Saga ja Zinaida tulivat koulusta kotiin erityisen iloisina. Tänään oli luvassa mahtava päivä! Oli ollut heidän viimeinen koulupäivänsä ja totta kai sitä piti juhlia! Ennen illan juhlia heillä oli tehtävänä vielä parit koulutehtävät, jotka olivat jääneet tekemättä. Ilman niitä ei päättötodistusta tulisi.

Zinaida istahti heti keskelle eteistä hutaisemaan viimeiset esseensä valmiiksi, mutta Saga ei ehtinyt vielä edes kaivaa kirjojaan repusta, kun heidän äitinsä tuli jo paikalle pyytäen tytöt olohuoneeseen.

Olohuoneessa heitä kohtasi kumma näky. Oliver ja Alienor istuivat sohvalla sen näköisinä, kuin heillä olisi jotain erityisen tärkeää sanottavaa. Yleensä tässä perheessä asiat sanottiin samalla, kun satuttiin vaikka kulkemaan toisen ohi käytävässä, hieman tärkeämmät asiat ruokapöydässä koko perheen ollessa koolla. Nyt Oliver kuitenkin aloitti asiansa hieman vaikean näköisenä, aivan kuin hän tietäisi mitä pitäisi sanoa, muttei miten.

Oliver aloitti puhumaan rauhallisesti, seuraten tyttöjen reaktioita. He kasvaisivat tänään nuoriksi aikuisiksi, joten heille oli pakko kertoa nyt, mitä salaisuuksia Starberryjen suvulla on. Hetki oli historiallinen, ensimmäistä kertaa koko perhe oli koolla kuulemassa tarinaa. Yleensä asia oli perillisten yhteinen salaisuus, mutta nyt koko perhe oli ihan yhtä lailla alieneita.

Tytöt kuuntelivat tarinaa mielenkiinnolla. Alienoria vähän huoletti, miten he suhtautuisivat asiaan, heiltähän oli salailtu tätä vuosia. Alienor olisi salaillut mieluiten muutaman vuoden lisääkin, heidän tarinansa ei ollut oikein pienten tyttöjen kuultavaa. Sagalle ja Zinaidalle ei oltu koskaan väitetty, että he olisivat maapallolta kotoisin. Varsinkin Saga oli pienestä pitäen lukenut paljon kirjoja, ja ymmärtänyt jossain vaiheessa, ettei ihmisillä ole vihreää ihoa tai vaaleanpunaisia hiuksia. He olivat jo sinut sen asian kanssa, mutta suvun tarinat tulivat nyt aivan uutena asiana.

Oliver ja Alienor olivat pian poistuneet huoneesta, jotta tytöt saisivat puida ajatuksiaan kahdestaan. Zinaida oli asiasta innoissaan. Hän oli saanut alkunsa pahisten ilkeistä suunnitelmista, ja hänen vanhempansa olivat pelastaneet hänet henkeään uhmaten! Lisäksi hän oli viettänyt ensimmäiset viikkonsa suolla sammakoiden keskellä, pahaa järjestöä pakoillen. Jos hän vain olisi tiennyt tämän kouluun mennessään, hänestä olisi tullut koulun suosituin tyyppi!

Saga kuunteli ajatuksissaan Zinaidan vaahtoamista asiasta. Hän ei ollut lainkaan niin innoissaan. Hänestä oli juuri nimetty suvun perijä, ja hänellä oli valtava taakka harteillaan. Perheen hän oli toki aina halunnut, vähintään kolme lasta, jos ei enemmänkin. Sinänsä asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Mutta aiemmilla perijöillä ei ollut elämä kovin auvoista ollut. Tämä järjestöksi kutsuttu... no, järjestö, oli keinoja kaihtamatta tehnyt perijöiden elämästä yhtä pakoilua. Hän ei todellakaan haluaisi jonnekin homeiseen koppiin vangiksi toisten määräiltäväksi. Miten edes järjestön toiminta oli mahdollista? Miten tässä kaupungissa, tässä maassa, sallittiin toisten ihmisten sieppaus ja tekeminen raskaaksi vasten tahtoaan? Hänen isoäitinsäkin oltiin siepattu raskausaikana, ja hänet oli pidetty synnytykseen asti vankina. Samaan aikaan pitäisi ilmeisesti hankkia perillinen, mutta myös olla hankkimatta lapsia, koska se selvästikin houkutteli järjestöä...

Oliver oli tuonut vielä kirjan Sagalle luettavaksi. Siihen kirjaan oli kerätty suvusta tietoa tähän päivään asti. Nyt Sagan tulisi jatkaa kirjan kirjoittamista ja täydentää sitä niillä asioilla, joita tulevat sukupolvet ehkä haluaisivat tietää. Oliver oli lohduttanut huolestuneen näköistä tytärtään sillä, että järjestö oli todennäköisesti tästä kaupungista ikuisesti poissa. Alienor oli pitänyt huolen siitä, että järjestön salaisuudet tulivat päivänvaloon. Järjestön toimipisteen palon jälkeen oli tapahtunut paljon. Asioita oli alkanut vuotaa julkisuuteen, ja kaupunginjohtajaksi kohonnut Oliver oli pitänyt huolen siitä, että asia ei unohtuisi. Vaikka mitään ei suoraan sanottukaan, lähes jokainen kaupunkilainen ymmärsi Oliverin olevan alien. Samoin hänelle oli tullut paljon postia kaupungin muilta alieneilta, joita ilmeisesti tuli koko ajan lisää tähän järjestö-vapaaseen asuinpaikkaan.

Saga selaili kirjaa odotellessaan iltaa. Aiemmat perijät olivat olleet melkeinpä sitä mieltä, että sieppaus oli ollut hyvä juttu. Se oli kasvattanut heidät hujauksessa aikuisiksi ja opettanut arvostamaan perhettä ja vapautta. Tosin loppuelämänsä he olivat olleet enemmän tai vähemmän vainoharhaisia... Se suorastaan paistoi päiväkirjakirjoituksista lävitse. Sagaa ahdisti hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Kirjasta sai sellaisen kuvan, että järjestön kohteeksi joutuminen olisi joku pakollinen aikuistumisriitti. Sen pitäisi vain antaa tapahtua, ja koittaa selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Saga ei ollut varma olivatko hänen sukunsa perijät olleet päästänsä sekaisin vai oliko häneltä itseltään liikaa pyytää vapautta ja rauhallista elämää, mutta hän ei vain käsittänyt... Tosin Oliver ja Alienor olivat olleet erilaisia. He eivät olleet vain paenneet tai kuunnelleet kauhuissaan jokaikistä rasahdusta nurkissa lopun ikäänsä, vaan he olivat taistelleet. Uskaltaneet uhmata järjestöä vielä toisenkin kerran, lopulta nujertaen sen. Saga ei tarvitsisi tätä kirjaa avukseen. Riitti, että hän katsoi vanhempiaan. Heitä seuraamalla hän selviäisi, ja saisi toivomansa elämän.

Lopulta pimeys laskeutui Twinbrookin ylle ja Zinaida aloitti ruoanlaiton juhlia varten. Alienor ja Oliver olivat luvanneet lähteä illaksi muualle, jotta nuoret saisivat juhlia rauhassa. Juhlista tulisi melko pienet, niihin oli kutsuttu vain tärkeimmät ystävät ja ennen keskiyötä ihmiset lähtisivät koteihinsa. Nyt oli sentään torstai, ja monilla kavereilla koulu jatkui vielä, mikä tarkoitti aikaista herätystä aamulla. Alienorista oli vanhemmiten tullut huolehtivaisempi ja nytkin hän oli varmistanut jo kolmeen kertaan, osaisiko Zinaida varmasti laittaa grillin päälle.

Zinaidan siirtyessä ulos grillaamaan, Alienor jatkoi Sagan ahdistelua sisällä. Zinaida ei kuullut ikkunan läpi heidän puhettaan, mutta hän naureskeli Alienorin selvästi luetellessa jotain ja Sagan nyökkäillessä äidilleen kyllästyneen oloisena. Ainakin Saga saisi illaksi jotain muuta ajateltavaa, hän kun oli selvästi ottanut tämänpäiväiset paljastukset aika tosissaan.

Pian oli tupa täynnä porukkaa. Vieraat ryntäsivät heti onnittelujen jälkeen vastagrillattujen hodarien luokse, mikä sopikin vallan hyvin. Jälkiruoaksi saisi sitten kakkua, jonka jälkeen voitaisiin loppuillaksi keskittyä tanssimiseen ja juoruiluun.

Saga oli pienen harkinnan jälkeen kutsunut juhliin myös Lawrencen. Hän oli jo jonkin aikaa mököttänyt tälle, mutta nyt olisi aika antaa anteeksi. Varsinkin kun poika sitä niin kovasti joka päivä pyysi, aidosti katuen tekoaan. Sagaa vieläkin hirvitti ajatus jäämisestä kahdestaan Lawrencen kanssa, mutta ehkä hän tänä iltana voisi unohtaa koko asian pitäessään hauskaa isolla porukalla.

Juhlat huipentuivat tyttöjen puhaltaessa kynttilät. Ystävät hurrasivat Zinaidan miettiessä, mitä toivoisi. Tarkan mietinnän jälkeen hän toivoi kokoavansa bändin, josta tulisi maailmankuulu. Hän oli jo taitava soittamaan isoäitinsä kitaraa ja periaatteessa hänen poikaystävänsä Silo oli jo luvannut tulla bändiin pianistiksi. Zinaida puhalsi kynttilät miettien kiljuvaa fanilaumaa, hämyisiä takahuoneita ja viikkoja kestäviä kiertueita...

Saga puhalsi omat kynttilänsä kakun päältä nopeasti, jääden katsomaan ylöspäin leijailevia savukiekuroita. Hän oli toivonut sitä, mitä kaikki sisimmässään eniten kaipaavat; rauhaa ja rakkautta. Toive melkein nauratti Sagaa, niin kliseinen se oli, mutta mitäpä hän tekisi rikkauksilla tai viidellä lapsella, jos hänellä ei noita kahta olisi.

Pian juhlat olivat ohitse ja Oliver sekä Alienor palasivat kotiin. He söivät iltapalaksi kakunjämiä jutellen niitä näitä. Oliver oli todella ylpeä tytöistään, jotka olivat kasvaneet jo nuoriksi naisiksi. Oliver muisti niin elävästi tyttöjen hippaleikit pihalla ja potkupuvun vilahdukset keittiön kaapinovesta, jonne jompikumpi lapsista aina kiipesi kattilapinon viereen istumaan. Nyt hei eivät enää olisi mahtuneet keittiön kaappeihin, vaikka Oliver olisi heidät sinne vielä kerran pyytänyt muistellakseen menneitä... Alienor oli tyttöjen kasvusta lähinnä murheissaan. Hän tunsi itsensä niin vanhaksi lastensa rinnalla. Tuon ikäinen hän oli ollut saapuessaan maapallolle. Siitä oli niin kauan...

Sagan ensimmäinen toive näytti toteutuvan heti ensimmäisenä aamuna. Aatto sattui juuri kulkemaan heidän talonsa ohitse, kun Saga oli hakemassa sanomalehteä. He olivat seurustelleet jo muutaman viikon, ja he olivat todella sitä mieltä, että he olivat kuin luodut toisilleen.

Saga pysähtyi kuullessaan tutun äänen takaansa. Hän ilahtui nähdessään Aaton, mutta häntä myös nauratti tämän selittelyt aamulenkistä. Poika näytti ennemminkin siltä, että hän oli lymynnyt pihapensaassa vähintään tunnin odottelemassa, josko Saga sattuisi hakemaan lehden tai viemään roskat.

Hetken kuluttua heillä oli taas täysi vauhti päällä. Kumpikin rakasti kirjoja ja luki paljon, joten heistä oli myös mukavaa selittää toisilleen lukemiensa kirjojen juonia ja arvostella niitä. Heillä ei oikeastaan ollut lainkaan ollut suhteessa sellaista vaihetta, että he olisivat palavasti rakastaneet toisiaan, eivätkä olisi kestäneet hetkeäkään erossa. Ennemminkin he nauttivat jokaisesta yhteisestä hetkestään ja heillä oli todella hauskaa toistensa seurassa. Toki he tunsivat myös rakastavansa toisiaan, mutta jollain tavalla se ei ollut yhtä intohimoista kuin... no, vaikkapa Zinaidalla ja Silolla.

Aatto oli tuttu näky talossa. Hän melkeinpä jo asui siellä. Aina aamuisin tullessaan hän söi aamiaisen muun perheen kanssa ja viipyi usein iltaan asti. Aatto vietti toisinaan koko päivän Sagan kanssa, mutta toisinaan hän saattoi vaikka istahtaa sohvalle Oliverin kanssa katsomaan tv:tä, jos Saga oli luvannut mennä kaupungille siskonsa kanssa.

Kumpikin osapuoli pariskunnasta oli vielä työtön, joten he nauttivat usein leppoisista aamupäivistä myös kaupungilla. Niihin aikoihin kaupunki oli hyvin hiljainen ja autio. Ihmiset olivat vielä koulussa tai töissä, joten Saga ja Aatto tunsivat melkeinpä omistavansa koko kaupungin! Samalla oli mukavaa jutella haaveista ja tulevaisuudesta.

Molemmilla olikin haaveena iso perhe ja se oli yksi tärkeimmistä heitä yhdistävistä tekijöistä. Kumpikin toivoi saavansa perheen, joka pysyy yhdessä. Perheen, jossa on monta suloista lasta, jotka asuvat talossa, jota voi nimittää kodiksi.

Muutamaa päivää myöhemmin Zinaida halusi taas ystävykset koolle, ja kutsui kokoamansa bändin, sekä Sagan ja Aaton puistoon soittamaan ihmisille. Oli kaunis iltapäivä, ja oli upeaa saada soittaa puistossa tällaisena päivänä, kun ihmiset tulivat muuten vain puistoon nauttimaan päivästä.

Ensin kerättiin voimia Tuiren, Zinaidan parhaan tyttökaverin tuoman eväskorin avulla. Tosin Aatto näytti olevan se, joka söi kaikki leivät bändin jäsenien seisoessa sivummalla ja kinastellessa soitettavista kappaleista.

Lopulta bändi pääsi sopuun, ja soitanta alkoi. Zinaidan ja Silon lisäksi bändissä oli Tuire, joka soitti bassoa ja uusin tulokas Lawrence, joka osoittautui myös kitarataituriksi. Monet ihmiset tulivat viereen katsomaan heidän soittoaan, mutta osa vain käveli ohitse. He tarvitsisivat vielä paljon harjoitusta ennen kuin he saisivat kaikkien päät kääntymään jo ensimmäisen nuotin kohdalla...

Bändi jaksoi soittaa koko päivän, vaikka puisto autioituikin iltapäivään mennessä täysin. Saivathan he ainakin hyvää harjoitusta, ja aina puistossa harjoittelu ahtaassa autotallissa soittamisen voitti!

Illalla Aatto tuli tavalliseen tapaansa Sagan mukana Starberryille, mutta heillä oli tällä kertaa uutinen kerrottavanaan Sagan vanhemmille. Aatto muuttaisi tänä iltana Starberryjen taloon. Siinä ei olisi tämänhetkiseen tilanteeseen mitään muuta muutosta, kuin että Aatto nukkuisi tästä lähin talossa, eikä hänen tarvitsisi aamuisin lymyillä ruusupuskissa odottelemassa Sagan heräämistä. Varsinkin Oliver riemastui uutisesta. Hän oli asunut jo aivan liian kauan naisten keskellä ja viimein saataisiin taloon lisämiehitystä!

Sagan huone oli nyt myös Aaton huone, joten Saga oli joutunut viemään suurimman osan vaaleanpunaisista nalleistaan ja kissanpentutauluistaan laatikkoon vintille. Yksi nalle sai sentään jäädä, sekä liila-valkoiset tapetit. Eihän tässä huoneessa vietetty kuin yöt, jolloin oli muutenkin niin pimeää, ettei tapetteja näkyisi.

Aatto oli kaivannut myös tyyliinsä jotain aikuismaisempaa. Risaiset farkut ja ylipitkä tukka ei tuntunut sopivan enää avomiehen rooliin. Niinpä he olivat käyneet vaatekaupan kautta kotiin tullessaan, ja Aatto sai ylleen tyylikkäät vaatteet. Saga ei ollut uskaltanut koskea saksilla Aaton hiuksiin, mutta Aaton komea puoli saatiin esiin kampaamalla hiukset taaksepäin.

Ensimmäinen yö vietettiin rauhallisissa merkeissä vain nukkumalla. Päivä oli ollut varsin rankka ja ehkä hieman stressaavakin yhteenmuuton vuoksi. Vaikka he olivat jo melkeinpä asuneet yhdessä ennenkin, nyt se oli viimein virallista.

Saga heräsi tapansa mukaan ensimmäisenä ja haki lehden. Hän oli päättänyt, että tänään olisi aika hankkia töitä. Hän oli tuonut perheeseen toisen työttömän, eikä ollut reilua pistää vanhuuden partaalla olevia Alienoria ja Oliveria elättämään heitä. Heillä tosin alkoi olla jo rahaa niin paljon, ettei heidän edes  tarvitsisi käydä töissä, mutta jos kaupunginjohtajan tytär olisi pitkään työtön ja hurvittelisi kaiket illat kaupungilla, lehdet alkaisivat kirjoitella juttuja ja Oliverin suosio laskisi.

Saga avasi samantien lehden kohdasta, jossa oli työnhakuilmoitukset. Näin pienessä kaupungissa ei tarjonta ollut kovin suuri, joten Saga oli jo valmistautunut siihen, ettei hän välttämättä saisi unelma-ammattiaan. Tämä oli ongelmana pikkukaupungissa, mutta suurten kaupunkien ongelmat olivat jo sitä luokkaa, että mieluummin Saga asui tässä viihtyisässä pikkukaupungissa tyytyen toteuttamaan unelmiaan vapaa-ajallaan.

Saga rullasi tyytyväisenä lehden kasaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Koulussa oli sijaisen paikka vapaana, ja se kuulosti tarpeeksi mukavalta työltä. Häntä melkein hymyilytti, kun hän ajatteli juuri juhlineensa viimeistä koulupäivää ikinä ja nyt hän palaisi sinne takaisin, vieläpä vapaaehtoisesti.

Saga huomasi Zinaidan heränneen tullessaan sisälle, ja meni heti kertomaan hakeneensa sijaisen paikkaa koulusta. Zinaida onnitteli siskoaan ensihämmästyksestä päästyään. Hän ei ikinä haluaisi takaisin siihen laitokseen, mutta vähän aikaa mietittyään hän totesi, että se paikka oli Sagalle täydellinen. Hänhän rakasti lapsia ja lukemista. Zinaida kertoi samalla omista urasuunnitelmistaan. Hän ei halunnut tavallista päivätyötä, vaan hän tekisi heidän bändistään kuuluisan. Se vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta jo nyt he tienasivat puistokeikoillaan ihan hyvin.

Saga katsoi ikkunasta ulos kuullessaan pihalta ääniä. Kimppakyyti oli jo tullut hakemaan häntä työhaastatteluun. Sagaa jännitti hieman mennä samalla kyydillä koulun vakituisten työntekijöiden kanssa, mutta ei hän voinut kieltäytyäkään, kun sitä hänelle oli tarjottu.

Aatto ehti juuri sopivasti heräämään ja laahustamaan alakertaan, kun Saga oli lähdössä. Hän kertoi pikaisesti minne oli menossa ja otti vastaan onnentoivotukset Aatolta, ennen kuin juoksi reippaan näköisenä autolle. Aatto lupasi myös katsoa lehden työnhakuilmoitukset päivän aikana lävitse, jos sieltä löytyisi hänellekin jotain.

Sagan lähdettyä Silo tuli melkein samalla ovenavauksella sisään. Zinaida oli kutsunut hänet bändiharkkoihin, tosin pari tuntia muita bändin jäseniä aikaisemmin.

He halusivat nimittäin viettää ensin hieman kahdenkeskistä aikaa. Heidän parisuhteensa ei ollut yhtään niin vakaalla pohjalla kuin heidän sisarustensa parisuhde. Sagan ja Aaton suunnitellessa jo innoissaan perhettä Zinaida ja Silo keskittyivät siihen hetkeen. He olivat nuoria rakastuneita, jotka poistuivat bändiharkkojen tauoilla sivummalle pussailemaan, mutta viettäessään baarissa iltaa ilman toisiaan pussailun kohteena olikin joku aivan muu.

Silti kerta toisensa jälkeen he palasivat toistensa luokse vannoen rakkautta. He viihtyivät hyvin toistensa seurassa, koska kumpikin oli varsin temperamenttinen tapaus. Silti toisinaan heissä oli yhteensä vähän liikaakin temperamenttia...

...minkä vuoksi he vuorotellen vihasivat ja rakastivat toisiaan. Loppujen lopuksi he aina kuitenkin palasivat yhteen, mutta kumpikaan ei voinut olla siitä varma, pystyisivätkö he joskus asumaan yhdessä, saatika vannoa rakastavansa toinen toistaan hautaan saakka.

Zinaidalla oli onneksi tukenaan ja turvanaan Tuire. Hän osasi lohduttaa ja kertoa oikeat ratkaisut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Välillä Zinaida ihmetteli, mitä Tuire teki bändissä, hänellähän olisi mahdollisuuksia vaikka mihin professorin tai insinöörin virkaan, mutta Tuire vain vastasi haluavansa tehdä tätä nyt. Opiskella ehtii sitten myöhemminkin.

Saga palasi töistä kotiin vasta illan hämärryttyä. Hän oli saanut työpaikan, mutta hänen perehdyttämisensä tähän vaativaan työhön oli kestänyt muutaman tunnin. Uudelle työntekijälle oli kerrottu mieluummin kaikki samantien, kuin pikkuhiljaa sitä mukaa, kun erilaisia tilanteita tulisi töissä vastaan. Saga oli tähän järjestelyyn ihan tyytyväinen, ainakaan hänen ei tarvinnut tuntea oloaan enää epävarmaksi töissä. Illan Saga vietti Aaton kanssa keittiössä lukien. Saga oli saanut vielä läksyksi koulun säännöt luettavaksi ja Aatto piti seuraa lukemalla vastajulkaistua rikosdekkaria.

Ilta oli venähtänyt varsin pitkäksi koulun sääntöjen momentteja ja pykäliä lukiessa Aaton auttaessa Sagaa pysymään hereillä. Siitä huolimatta Aatto ponkaisi reippaana sängystä ylös, kun hänen herätyskellonsa soi viideltä aamulla.

Pian hän oli hipsinyt Sagan viereen ja hellästi herättänyt hänet. Saga ei oikein ymmärtänyt miksi hänet herätettiin keskellä yötä, mutta hän oli niin tokkurassa, ettei tajunnut kysyä mitään Aaton pyytäessä hänet ulos lammelle.

Hetken kuluttua kumpikin oli saanut kiskottua vaatteet ylleen ja he siirtyivät ulos ovesta aamun kirpeyteen. Sagalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Aatolla oli mielessään, joten hän vain seisoi ja odotti Aaton keräävän rohkeutensa.

Siihen tuntuikin menevän tovi jos toinenkin. Saga katseli välillä taivaalle, jossa aurinko parhaillaan nousi lintujen laulannan säestämänä, välillä hän vilkaisi Aattoa hymyillen tälle rohkaisevasti. Aatolla ajatukset pyörivät päässä, eikä hän saanut yhdestäkään kiinni. Toisinaan hän avasi suunsa aloittaakseen, mutta sulki sen taas pian huomatessaan, ettei tästä mitään tulisi.

Lopulta Aatto päätti keskittyä toimintaan enemmän ja puheeseen vähemmän. Hän kaivoi taskustaan samettisen rasian, jonka sisällön jokainen nainen varmasti arvaisi. Saga arvasi sen myös, mutta sillä hetkellä yksikään ajatus ei kulkenut hänen päässään. Hän tuijotti tapahtumia kuin ulkopuolinen. Hän näki Aaton huulten liikkuvan, muttei kuullut mitään. Koko aamu pysähtyi siihen paikkaan.

Tässä kosinnassa ei sanoja tarvittu, ne tiedettiin jo muutenkin. Saga ryntäsi halaamaan onnellisena sulhastaan maailman herätessä jälleen eloon heidän ympärillään.

He olivat varmasti maailman onnellisin pari! Tai ainakin yhtä onnellisia, kuin Sagan vanhemmat. Saga oli aina ihaillut vanhempiensa suhdetta ja halunnut olla isona yhtä vahva ja onnellinen, kuin Alienor ja Oliver olivat yhdessä. Nyt se oli käymässä toteen. He rakastivat toisiaan päivä päivältä enemmän, vaikka elämä muuttui koko ajan arkisemmaksi töiden ja likaisten sukkien lattialta keräämisen myötä.

Kosinnan jälkeen Saga oli saanut suoraan juosta autolle, joka oli jo tovin odottanut häntä portinpielessä. Kyynelsilmäiset kimppakyytiläiset eivät kuitenkaan panneet odottelua pahakseen, vaan onnittelivat tulevaa morsianta liikuttuneina. Töiden jälkeen Saga halusi kertoa uutiset äidilleen kasvokkain. He olivat sopineet tapaavansa Liljan työpaikan ulkopuolella, josta he siirtyisivät vielä Liljan luokse kahville. Saga möläytti uutiset samantien, koska hän ei vain pystynyt pitämään niitä sisällääm nähdessään Liljan.

Ensijärkytyksensä jälkeen Lilja onnitteli tytärtään. Hän oli selvästikin löytänyt elämänsä miehen ja oli onnellinen. Mitään muuta ei äiti voisi tyttärelleen toivoakaan. Lilja oli pari kertaa nähnytkin Aaton, ja piti tätä ihan kunnollisena sulhasena.

Loppuillan Saga vietti Liljan luona suunnitellen häitään ja vastaillen äitinsä kysymyksiin Aatosta. Liljalla oli aikainen herätys seuraavana aamuna, joten hän valmistautui samalla hyppäämään peiton alle saman tien, kun Saga lähtisi.

Heillä ei silti ollut mikään kiire, he juttelivat ja katselivat tv:tä myöhäiseen iltaan saakka. Sagasta oli hauskaa, että hän pystyi puhumaan äidilleen kuin ystävälle. Niin ei varmasti olisi, jos he olisivat asuneet koko elämänsä saman katon alla.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Saga oli jo raahannut kaikki Alienorilta jääneet häälehdet olohuoneeseen. Hän selaili niitä innoissaan tehden muistiinpanoja mekoista, kakuista ja kukista. Hän haluaisi ikimuistoiset häät. Pienet, mutta kauniit. Alienorilla oli omat häät vielä tuoreessa muistissa, joten ajatuskin häistä väsytti häntä. Hän oli luvannut auttaa Sagaa järjestelyissä, kunhan hänen ei tarvitsisi osallistua suunniteluun mitenkään...