Cira ja Miro olivat jättäneet Sunset Valleyn taakseen tunteja sitten. Nyt he olivat viimein perillä uudessa kotikaupungissaan, Twinbrookissa.

Kaupunki näytti mukavalta, vaikka sijaitsikin syrjemmässä isommista kaupungeista. Pääkadulta löytyi samat palvelut, kuin heidän vanhasta kotikaupungistaan. Ainoa ero oli pilvisempi sää, joka johtui lähistöllä sijaitsevasta suo-alueesta. Se ei kuitenkaan Ciraa haitannut, koska hän paloi auringossa melko herkästi, joten täällä hän voisi viettää rauhassa aikaa ulkona ilman tahmeita aurinkorasvoja.

Viimein Miro osoitti oikealla olevaa taloa, ja kertoi sen olevan heidän uusi kotinsa. Cira katseli taloa ihastellen, se olisi varmasti juuri sopiva heidän perheelleen.

He jäivät hetkeksi talon ulkopuolelle ihailemaan puutarhaa. Miro kertoi tehneensä kukkamaat aivan itse, Ciran äidiltä kuulemiensa puutarhaoppien avulla. Cira katseli hymyillen vastaleikattua nurmikkoa, ylös taivaaseen kurkottavia puita, ja tunsi olonsa kotoisaksi.

Seuraavaksi he astuivat sisään taloon. Cira oli täynnä odotusta ja jännitystä, mutta ei sen rauhallisempi Mirokaan ollut miettiessään, pitäisikö hänen vaimonsa näkemästään.

Cira katsoi eteistä hämmästellen. Miro oli tapetoinut sen samalla tapetilla, kuin heidän edellisen kodin eteisen. Miro kertoi tehneensä niin monessa muussakin huoneessa, koska tapettia oli jäänyt paljon edellisestä remontista yli. Seinälle oli ripustettu Ciran vanhempien kunniakirjat, jopa hänen kenkänsä oli jo purettu muuttolaatikoista naulakon alle sievään riviin.

Keittiössä oli myös paljon samaa, kuin Sunset Valleyn kodin keittiössä. Ikkunoista avautui hieno jokimaisema, jonka vuoksi keittiö oli haluttu rakentaa juuri tähän.

Vessasta oli haluttu tehdä mieleinen perheen ainoalle naiselle, koska tunnetusti naiset viettävät paljon aikaa vessassa kaunistautuen. Sen vuoksi seiniin oli hankittu laatat, jotka olivat Ciran lempiväriä.

Poikien huoneessa oli jatkettu samalla linjalla, kuin heidän edellisessä huoneessaan. Tosin lelut jäivät nyt vähemmälle poikien kasvettua isoiksi.

Sininen värimaailma jatkui Ciran ja Miron makuuhuoneeseen, ...

...mutta harrastushuone oli saanut oranssinsävyisen sisustuksen edellisen kodin tyyliin.

Kierros uudessa talossa päättyi olohuoneeseen, jossa pojat jo odottivat heitä. He olivat tulleet paikalle aikaisemmin laittamaan kaiken kuntoon, jotta Cira pääsisi valmiiseen kotiin.

Oscar oli tehnyt esittelykierroksen aikana koko perheelle leipiä välipalaksi, joita he nyt söivät onnelllisina, jutellen uudesta kodista ja kaupungista.

Poikien jäädessä katsomaan televisiota Miro pyysi Ciraa vielä ulos. Hän halusi näyttää tälle vielä jotain. He kävelivät talon taakse kohti metsää, eikä Cira tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Pensaiden keskeltä löytyi rappuset, jotka veivät maan alle. Cira katsoi Miroa epäillen, ja kysyi, mihin portaat johtavat. Miro hymyili lämpimästi vaimolleen, ja käski tämän mennä itse katsomaan.

Cira kapusi portaat alas löytäen huoneen täynnä lappuja, kirjoja, kansioita ja papereita. Huone oli valaistu hyvin kunnollisilla lampuilla, mutta huonekalut näyttivät jo parhaat päivänsä nähneiltä.

Ciran sulatellessa kaikkea näkemäänsä, Miro ilmestyi hänen viereensä. Hän kertoi löytäneensä kellarin vahingossa remontoidessaan taloa, ja päättänyt viedä huoneeseen kaikki salaiset paperit koskien järjestöä. Ennen muuttoa Miro oli hakenut monta iltaa poliisiasemalla työskennellessään tietoa järjestöstä, ja tehnyt muistiinpanoja, sekä ottanut kopioita. Hän ei halunnut jättää papereita lastensa, tai poliisin löydettäväksi, joten hän toi kaiken kellariin.

Cira istui huokaisten kirjoituspöydän vieressä olevalle tuolille, silmäillen pöydällä lojuvia tavaroita. Miro oli tehnyt paljon hänen eteensä, vaarantanut jopa uransa. Cira tunsi olonsa turvallisemmaksi tietäessään Mirolla olevan näin paljon tietoa järjestöstä. Toisaalta hän toivoi, ettei olisi nähnyt tätä kaikkea. Cira oli yrittänyt jättää kaikki ikävät muistot vanhaan kotiin, mutta ne olivatkin seuranneet häntä tänne.

Kiivettyään takaisin maan pinnalle, pari käveli heidän talonsa vieressä olevalle sillalle ihailemaan auringonlaskua. Miro huomasi Ciran olevan normaalia vaisumpi, ja kysyi, oliko kaikki hyvin. Cira vastasi vain muistojen palanneen hänen mieleensä äsken. Cira olisi halunnut kertoa vielä enemmän ajatuksistaan, mutta hän ei halunnut pilata täydellistä hetkeä.

Miro halasi Ciraa vakuuttaen, että se kaikki on taakse jäänyttä elämää. Täällä he olisivat turvassa, koska vihjeiden mukaan järjestön toiminta keskittyi suurkaupunkeihin, joiden vilinään monet alienit yrittivät sulautua.

Seuraavana aamuna kaikki olivat jo kotiutuneet uuteen taloon. Pojilla oli edessä tutustuminen uuteen kouluun, ja uusien ystävien hankkiminen, mutta Cira ja Miro pysyisivät kotona vielä tämän päivän hoitamassa asioita.

Poikien lähdettyä kouluun, Miro ja Cira heräsivät syömään aamupalaa. Cira tuskaili Mirolle, että hänen täytyisi kertoa Oliverille pian heidän suvulleen annetusta tehtävästä ja heidän alkuperästään. Miro ymmärsi, kuinka vaikea tehtävä se oli. Limena oli pantannut tietoa liian kauan Ciralta, ja Cira oli ollut järkyttynyt. He olivat niihin aikoihin alkaneet seurustella, ja Cira oli muuttunut tiedon kuultuaan. Hän ei ollut pystynyt käyttäytymään luontevasti pitkään aikaan sen jälkeen Miron seurassa. Cira ei aikonut tehdä sitä virhettä. Hänen olisi kerrottava kenties jo tänä iltana, ennen kuin Oliver löytäisi tyttöystävän uudesta koulusta...

Aamupäivän Cira vietti maalaten. Hän halusi unohtaa kaiken ja keskittyä vain siveltimen liikkeisiin. Parin tunnin kuluttua hän tajusi, ettei hänellä ollut töitä. Miro oli saanut automaattisesti siirron poliisiksi Twinbrookkiin, mutta Ciran työssä ei siirtyminen onnistunut. Hän ei enää halunnut jatkaa muusikko-alalla, joten se ei haitannut. Cira ei halunnut päätyä lehtiin kertomaan yksityiselämästään, eikä soittamaan konsertteihin satojen ihmisten eteen. Maalaamalla hän saisi rahaa yhtä paljon kuin ennenkin, ja päätti hetken mielijohteesta alkaa taidemaalariksi salanimellä.

Cira päätti soittaa heti kaupungintalolle, sekä taidegalleriaan, ja sai sekä yrittäjätoimiluvan, että näyttelypaikan taidegalleriasta.

Oliver pistäytyi paikalliseen pubiin koulun jälkeen. Hän halusi kovasti oppia tuntemaan kaupungin. Hän oli jo käynyt tutustumassa puistoon edellisenä päivänä ja todennut sen mukavaksi paikaksi, mutta pubiin hän huomasi kerääntyvän yksinäisiä ja mielenvikaisia ihmisiä, jotka kaikki istuivat mykkinä omissa nurkissaan.

Oliver ei oikein osannut päättää, oliko paikka karmiva vai huvittava. Hän päätti kuitenkin lähteä hyvin nopeasti takaisin kotiinsa, kun hänen viereensä istunut nainen oli käskenyt häntä pitämään varansa, ja vilkuillut vähän väliä selustaansa. Jos pubi ei ollut karmiva, tuo nainen ainakin oli!

Kotona Oliveria vastassa oli hänen äitinsä. Oliver luuli jo saavansa haukut ollessaan ulkona niin myöhään, mutta Cira ojensikin hänelle kirjan ja käski lukea sen heti.

Oliver otti kirjan ja lähti kävelemään kohti keittiötä katsoen äitiään hämmästellen. Kirjan ojennettuaan hän oli jäänyt tuijottamaan ikkunasta ulos ilmekään värähtämättä.

Oliver aukaisi kirjan, jonka kannessa luki heidän sukunimensä. Hän luuli löytävänsä valokuvia, mutta kirja olikin täynnä tekstiä. Kirja oli hänen isoäitinsä kirjoittama, ja meni vain oudommaksi Oliverin lukiessa eteenpäin. Viimeisillä sivuilla oli hänen äitinsä käsinkirjoittamaa tekstiä. Hänelle nousi mieleen muisto lapsuudesta, kun hän oli kysynyt äidiltään, miksi oli vihreä iholtaan. Tässä kirjassa se oli selitetty, viimein hän sai vastauksen kysymykseensä.

Saatuaan kirjan luettua, hän ymmärsi, miksi Ciran oli ollut vaikeaa antaa kirja hänelle. Hän ymmärsi, miksi hän sai kuulla asioista vasta nyt. Limenan teksti olisi ollut lapselle liian vaikeaa ymmärtää, ja Ciran teksti liian rankkaa. Oliver ei voinut uskoa, että hänen äitinsä oli ollut vankina joidenkin vihamielisten ihmisten luona odottaessaan Vincentiä. Heidän muuttonsakin oli johtunut näistä ihmisistä...

Oliver katseli kahta veljeään mennessään viimein nukkumaan. He eivät saisi koskaan tietää Oliverin tehtävästä tai heidän suvun alkuperästä, eikä asioista, joita heidän äitinsä on käynyt läpi... He voisivat jatkaa täysin normaalia elämää...

Aamulla Cira ja Miro lähtivät kotoa samaa matkaa poikien kanssa. Miro oli luvannut Ciralle yllätyksen. Cira oli viime päivinä saanut tarpeekseen Miron yllätyksistä, mutta lähti silti uteliaana mukaan.

Hetken kuluttua he päätyivät kaupungin hautausmaalle. Hautausmaan porteilla Miro selitti siirrätyttäneensä haudat heidän vanhalta tontiltaan tänne. Cira halasi miestään onnellisena. Hän oli osannut ajatella aivan kaikkea!

Miro oli vuokrannut kauniin hautapaikan pienen lammen vierestä. Hän oli ottanut mukaan myös kynttilän, jonka Cira sytytti äitinsä haudalle. Cirasta tuntui hyvältä saada vanhemmat mukaan uuteen kaupunkiin, ja oli myös helpompi ajatella tulevansa haudatuksi äidin viereen, kun yksin vieraalle hautausmaalle. Mutta siihen olisi onneksi vielä pitkä aika.

Kotiin päästyään pari huomasi poikienkin jo palanneen koulusta. He olivat viettäneet aikaa hautausmaalla kauemmin, kuin olivat suunnitelleetkaan. Ciralla oli vielä yksi tehtävä jäljellä, yksi asia näytettävänä Oliverille, joten hän kutsui tämän luokseen.

Cira huomasi Oliverin katsovan häntä aivan eri tavalla kuin ennen. Hän toivoi sen korjaantuvan ajan myötä. Cira kysyi pojaltaan, jäikö hänelle jotain kysyttävää vielä, ja Oliver totesi kirjan jo kertoneen tarpeeksi.

Sitten Cira pyysi Oliveria seuraamaan häntä. Cira aikoi näyttää kellarin Oliverille, kaiken varalta, jos vaikka hänelle ja Mirolle sattuisi jotain...

He kävelivät hiljaisina takapihalle, kunnes saapuivat pensaikon reunalle. Cira sanoi hämillään Oliverin varmaan muistavan lukeneensa hänen sieppauksestaan. Cirasta oli todella outoa puhua asiasta Oliverille. Ihan kuin hän ei sen vuoksi olisi kelvollinen äiti, kun antoi niin tapahtua.

Oliver kuitenkin sanoi Ciran helpotukseksi muistavansa jutun oikein hyvin, ja hieman jopa ihailevansa äitiään sen vuoksi. Cira hymyili salaa, ja pyysi poikaansa laskeutumaan portaat alas. Cira muisti oman suhtautumisensa näihin asioihin, kun hänen äitinsä oli kertonut totuuden hänelle. Hän oli saanut kauhean raivokohtauksen, ja mököttänyt monta päivää äidilleen.

Mentyään alas Oliver näki seinän täynnä kuvia ja lappuja. Hän tuijotti lumoutuneena salaista piilopaikkaa ja tunsi joutuneensa keskelle elokuvaa, jossa hänen täytyisi ratkaista rikollisten juoni.

Cira herätti Oliverin kuvitelmistaan, ja selitti, mitä Miro kellarissa oikein tutki. Oliver kysyi jopa hieman hätääntyneenä, oliko järjestö sieppaamassa hänetkin. Cira rauhoitteli poikaa kertoen, ettei järjestö toiminut näin kaukana kaikesta. Lisäksi Miro työskenteli ahkerasti löytääkseen keinon koko järjestön tuhoamiseksi.

Oliver uskaltautui vielä varmistamaan, että voisi elää tavallista elämää kotiplaneettalaisten tutkimuksista huolimatta. Cira hymyili kysyen, etteivätkö he juuri nyt eläneet normaalia elämää. Oliver ymmärsi sen myös hetken mietittyään, ja naurahti. Hän ei kuitenkaan voinut mitään kuullessaan päänsä sisällä pubissa olleen naisen äänen: "Pidä varasi!"

____________________________________________________________

Miten Oliver selviää kaiken kuulemansa tiedon kanssa? Oliko pubissa olleen naisen sanoissa perää? Lue se seuraavasta osasta!