuksiksi. He voisivat juhlia asiaa vaikka nyt!

Niin he tekivätkin. Alienor lämmitti häistä jäänyttä sipulikeittoa, jonka tuoksun houkuttelemana Aattokin heräsi ja liittyi muiden seuraan. Nyt heillä oli isovanhempien näköiset isovanhemmat valmiina, joten heiltä puuttui enää lapsenlapset...

...joiden tulosta saatiin varmuus jo muutaman viikon päästä...