Oliver oli herännyt aamulla ensimmäisenä ja rynnännyt saman tien keittiöön paistamaan lettuja aamiaiseksi. Kokkaaminen ei ollut kovin miehekästä puuhaa, mutta Oliver piti siitä. Oli mukavaa saada jotain aikaiseksi itse ja nähdä muun perheen iloiset ilmeet.

Hyvin pian lettujen tuoksu oli saavuttanut tyttöjenkin huoneet, ja he olivat juosseet kilpaa alakertaan. Tänään olisi vuorossa uuden talon tutkiminen, eikä se onnistuisi tyhjällä vatsalla!

Lettukestien jälkeen kaikki lähtivät omiin suuntiinsa tutkiakseen talon jokaisen nurkan. Varsikin takapihan uima-allas kiinnosti Oliveria ja Sagaa, he kun pitivät enemmän ulkoilmasta, kuin sisällä olosta.

Saga oli hieman hiljainen ja ujo lapsi, mutta hänestä oli todella kivaa viettää aikaa isän kanssa. Saga oli hieman epävarma ihonväristään, kaikilla kavereilla se oli nimittäin erilainen, mutta isän kanssa hän tunsi olonsa tavalliseksi.

Saga ja Oliver olivatkin todella läheisiä, vaikka Oliver olikin ollut poissa Sagan vauva-ajan. Saga tiesi, että jokin suurempi asia yhdisti heitä, ja hän saisi sen aikanaan selville. Oliver tiesi mikä heitä yhdisti, mutta hän halusi nyt vain keskittyä tekemään Sagan lapsuudesta mahdollisimman hyvän. Sagan ihonväri houkuttelisi vielä monenlaisia ihmisiä, useimmiten pahoissa aikeissa, ja ainoana perijäehdokkaana Sagalla tulisi olemaan valtava vastuu. Hänen oli ymmärrettävä, että perhe oli hänen tukenaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Alienor aloitti uuteen kotiinsa tutustumisen ylellisestä kylpyammeesta. Starberryjen edellisessä talossa oli ollut vain halvat suihkut, joten vaahtokylpy oli hänelle aivan uusi kokemus maapallolla. Talo oli tuntunut Alienorille kodilta ensi hetkestä lähtien. Hän ei ollut maksanut siitä mitään, kaikki oli maksettu suvun säästötililtä, mutta hän oli kyllä ansainnut tämän kaiken kokemansa jälkeen.

Zinaida oli perheestä uteliain, joten hän oli heti kiivennyt salaperäisen pieneen kolmanteen kerrokseen ja löytänyt sieltä kaukoputken. Sillä oli näin päiväsaikaan hyvä tähyillä kaupungin toiselle laidalle, jonne niin korkealta melkeinpä näkyi.

Illemmalla koko talo oli koluttu läpi ja kaikki keskittyivät lempipuuhiinsa. Seuraavana päivänä tytöillä alkaisi koulu ja Alienorilla ja Oliverilla työt. Saga jaksoi leikkiä nukkekodillaan koko illan, vaikkei saanut Zinaidaa mukaan.

Zinaidaa kiinnosti enemmän vanha leluauto, jonka hän oli taaperona saanut isoisältään. Se oli hänelle todella rakas, ja toisinaan hän vain pyöritteli sitä käsissään muistellen yhteisiä hetkiä isovanhempien kanssa. Varsinkin Ciran kitaralla soittamat laulut soivat hänen päässään jatkuvasti, ja hän toivoi salaa olevansa vielä jonakin päivänä yhtä hyvä kitaristi, kuin isoäitinsä.

Alienor ja Oliver viettivät illan yhdessä, mutta omissa puuhissaan. Alienor päätti kokeilla maalaamista pitkästä aikaa. Hän oli nuorempana piirtänyt ja maalannut paljonkin, mutta avaruusaluksille päädyttyään hän oli joutunut luopumaan harrastuksestaan.

Seuraavana aamuna pienet koululaiset odottivat innoissaan koulubussia. He olivat heränneet puoli tuntia ennen herätyskellon soimista, eivätkä olleet saaneet jännitykseltään enää unta. Zinaida oli tapansa mukaan äänessä ja kertoi taukoamatta juttuja, joita oli kuullut koulusta, ja Saga kuunteli kauhuissaan.

Kun koulubussi viimein saapui, Saga olisi mieluummin jäänyt kotiin. Zinaida yritti lohduttaa siskopuoltaan ja lupasi suojella tätä isommilta lapsilta. Zinaida hieman katui kauhukertomuksiaan, mutta Sagan kauhistunut ilme kyllä hieman huvitti häntä.

Lapset selvisivät ehjin nahoin ensimmäisestä koulupäivästään, ja suurin osa Zinaidan kuulemista huhuista osoittautui vääriksi. Se oli ollut Sagalle helpotus, mutta Zinaidalle pettymys. Oikeasti koulu olikin ihan tylsä paikka! Oliver saikin kotiin tullessaan patistaa Zinaidan läksyjen tekoon. Saga oli aloittanut läksyjen kanssa jo aikaisemmin, koska hän toivoi saavansa hyviä arvosanoja.

Oliver istui pöydän viereen vahtimaan läksyjenteon edistymistä. Hän muisti itse miten hienoa lapsena oli ollut, kun joku viitsi auttaa läksyissä ja kysellä kuulumisia. Oli tärkeää tietää mitä koulussa tapahtui, jotta mahdolliseen syrjimiseen tai kiusaamiseen voitaisiin puuttua. Onneksi syrjäisään Twinbrookiin oli muuttanut monenlaisia perheitä, eikä suurimmalla osalla ollut varaa tuomita kahta alienlasta.

Läksyjenteossa oli mennyt kaksi pitkää tuntia, eikä Zinaida ollut sen jälkeen lainkaan tyytyväinen. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihana lapsuus piti pilata ensin istumalla koulussa koko kaunis päivä ja sen jälkeen mennä kotiin tehdäkseen tyhmiä tehtäviä koko loppuillan. Zinaida oli todella kyllästynyt kouluun jo ensimmäisen päivän jälkeen, ja vaikka aurinko alkoi jo laskea, hän ehdotti Sagalle, että he voisivat käväistä äkkiä leikkipuistossa.

Sagalla ei ollut mitään ideaa siitä, miten hän oli päätynyt leikkipuistoon. Hän oli sanonut Zinaidalle ainakin sata kertaa "ei", kun Zinaida oli ehdottanut puistoon lähtemistä. Saga olisi mieluummin jäänyt kotiin uimaan tai piirtämään, mutta tässä sitä oltiin.

Tytöt olivat saaneet koulusta pari uutta kaveria, ja soittivat heille nyt kutsuakseen heidätkin puistoon. Iltaa oli vielä jäljellä, ja he kaipasivat todellista hauskanpitoa koulutyön vastapainoksi.

Kaverit olivat luvanneet tulla, ja Saga ja Zinaida siirtyivät leikkipuiston puolelle odottelemaan. Zinaida liukui liukumäessä uudelleen ja uudelleen hihkuen riemusta, mutta Saga tyytyi istumaan puisen aasin päällä ja miettimään, oliko sittenkään hyvä idea lähteä puistoon näin myöhään.

Sagan mieli muuttui kuitenkin hyvin pian kavereiden saapuessa. Hän meni täysillä leikkeihin mukaan ja unohti täysin ajan kulun muiden lasten tavoin. Yksikään heistä ei huomannut taivaalle kohoavaa kuuta ja hämärtyvää iltaa naurun ja keinun kettinkien kolinan kaikuessa läheisillä kaduilla.

Viimein ilman viilentyessä lapset havahtuivat kylmyyteen, ja tajusivat olevansa pahasti myöhässä kotiintuloajoistaan. Heidän vanhempansa odottivat heitä varmasti kotona todella vihaisina, koska he eivät olleet edes kertoneet, minne olivat lähteneet. Kännyköitään he eivät edes uskaltaneet vilkaista, heille oli soitettu varmaan useaan kertaan, mutta puhelimen hälytysääni ei ollut kuulunut repun pohjalta kaiken muun hälinän ja melun vuoksi.

Kaikeksi onneksi Saga ja Zinaida olivat tulleet polkupyörillään. Niillä he pääsivät nopeasti kotiin, ja jos heillä olisi hieman onnea matkassa, vanhemmat eivät edes olisi huomanneet heidän poissaoloaan!

Paleltuneina ja hengästyneinä tytöt kävelivät kohti ulko-ovea, ja huomasivat toivoneensa turhaan pääsevänsä pälkähästä. He huomasivat jo kaukaa oven takana seisovan, vihaisen Alienorin. Zinaida oli jo suunnitellut kiipeävänsä Sagan parvekkeen kautta huoneeseensa, jolloin he olisivat säästyneet huudoilta, mutta Alienor vahti heidän etupihaansa kuin haukka. He eivät olisi millään päässeet livahtamaan huomaamatta sisälle.

Alienor kutsui tytöt sisään ja passitti heidät olohuoneeseen, jonka jälkeen kuulustelu alkoi. Alienor oli ollut todella huolissaan, kun kumpikin lapsista oli yhtäkkiä kadonnut, eivätkä he edes olleet vastanneet puhelimiin. Hän oli ollut aivan varma, että järjestö oli siepannut heidät. Hän tiesi, että järjestö ei ollut tyhmä, eikä vanginnut alaikäisiä lapsia, mutta huolestuneena kuvittelee kaikkea mahdollista. Zinaida yritti vakuutella, ettei ollut mitään syytä suuttua, he olivat vain unohtuneet leikkimään kavereidensa kanssa.

Alienor katsoi hetken lapsiaan, jotka näyttivät pelästyneiltä. Hän oli ehkä hieman ylireagoinut, mutta toisaalta... hän tunsi itsensä viimein oikeaksi äidiksi. Hän oli ollut oikeasti huolissaan siitä, missä nuo kaksi pikkualienia olivat olleet. Hän oli tehnyt selväksi, etteivät he enää saisi lähteä minnekään ilmoittamatta siitä ensin. Hän oli todellakin käyttäytynyt kuin oikea äiti, vastuullisesti ja viisaasti.

Alienor yritti vielä selittää, että on jotain, jonka vuoksi hän huolestui todella paljon heidän katoamisestaan, mutta siitä ei voinut vielä kertoa enempää. He olivat Oliverin kanssa sopineet, että tytöille kerrottaisiin alieneista ja järjestöstä vasta, kun tytöt tulisivat teini-ikään. Siksi Alienorin oli kovin vaikeaa selittää, miksi hän oli suuttunut niin paljon.

Zinaida katsoi hetken äitään ja yritti ymmärtää hänen sekavaa selitystään. Siitä ei tullut mitään, joten hän hymyili, halasi äitiään ja pyysi anteeksi. Loppujen lopuksi äidin huoli oli ollut ihan aiheellista, vaikka he eivät tahallaan olleet myöhästyneet kotiintuloajoista.

* * *

Seuraavana aamuna Alienorin ollessa töissä, palolaitokselle tuli suurhälytys. Puolet palokunnasta hyppäsi paloauton kyytiin, koska palo oli todella iso ja vaarassa oli kymmeniä ihmishenkiä.

Matka palopaikalle ei todellakaan ollut helppo. Palava rakennus sijaitsi Twinbrookin suolla, ja tiet olivat hyvin kapeita. Kuljettajan piti pitää pää kylmänä, vaikka auto meinasikin toisinaan suistua tieltä suonsilmäkkeeseen.

Kun he viimein pääsivät perille, Alienor ei ollut uskoa silmiään. Järjestön kaamea vankirakennus oli ilmiliekeissä! Muut palomiehet olivat jo juosseet pelastustehtäviin Alienorin jäädessä miettimään, mitä hän tekisi. Hän ei olisi halunnut astua jalallaankaan noiden aitojen sisäpuolelle enää, mutta ei hänellä ollut vaihtoehtoja. Hän lähti hölkkäämään sydän kauhusta pamppaillen kohti porttia. Sisällä olevat alienit oli pelastettava.

Alienor pysähtyi ulko-oven eteen katsomaan rakennusta. Ennen se oli näyttänyt niin isolta ja...pelottavalta. Hän tiesi, mitä ränsistyneet seinät kätkivät sisälleen. Homeisia vankikoppeja ja huipputeknologiaa. Julmia, vallanhaluisia ihmisiä ja toivonsa menettäneitä alieneita. Tämä olisi heidän tilaisuutensa paeta. Tämä olisi Alienorin tilaisuus tehdä tästä loppu. Hänen olisi huolehdittava siitä, että palon sammuttua taloon ei olisi enää asiaa kellään. Talo täytyi polttaa, jotta järjestön toiminta estyisi lopullisesti, ainakin tässä kaupungissa.

Alienor aloitti työnsä sammuttamalla paloa rakennuksen ulkopuolelta muiden palomiesten tavoin. He eivät päässeet sisään ennen kuin suurimmat palopesäkkeet oli sammutettu ulkoa käsin. Se kävi Alienorille hyvin, nyt hänellä oli muutama minuutti aikaa miettiä, miten toteuttaisi suunnitelmansa. Talo oli edelleen sokkeloinen kuin labyrintti, joten hänen pitäisi olla todella varovainen. Onneksi tällä kertaa hänellä oli käytössään kirves, joten yksikään ovi ei häntä pidättelisi!

Pian palomiehet pääsivät rakennukseen sisälle. Alienorin tehtäväksi jäi varmistaa kulkureitit muiden huolehtiessa pelastustöistä. Heti rakennuksen eteisaulassa Alienor meinasi jähmettyä paikoilleen kauhusta, mutta muistoistaan hän sai voimaa. Ensimmäinen kirveenisku oveen; kaikki testit ja kokeet, jotka hän oli joutunut käymään läpi täällä ollessaan. Toinen kirveenisku; Andromedan ivallinen ja voitonriemuinen hymy, kun he olivat tulleet tähän samaiseen eteiseen. Kolmas kirveenisku; viimeinen muistikuva Xylonista...

Ovi antoi periksi, ja Alienor juoksi pimeään käytävään. Hän eteni varovasti eteenpäin hakaten seiniin reikiä ja lyöden viimeisetkin ehjät ikkunat rikki. Tulen oli saatava lisää happea, jotta se polttaisi kaiken maan tasalle, eikä talosta jäisi jäljelle muuta kuin savuavat rauniot.

Alienor muisti helposti reitin tutkimushuoneeseen, joka hänen onnekseen oli aivan ilmiliekeissä. Se oli koko talon tärkein paikka, talon hermokeskus. Kun se tuhottaisiin, talolla ei olisi enää mitään virkaa. Huoneessa oli kaikki tiedot "potilaista", nykyisistä, menneistä ja tulevista. Kunhan kaikki tiedot häviäisivät, kenelläkään ei olisi enää mitään tietoa Twinbrookissa asuvista alieneista. Ennen niin hohtavanvalkoinen huone oli täynnä nokea ja tulta. Kuumuus puski vasten Alienorin kasvoja, mutta hän vain hymyili nauttien näystä.

Alienor oli radiopuhelimella varmistanut, että kaikki talossa olevat oli pelastettu ja avannut sen jälkeen huoneessa olevien happipullojen hanat. Hän oli juuri ja juuri ehtinyt ulos käytävien väliseiniin tekemistä aukoistaan, kun talon sisältä kuului räjähdys tulen saartaessa happipullot. Ikkunoista näkyi pelkkää tulta räjähdyksen tavoittaessa talon jokaisen huoneen.  Palomiehet yrittivät sammuttaa tulta vielä muodon vuoksi, mutta he tiesivät sen olevan turhaa. Talosta jäisi pelkkä heikko ranka pystyyn, joka romahtaisi suon kosteissa olosuhteissa varmasti hyvin pian.

Alienor oli jo osansa tehnyt ja hänen tehtäväkseen jäi rauhoitella palosta selvinneitä. Suurin osa henkilökunnasta oli jo ennen paloa lähtenyt kotiin, mutta eräs vanha tuttu, hoitajana ja lääkärinä toiminut Anna, tuli hädissään kyselemään Alienorilta, mitä talossa oikein tapahtui. Alienor siristi hetken silmiään tutkaillessaan, tunnistiko Anna hänet, mutta ilmeisesti hän oli liian pelästynyt tulipalosta huomatakseen karkulaisen seisovan hänen edessään. Alienor yritti olla hymyilemättä kertoessaan, ettei mitään ollut enää tehtävissä, talo oli tuhoutunut. Alienor lähti kohti paloautoa huomattuaan muiden palomiesten tekevän lähtöä. Hän painoi tarkasti mieleensä Annan ilmeen, josta paistoi kauhu ja paniikki. Andromeda ei varmasti olisi tyytyväinen tapahtumiin, ja ainoana henkilökunnan jäsenenä Anna olisi syypää kaikkeen. Alienor ei voinut edes kuvitella, mitä Annalle seuraavana päivänä tapahtuisi, mutta miettiessään sitä Alienor naurahti ääneen.

Oli jo melkein aamu, kun Alienor pääsi kotiin. Hän oli tehnyt kahdeksantoistatuntisen työpäivän, mutta vasta nyt hän huomasi sen. Töissä kiireen ja stressin keskellä aika oli vain kulunut eteenpäin omaa tahtiaan. Kotiovesta sisään astuessaan Alienorin valtasi väsymys. Hän olisi halunnut vain raahautua lähimmälle sohvalle ja nukahtaa siihen, mutta hirveä nälkä pakotti hänet ensin keittiöön.

Keittiöstä Alienor löysi myös Oliverin. Hän oli selvästi valvonut koko yön odotellen Alienoria kotiin. Oliver näytti olevan väsynyt, mutta helpottunut nähdessään tyttöystävänsä.

Oliver kaappasi Alienorin syleilyynsä. Alienor ei ollut ehtinyt koko päivänä vastata puhelimeen, mutta uutisissa oli kerrottu isosta palosta, jossa Oliver oli arvannut Alienorin olevan. Koko yön Oliver oli silti miettinyt, mitä jos jotain onkin sattunut, eikä Alienor palaa enää kotiin. Kaikki pelot ja kuvitelmat osoittautuivat onneksi vääriksi, ja nyt he halasivat toisiaan onnellisina pitkään.

Alienor irtautui hieman Oliverista, ja mutisi väsyneenä tuhonneensa järjestön toimipisteen lopullisesti. Oliver katsoi Alienoria silmiin ymmärtämättä sanaakaan. Hän oli niin iloinen saadessaan Alienorin elävänä kotiin, että kaikki hänen huomiokykynsä meni Alienorin kasvonpiirteiden kertailemiseen. Oliverista tuntui, että hän oli jo unohtanut, miltä Alienor näytti!

Alienor yskäisi varovasti ja toisti sanomansa vähän kovemmalla äänellä. Silloin Oliver havahtui ja asia saavutti hänen tietoisuutensa. Oliver aukoi suutaan kysyäkseen jotain, mutta kaikki kysymykset jäivät kesken. Hän tunsi samaan aikaan iloa ja surua, pelkoa ja helpotusta, epäuskoisuutta ja toivoa. Saga saisi hyvän elämän ilman pelkoa järjestöstä!

Oliverin riemuitessa Alienor tunsi jalkojensa pettävän alta. Päivän aikana kertynyt fyysinen rasitus ja henkinen kuormitus kävivät liian suuriksi ja Alienor kaatui lattialle tajuttomana. Onni onnettomuudessa oli se, ettei Alienor ollut vielä vaihtanut työasuaan pois, kypärä pehmensi pudotusta huomattavasti.

Oliver nosti Alienorin lattialta ylös painavine palomiehen varusteineen. Hän tiesi, ettei Alienorilla ollut mikään hätänä, kunhan hän vain pääsisi nukkumaan. Oliver todella ihaili tyttöystäväänsä. Hän oli paljon kestävämpää tekoa, kuin tavalliset naiset.

Oliver kantoi Alienorin olohuoneeseen. Heidän makuuhuoneensa oli yläkerrassa, eikä Oliver olisi jaksanut kantaa Alienoria rappusia ylös, vaikka Alienor todella kevyt olikin. Oliver riisui Alienorin epämukavat työvaatteet ja laski hänet sohvalle lepäämään, istuen itse viereen selvittelemään ajatuksiaan.

Pian Zinaida hyppi portaat iloisena alas ja istahti toiselle sohvalle. Hän oli herännyt valmistautuakseen kouluun menoon, mutta uteliaana hän halusi ensin tietää, miksi äiti nukkui sohvalla. Oliver selitti, että äiti oli ollut koko yön töissä ja teki erittäin hyvän teon, mutta nyt häntä väsytti.

Zinaida katsoi ihmetellen äitiään. Oliko hän sankari? Hän odotti innolla pääsevänsä kertomaan tästä kavereilleen koulussa! Heistä tulisi niin kateellisia. Heidän äitinsä olivat ihan tavallisia pullanleipojia, mutta hänen äitinsä oli ihan oikea sankari! Hän oli varmasti kiivennyt palavan talon viidenteen kerrokseen tiiliseinää pitkin ilman apuvälineitä ja kantanut sieltä kokonaisen perheen alas olkapäillään, niin kuin eilisessä tv-ohjelmassa Super-Sakarikin oli tehnyt!

Tunteja myöhemmin Alienor heräsi Oliverin kolistellessa keittiössä. Oliver oli juuri tullut töistä kotiin ja patistanut lapset yläkertaan läksyjentekoon. Oliver kertoi lukeneensa lehdestä juuri jutun eilisestä tulipalosta, jonka yhdeksi sankariksi mainittiin Alienor. Alienor oli hieman hämmentynyt, hänhän oli ennemmin tarinan pahis järjestettyään viimeisen räjähdyksen!

Alienor istui pöydän ääreen lukemaan juttua lehdestä. Uutinen oli todella tärkeä tämän pikkukaupungin mittakaavassa, ja se oli kokonaisen sivun mittainen. Alienor luki juttua välillä hymähdellen; palomiehistä annettiin siinä vähän liiankin sankarillinen kuva. Lopussa oli kuitenkin mielenkiintoinen taustatietoja esittelevä pikkujuttu, joka sai Alienorin vatsan heittämään kuperkeikkaa. Lehdessä luki, että jo pitkään on huhuttu rakennuksessa olleen valtion salainen tutkimuslaitos, jossa pidettiin oikeita alieneita.

Alienor laskutti lehden ja mietti lukemaansa. Miten lehti olikaan saanut julkaistua tuollaisen tiedon? Hänen tietääksensä kaikkialla maapallolla vallitsi tiukka sensuuri alieneita koskevissa asioissa, ja kaikki vuotanut tieto kumottiin. Lehti tosin ilmestyi ainoastaan Twinbrookin alueella, joten ehkä noin pieni lehti oli vahingossa jäänyt tarkistamatta, varsinkin nyt kun alueen järjestöllä oli muutakin tekemistä selvitellessään tulipalon aiheuttamia vahinkoja ja hävitettyjä tietoja.

Oliver ja Alienor katsoivat toisiaan tuntien itsensä vahvoiksi. Järjestö oli tältä alueelta pois, ja karanneet alienit etsivät parhaillaan asuntoja itselleen Twinbrookista. Heidän pitäisi vain löytää toisensa ja saada kaupungin hallitukseen muutama alien. Sen jälkeen he voisivat pitää huolen siitä, että lainsäädäntö muuttuisi antaen myös alieneille oikeudet ja ennen kaikkea niin, ettei järjestöllä olisi enää asiaa tähän kaupunkiin. Siihen saattaisi mennä vuosia, mutta jonkunhan se oli aloitettava!