Oliverin vanhempien kuoltua talo tuntui kovin tyhjältä. Oliver heräsi aamuisin ensimmäisenä mennäkseen töihin, mutta herääminen ei ollut ikinä ollut niin vaikeaa kuin nyt. Ciran kitaransoiton sijasta hänet herätti kovaääninen herätyskello, jonka vaiettua koko talo oli hiljainen, niin hiljainen, että korviin sattui.

Oli vanhusten kuolemassa tosin hyvätkin puolensa. Nyt Alienor, Oliver ja pikkuiset tuntuivat olevan läheisempiä toisilleen kuin koskaan. Saga ja Zinaida turvautuivat vanhempiinsa isovanhempien ollessa poissa, joten perhe vietti yhä enemmän aikaa yhdessä.

Uutta oli myös se, että Alienor oli hankkinut työpaikan. Pari päivää oli ollut ihan mukavaa olla kolmestaan lasten kanssa, mutta sen jälkeen talon hiljaisuus alkoi karmimaan Alienoriakin. Alienor rakasti työtään paloasemalla. Hän sai tehdä kaikkea, mitä hän oli edellisestä elämästään kaivannut; oli tiukkoja tilanteita, laitteiden korjausta ja säätöä, ja kaiken lisäksi hän sai tutustua uusiin ihmisiin. Täydellinen vastapaino arjen tylsyydelle, vaikka sitäkin Alienor oli oppinut arvostamaan. Alienor ei tosin yhtään pitänyt lastenhoitajasta. Hän oli mukava ja asiansa osaava, mutta oli vaikeaa jättää lapset vieraan vastuulle.

Jokaisena päivänä Oliverin tullessa kotiin lapset kuitenkin leikkivät tyytyväisinä huoneessaan, joten ei ollut mitään syytä epäillä lastenhoitajan ammattitaitoa.

Alienorin työpäivät olivat puolet pidempiä kuin Oliverin, jonka lisäksi ne olivat fyysisesti erittäin raskaita. Alienor kömpi joka päivä töiden jälkeen suoraan peiton alle pienille päiväunille jaksaakseen illalla vielä leikkiä lasten kanssa.

Oliverille jäi Alienorin väsymyksen vuoksi raskas työ kotona. He olivat nimittäin tosissaan alkaneet järjestää uuden kodin rakennusta. Oliver pakkasi tavaroita pikkuhiljaa, huone kerrallaan. Erityisen raskasta oli pakata Ciran ja Miron tavarat laatikoihin ja lähettää kierrätykseen. Muutamia pieniä tavaroita hän säästi muistoina, mutta kaikki isommat huonekalut oli myytävä. Tämän jälkeen Cira ja Miro olisivat kokonaan poissa heidän elämästään ja kodistaan...

Melkein viimeisenä Oliver pakkasi lastenhuoneen tavarat. Saga ja Zinaida olivat jo menossa nukkumaan, joten he eivät tarvitsisi enää lelujaan ennen remonttia, joka oli jo seuraavana päivänä.

Aamulla varhain koko perhe astui talosta ulos viimeisen kerran. Alienor ei ollut kovin iloinen aikaisesta herätyksestä vapaapäivänään, mutta silti hän oli innoissaan siitä tiedosta, että illalla heillä olisi uusi kotitalo.

Starberryt olivat tähän asti säästäneet rahaa ahkerasti rakeentaakseen kerralla ison talon, kun säästöjä olisi riittävästi. Sen aika oli nyt. He palkkasivat kaupungin arvostetuimman sisustussuunnittelijan suunnittelemaan sekä talon, että sisustuksen. Oliver ja Alienor tarkistivat vielä kerran sovitut asiat sisustussuunnittelijan kanssa ennen kuin lähtivät viettämään päivää rannalle, heidän piti nimittäin pysyä poissa jaloista koko päivä, jotta talo olisi iltaan mennessä koottu ja valmiina käyttöön.

Pian koko perhe istui rannalla nauttimassa kauniista päivästä. Twinbrookissa harvoin paistoi aurinko, mutta ainakin sää oli nyt lämmin, eikä satanut. Alienor halusi kerrankin tehdä ruokaa ja savupilvestä huolimatta onnistui valmistamaan herkullisia hodareita itselleen ja Oliverille.

Kumpaakin jännitti kovasti, mitä heidän kotitontillaan oli juuri nyt menossa. Muutamassa tunnissa työmiehet repivät heidän vanhan talonsa maan tasalle ja toivat uuden tilalle. Viimein heidän talonsa sopisi hienolle asuinalueelle, eivätkä naapurit katsoisi heitä paheksuvasti ohi ajaessaan. Heidän perheensä herätti muutenkin huomiota Twinbrookissa, joten olisi parempi, että nyt he ainakin asuisivat huomaamattomammin.

Auringonlaskun jo punatessa maiseman Oliver sai soiton. Puolen tunnin kuluttua heidän talonsa olisi täysin valmis. Heidän oli siis aika lähteä kohti uutta kotia!

Perhe oli tilannut taksin päästäkseen mahdollisimman äkkiä kotiin. Lapset eivät ymmärtäneet tilanteesta mitään, mutta Alienor ja Oliver yrittivät katsella innostuksissaan taksin ikkunoista, miltä heidän uusi talonsa näytti. Ainakin vanha oli ihan selvästi poissa, ja uusi oli todella iso edelliseen verrattuna!

Viimeiset parisataa metriä taksissa olivat tuntuneet ikuisuudelta, mutta nyt he näkivät viimein, ettei heidän palkkaamaansa sisustussuunnittelijaa turhaan kehuttu! Juuri tätä he olivat toivoneetkin, asuinalueeseen sopivaa kaunista ja ylellistä taloa, joka oli kuitenkin kodikas. He seisoivat pihalla katsomassa taloa monta minuuttia. Se tosiaan oli heidän uusi kotinsa. Kaikki vanha oli jyrätty ja viety pois, ja he voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kun he viimein malttoivat astua sisään, he yllättyivät uudelleen. Talo tuntui heti kodilta. Ciran vanha lipasto oli jätetty eteiseen, kengät oli ladottu kauniisti hyllyihin ja muutenkin talo tuntui heti omalta, eikä sisustuslehden mainokselta.

Ensimmäisenä heidän piti tutustua keittiöön. Oli nimittäin aika viettää tyttöjen syntymäpäiviä! Alienor ja Oliver eivät muistaneet maininneensa mitään tyttöjen syntymäpäivistä sisustussuunnittelijalle, mutta pöydille oli jätetty tarkoituksella heitä varten kaksi herkullista kakkua.

Tytöt tuntuivat olevan jo innoissaan syntymäpäivistään. Tapansa mukaisesti Zinaida näytti innostuksensa heilumalla ja hihkumalla, mutta Sagan innostuksen näki vain vienosta hymystä.

Innoissaan oli myös Alienor, joka kannusti pikkuisia onnellisena puhaltamaan kynttilät kakun päältä. Hän ei jäisi yhtään kaipaamaan vaippojen vaihtoa ja tuttipullosyöttöjä. Viimein lapset menisivät kouluun, eivätkä olisi epäilyttävän lastenhoitajan käsissä koko päivää. He saisivat ystäviä ja oppisivat uusia asioita, saisivat normaalin elämän, vaikka heidän äitinsä elämä oli ollut kaikkea muuta kuin normaali.

Hetken kuluttua lapset istuivat onnellisina keittiön pöydän ääressä syöden jäätelöä. He eivät pahemmin välittäneet kakusta, joten Zinaidan johdolla he olivat vaatineet itselleen purkilliset jäätelöä iltapalaksi.

Jäätelötuokion jälkeen koko porukka siirtyi uteliaana yläkertaan. Siellä olivat makuuhuoneet. Saga ja Zinaida saivat nyt myös ikiomat huoneet syntymäpäivälahjaksi, josta he olivat todella innoissaan. Suurimman osan ajasta he viettäisivät varmasti vain toisen huoneessa kahdestaan leikkien, mutta oli hyvä olla oma huone, jonne voisi piiloutua omaan rauhaansa, jos halusi.

Ensimmäisenä käytävästä löytyi Sagan huone. Hän piti nukeista todella paljon, ja jäi ihastelemaan hänelle ostettua nukkekotia. Huoneessa oli muutenkin otettu hyvin huomioon Sagan mieltymykset. Hän oli paljon tyttömäisempi pikkutyttö kuin Zinaida, mutta huonetta ei oltu silti kuorrutettu vaaleanpunaisella ja prinsessamekoilla.

Erityisen paljon Saga piti omasta pienestä parvekkeestaan. Nyt ovet olivat tosin lukossa, koska Oliver ja Alienor eivät halunneet lasten leikkivän parvekkeella, ettei tapahtuisi mitään onnettomuutta. Saga olisi mielellään kokeillut heti uutta nukkekotiaan, mutta nyt oli aika mennä nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana päivänä tutkia koko talon läpi.

Zinaidan huone oli toisen kerroksen toisessa päädyssä. Hänen huoneessaan oli pirteämpiä värejä. Zinaidalla ei ollut parveketta, mutta iso ikkuna korvasi sen. Lisäksi hän sai lohdutukseksi oman pienen sohvan, josta hän piti kovasti. Hän ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun sohvalla oli niin kiva istua ja katsella ikkunasta öistä tähtitaivasta.

Viimein Alienorkin pääsi valmistautumaan nukkumaanmenoon. Hän oli todella utelias, mitä muualta talosta vielä löytyisikään, mutta tällä kertaa väsymys voitti. Heillä olisi seuraava päivä vielä vapaapäivä, jolloin ehtisi ihastella rakennusmiesten tekemää työtä.

Heidän makuuhuoneensa  oli ainakin Alienorin mieleen. Värimaailma oli todella rauhallinen ja huoneessa oli paljon tilaa. Ennen kaikkea sieltä ei ollut enää läpikulkua lastenhuoneeseen.

Eikä Alienoria myöskään haitannut ikioma vaatehuone, joka näytti olevan ostettu täyteen mitä ihanampia kenkiä ja vaatteita! Ennen nukahtamistaan Alienor mietti, missä hän olisikaan ilman Oliveria. Nyt hänellä oli ihana perhe ja talo, jollaisesta hän oli vain voinut unelmoida. Jos Oliver olisi heittänyt Alienorin pihalle... , hän olisi kenties päätynyt Zinaidan kanssa takaisin järjestön käsiin. Kuka nyt yhtä ojassa asuvaa pummia olisi jäänyt kaipaamaan? Onneksi Oliver oli antanut hänelle kokonaisen elämän...

. . .