Oliver nousi kotinsa rappuset hitaasti ylös. Hän oli ollut ainakin viikon poissa, eikä hän oikein tiennyt, mitä oven takana odottaisi. Oliko Lilja jaksanut odottaa häntä? Vieläkö hänen vanhempansa olivat elossa? Vai olisiko vastassa järjestön väkeä? Viimeisen vaihtoehdon vuoksi Alienor jäi vauvan kanssa hieman kauemmas odottamaan, jotta Oliver voisi tarkistaa tilanteen.

Samaan aikaan Cira oli keittiössä tekemässä välipalaa perheelle. Oliverin kadottua Cira oli alkanut huolehtimaan perheestään enemmän. Hän halusi jokaisena vuorokauden hetkenä tietää, missä kukin perheenjäsen oli. Jos hän olisi saanut päättää, jokainen olisi pysynyt neljän seinän sisällä, kunnes Oliver löydetään.

Niin, Oliver... Cira ei voinut uskoa vieläkään, että Oliver oli siepattu, eikä asialle voitu mitään. Viranomaiset tuntuivat kovin haluttomilta yhteistyöhön, eivätkä vanhuuden väsyttämät Cira ja Mirokaan enää jaksaneet järjestää sen suurempia etsintöjä. Monet Ciran ystävät puhuivat  Oliverista jo kuin kuolleesta, mutta Cira elätteli vielä toivoa. Oliver oli älykäs poika, eikä antautuisi noin vain järjestön leikkikaluksi.

Oliver oli pikaisen harkinnan jälkeen astunut hiljaa ovesta sisään. Hän oli hetken aikaa miettinyt koputtavansa, mutta päätti lopulta vain astua sisään. Olihan tämä edelleen hänenkin kotinsa, vaikka siitä tuntui olevan ikuisuus, kun hän viimeksi oli täällä. Oliver näki äitinsä puuhailemassa keittiössä ja häntä hymyilytti. Kaikki näytti olevan hyvin. Hän nyökkäsi pikaisesti ulkona odottavalle Alienorille viestiäkseen kaiken olevan hyvin, ja huusi varovasti äitiään. Eihän Oliver halunnut aiheuttaa Ciralle sydänkohtausta.

 Ciran käsi pysähtyi kesken kurkun pilkkomisen. Ihan kuin hän olisi kuullut Oliverin äänen. Se ei tosin ollut uutta. Hän oli viimeisen viikon aikana luullut monta kertaa Oliverin puhuvan lastenhuoneessa tai nähnyt istuvan pimeässä olohuoneessa, huomaten kuvitelleensa kasan tyynyjä Oliveriksi. Ääni kuului yhä selvemmin ja veitsi tipahti Ciran kädestä leikkuulaudalle.

Ciran vilkaistua eteiseen, hän todella näki Oliverin seisomassa siellä! Cira käski Miron tulla äkkiä eteiseen, ja juoksi poikaansa vastaan kyyneleet valuen, mutta hymyillen.

Cira ja Miro halasivat kumpikin vuorollaan Oliveria tunnustellen, että hän todella oli siinä. Cira ei tiennyt pitäisikö hänen itkeä vai nauraa, joten hän tyytyi tuijottamaan poikaansa upoten omiin muistoihinsa. Oliver oli yhtä kamalan näköinen kuin Cira, kun hän oli palannut kotiin, mutta Oliver näytti olevan henkisesti paremmassa kunnossa. Oliver hymyili ja oli onnellinen nähdessään perheensä. Cira ei ollut moneen päivään sieppauksensa jälkeen tuntenut muuta kuin pelkoa ja epävarmuutta.

Cira oli niin innoissaan saadessaan poikansa takaisin, että pisti hänet kertomaan kaiken heti, vaikka Oliver näytti kaipaavan ennemmin suihkua ja unta, kuin tarinatuokiota. Oliver selosti tapahtumat pikaisesti Alienorin katsellessa hämmentyneenä sivussa. Alienor tunsi olonsa todella vaivautuneeksi, ja toivoi sulautuvansa tapettiin niin, ettei kukaan huomaisi häntä. Jos hän vain lähtisi, saisi tämä onnellinen pieni perhe jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Alienor ei kuitenkaan pystynyt liikkumaan. Häntä jännitti tämä tilanne paljon enemmän, kuin mikään järjestön tekemä tutkimus. Kaiken lisäksi Oliver tuntui vetävän häntä puoleensa kuin maa kuuta. He olivat matkansa aikana tulleet paljon läheisemmiksi...oudolla tavalla. Alienor halusi niin kovasti viettää jokaisen hetkensä Oliverin kanssa, mutta Oliverilla oli joku toinen... Niinpä Alienor keskittyi seisomaan paikallaan ja näyttämään eteisen tapetilta.

Aivan liian pian Zinaidan tyrskähdys havahdutti Ciran, ja hän huomasi Alienorin, joka näytti todella eksyneeltä. Cira lähestyi varovasti Alienoria ja yritti kysellä, kuka tyttö oikein oli. Alienor oli ollut niin keskittynyt eteisen tapetteihin, että häneltä kesti hetki palata takaisin maan pinnalle ja huomata Oliverin äidin seisomassa edessään. Alienor ei kuullut korvissaan hakkaavilta sydämenlyönneiltään sanaakaan, mitä Cira selitti, joten hän tyytyi vain nyökkäilemään sopivissa kohdissa.

Lopulta Cira ymmärsi, että tyttö-parka oli ihan pihalla. Hän tyytyi siihen, että saisi kuulla Alienorista lisää vasta seuraavana aamuna, ja pyysi Alienoria seuraamaan saadakseen puhdasta vaatetta ylleen.

Cira johdatti Alienorin makuuhuoneeseena, ja alkoi kaivaa lipastosta vanhaa yöpaitaa. Alienor yritti sillä aikaa rauhoittua. Talo vaikutti turvalliselta ja kodikkaalta, ja ihmiset mukavilta. Hänellä ei olisi mitään syytä pelätä, ainakaan ennen aamua.

Alienor vaihtoi yöpaidan ylleen ja katsoi itseään peilistä. Hän ei ollut koskaan näyttänyt yhtä sotkuiselta, vaikka olikin monenlaisilla planeetoilla käynyt tutkimusmatkoilla. Hän alkoi kuvitella, millainen ensivaikutelma hänestä oli tullut: hiukset sekaisin, naama liassa, tuijottaen seiniä reagoimatta mihinkään. Kuvitelma sai hänet jo hieman hymyilemään, minkä seurauksena Cirakin hymyili Alienorille ja kehotti tätä menemään suihkuun.

Oliver oli juuri lähtenyt kylpyhuoneesta Alienorin mennessä sinne. Oliverin astuessa makuuhuoneeseensa, Lilja heräsi ja nousi sängyltä ylös ihmetellen. Hän oli mennyt jo aikaisin nukkumaan, eikä ollut kuullut Oliverin palaavan.

Vielä unenpöpperöisenä Lilja ryntäsi halaamaan Oliveria. Hänelle oli kerrottu Starberryn suvun tarina Oliverin poissaollessa, mutta hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, missä Oliver oli koko viikon ollut. Mikä tahansa vastaus olikin, Lilja oli todella iloinen saadessaan poikaystävänsä takaisin. Lilja oli meinannut tulla hulluksi Ciran vakuutellessa Oliverin palaavan, ja soitellessa tunnin välein hänen peräänsä haluten tietää, missä hän oli. Viimein heidän perheensä oli taas kokonainen; hän, Oliver ja pieni Saga-vauva.

Viereisessä huoneessa Alienor oli menossa nukkumaan. Cira ja Miro olivat hakeneet varastosta hänelle vanhan sängyn, ja vieneet sen lastenhuoneen nurkkaan. Alienor sai näin olla lähellä Zinaidaa, joka nukkui kulman takana. Siellä tosin nukkui toinenkin vauva. Oliverilla ja hänen tyttöystävällään oli jo yhteinen lapsi! Jos Alienor olisi jaksanut, hän olisi järjestänyt pienen raivokohtauksen, koska Oliver ei ollut kertonut toisesta vauvasta, mutta hän oli niin väsynyt, että tyytyi kömpimään peiton alle mieli mustana.

Aamulla Miro toi tuttipullon Sagalle tapansa mukaan. Syöttäessään vauvaa hän sai lepertelyllään Alienorin heräämään.

Alienor olisi mielellään nukkunut vielä hetken, mutta nälkä pakotti hänet nousemaan ylös. Hän oli viimeksi syönyt purkillisen säilykkeitä hylätyssä talossa... Oliverin kanssa. Alienor ei tiennyt, oliko sopivaa mennä hakemaan ruokaa vieraiden jääkaapista, mutta hän ei jaksanut odottaa muiden heräävän, tai edes Miron saapuvan vauvaa syöttämästä.

Alienor istui kaikessa rauhassa pöydän vieressä juoden löytämäänsä hedelmämehua. Muihin ruokiin hän ei ollut uskaltanut koskea, ja mietti pärjäävänsä mehulla sen aikaa, että Miro tulisi keittiöön. Alienor ei edes huomannut Liljaa, joka oli myös herännyt ja tullut keittiöön katsomaan, kuka siellä kolisteli. Lilja katsoi hämmentyneenä Alienoria, joka siemaili mehua täysin ajatuksiinsa uponneena, ja yskäisi varovasti.

Alienor pelästyi yskäisyä niin, että pomppasi tuolilta ylös. Hän katsoi hetken ovensuuhun ilmestynyttä Liljaa ja käveli sitten hänen luokseen.

Lilja vain jatkoi tuijotustaan, kun Alienor esitteli itsensä. Lilja ei vieläkään ymmärtänyt, miksi heidän keittiössään oli outo nainen syömässä aamupalaa, joten hän päätti kysyä asiaa mahdollisimman ystävällisesti. Siihen olisi varmasti hyvä selitys, ja ystävällisyydellään Lilja halusi vähän hyvittää äskeistä huonoa käytöstään.

Alienor ei tiennyt, mitä Liljalle oli viime viikon tapahtumista kerrottu, joten hän tyytyi vain vastaamaan tulleensa Oliverin mukana edellisenä iltana. Lilja oli koko viime yön, ja oikeastaan edellisen viikonkin miettinyt, mihin Oliver oli kadonnut, ja kaiken salailun jälkeen hän saattaisi saada viimein selityksen. Hän kertoi Alienorille rehellisesti, ettei hänelle ollut vielä kerrottu, missä Oliver oli ollut, ja haluaisi kovasti tietää vastauksen.

Alienor mietti hetken, ja päätti kertoa koko jutun Liljalle. Alienor kertoi jutun siitä lähtien, kun Oliver oli tuotu heidän huoneeseensa siihen asti, kunnes he olivat selvinneet suo-alueelta pois ja nähneet sillalta Twinbrookin. Toki hän jätti pois joitakin yksityiskohtia, eihän hän halunnut Oliverille mitään ongelmia.

Lilja mietti hetken kuulemaansa. Oliverilla oli lapsi tuon oudon vaaleanpunahiuksisen alienin kanssa. Alienor arvasi, mitä Lilja ajatteli, ja yritti vielä selittää, että heidän mielipidettään ei vauvan teossa kysytty. Toisaalta Alienorin teki mieli liioitella juttuja, jotta Lilja suuttuisi ja lähtisi, ja hän voisi jatkaa elämää Oliverin kanssa, mutta toisaalta... Ei Alienor pystynyt siihen. Lilja oli niin herttaisen oloinen, ja varmasti parempi kumppani Oliverille. Liljan kanssa Oliver saisi kaksi lasta, punaisen mökin ja perunamaan. Alienorin kanssa Oliverilla saattaisi olla liian vaikeaa. Hänhän oli vasta päässyt maapallolle, eikä tuntenut planeettaa kovin hyvin. Lisäksi hän ei ollut koskaan nähnyt itseään hoitamassa lapsia tai pyyhkimässä pölyä perintöposliineista, vaan ennemmin tutkijana avaruustutkimusaluksella katsellen samoja naamoja vuodesta toiseen pitkillä tutkimusretkillä.

Lilja oli hyväksynyt Alienorin selitykset, ja Alienor oli juuri kysymässä, mitä hän saisi jääkaapista syödä, kun Oliver käveli kohti keittiötä.

Toivotettuaan hyvät huomenet Oliver jäi juttelemaan Liljan kanssa hetkeksi. Alienor katseli sivusilmällä Oliveria. Kuinka erilainen hän olikaan Liljan seurassa! Alienorin seurassa Oliver oli ollut paljon... miehekkäämpi. Hän oli vaikeinakin hetkinä pitänyt pään kylmänä ja tiennyt, mihin suuntaan edetä. Lisäksi hän oli uskaltanut heittäytyä mukaan, oli kyse sitten keskustelusta tai tuhoon tuomitusta pakosuunnitelmasta. Nyt Oliver näytti todelliselta perheenisältä leperrellessään tyttöystävälleen. Tilanne oli taas kerran todella tukala Alienorille, mutta hän ei voinut paetakaan. Hän oli vieraassa talossa, eikä hän voinut noin vain rynniä toiseen huoneeseen, ja vieraalla planeetalla, eikä hän olisi selvinnyt yksin ulkona hetkeäkään, vaikka paikka kovasti muistuttikin hänen omaa kotiplaneettaansa.

Viimein Lilja ehdotti Oliverille, että he voisivat mennä katsomaan heidän vauvaansa. Alienorille se sopi todella hyvin. Hän oli ihan sekaisin miettiessään Liljaa. Hän oli hieman mustasukkainen, koska Oliver rakasti Liljaa, mutta toisaalta Lilja vaikutti mukavalta. Hän tunsi myös sääliä, koska ei ollut helppoa kuulla miehensä saaneen lapsen toisen naisen kanssa.

 Oliver käveli Liljan edellä lastenhuoneeseen ja näki huoneen nurkkaan sijoitetussa sängyssä pienen, vihreän nyytin.

Oliver nosti vauvan hymyillen syliinsä. Kuinka suloiselta tuo vihreäihoinen otus näyttikään! Oliver oli monta kertaa miettinyt, miltä vauva näyttäisi, kun hän sen näkisi, ja tämä hetki vastasi kuvitelmia täysin. Vauva katsoi Oliveria sinisillä silmillään ja äänteli tyytyväisenä, kuin olisi tiennyt isänsä palanneen vaikealta matkalta.

Oliverin puhellessa vauvalle Lilja kertoi nimenneensä vauvan Sagaksi. Lilja katsoi vierestä isän ja tyttären ensitapaamista ristiriitaisin tuntein. Tätä hän oli odottanut siitä lähtien, kun vauva oli syntynyt, mutta hän ei pitänyt yhtään huoneessa olevasta toisesta vauvasta. Lilja vain toivoi, että Alienor lähtisi vauvoineen mahdollisimman nopeasti, ja elämä jatkuisi samanlaisena kuin ennen.

Pian Oliver laittoikin Sagan takaisin sänkyyn esitelläkseen toisen vauvan Liljalle. Hän tiesi, ettei tämä ollut Liljalle helppoa, ja yritti käyttäytyä mahdollisimman neutraalisti Zinaidaa kohtaan tällä kertaa.

Lilja sai kuulla Zinaidan syntytarinan toiseen kertaan. Nyt hän ainakin tiesi, ettei Alienor ollut valehdellut. Vaikka Zinaidalla oli vaalea iho muistuttamassa äidistään, Lilja ei voinut olla pitämättä hänestä. Sitä paitsi kaikkein vähiten vauva itse oli syyllinen syntymäänsä.

Lilja alkoi pikku hiljaa hyväksyä Alienorin ja Zinaidan läsnäolon talossa. Eihän heillä ollut muutakaan paikkaa minne mennä, eikä Lilja voisi heittää Alienoria kadullekaan pienen lapsen kanssa. Hänen olisi vain totuttava tähän tilanteeseen. Ei menisi varmasti montakaan viikkoa, kun hän, Oliver ja Saga olisivat taas kolmistaan.

Oliver jätti Liljan hoitamaan Sagaa ja meni itse keittiöön katsomaan Alienorin vointia. Alienor istui keittiössä Liljan vanhat vaatteet päällä, jotka Cira oli hänelle tuonut. Alienor näytti niin surulliselta. Oliver ei nähnyt hänessä enää yhtään sitä elämäniloa, jota hänestä oli suorastaan säteillyt edellisenä päivänä heidän matkansa viime hetkillä.

Oliver ja Alienor istuivat taksissa. He olivat menossa Twinbrookin keskustaan ostaakseen Alienorille vaatteita. Kumpikin istui koko matkan hiljaa mietteissään. Alienor tunsi suurta helpotusta päästessään hetkeksi pois Oliverin kotitalosta. Hänellä oli siellä olo kuin vankilassa. Hän ei uskaltanut tehdä mitään ilman lupaa ja kaikki tuntuivat olevan niin tohkeissaan Oliverin kotiinpaluusta, ettei kukaan muistanut hänen istuvan keittiössä tuijottamassa jääkaapin ovea tunnista toiseen.

Oliver johdatti Alienorin vaatekaupan ovesta sisään. Alienor katseli uteliaana ympärilleen ennen sitä. Kaupunki vaikutti niin mukavalta ja rauhalliselta, hän varmasti sopeutuisi sinne hyvin. Alienor oli kotiplaneetallaan asunut koko ikänsä suurkaupungissa onnellisena, mutta nyt tämä pieni kaupunki tuntui täydelliseltä asuinpaikalta kaiken tapahtuneen jälkeen.

Alienorin mennessä valitsemaan vaatteita Oliver jäi istumaan ja odottamaan. Oliver mietti viimeisen päivän tapahtumia katsellen ohi kulkevia ihmisiä. Hän oli päässyt kaikkien odotusten vastaisesti kotiin ja nähnyt Sagan. Liljakin oli odottanut häntä, eikä paennut kuultuaan, mistä heidän sukunsa oikein oli kotoisin. Oliverista oli mukavaa nähdä Lilja, mutta hänestä tuntui, että hän rakasti myös Alienoria. Lilja oli niin rakastava ja hellä, ja Oliver tunsi aina jonkinlaisen lämmöntunteen sisällään ollessaan lähellä Liljaa. Toisaalta Alienor oli jotakin enemmän. Alienorin rinnalla Oliver oli tuntenut elävänsä. Hänestä tuntui, että Liljalta hän saisi vakaan ja rakastavan perheen loppuelämäkseen, mutta kävisikö se pidemmän päälle puuduttavaksi? Saisiko hän Alienorin kanssa oikean elämän, jossa olisi vaihtelua ja vastoinkäymisiä, joista selvittäisiin yhdessä?

Oliver oli ottanut kirjan tuolin vierestä paetakseen sekavia ajatuksiaan ennen kuin sekoaisi. Kauan hän ei ehtinyt sitä selailla, kun Alienor jo asteli hänen luokseen uusissa vaatteissaan. Shoppailu ei todellakaan ollut Alienorin lempipuuhaa, ja hän oli yrittänyt selvitä siitä mahdollisimman nopeasti.

Oliver nousi seisomaan hymyillen nähdessään Alienorin uuden tyylin. Oliver oli yhä enemmän sitä mieltä, että Alienor saattaisikin olla hänen elämänsä nainen. Ei vain uuden mekon vuoksi, vaan hän todella tunsi jotain heidän välillään, kun he katsoivat toisiaan silmiin Alienorin hymyillessä pitkästä aikaa.

Oliver päätti vielä ennen kotiin menoa viedä Alienorin puistoon. Puisto oli Oliverin yksi suosikkipaikoista koko kaupungissa, ja hän halusi näyttää sen myös Alienorille. He istuivat puiston penkillä pitkään, ja Alienor alkoi pikku hiljaa rentoutua. Oliver kertoi Alienorille pitävänsä tästä todella paljon, mutta ei hän voisi noin vain jättää Liljaa. Hän tarvitsi vielä aikaa miettiä.

Oliver ja Alienor palasivat kotiin juuri sopivasti Sagan syntymäpäiville. Cira oli juuri siivoamassa keittiötä, jotta juhlat perheen kesken voisivat alkaa.

Lilja oli pahoillaan siitä, ettei Oliver saanut olla enemmän mukana Sagan vauvaiässä, mutta Oliver vakuutteli, ettei se haitannut häntä. Oliver saisi varmaan ihan tarpeekseen vaipanvaihdosta ja tuttipulloista taaperovaiheessakin. Alienor katsoi parin halailua sivusta taas kerran, mutta tällä kertaa se ei haitannut häntä. Hänen täytyisi vain odottaa kärsivällisesti muutama viikko, ja he olisivat kolmistaan, hän, Oliver ja Zinaida.

Koko perhe kokoontui juhlistamaan Sagan syntymäpäiviä. Jopa Alienor yhtyi onnentoivotuksiin tuntevansa ensimmäistä kertaa olevansa osa tätä perhettä.

Sagasta kasvoi suloinen taapero. Hänen hiustensa ja silmiensä väri ei ollut mikään yllätys, olihan hänen vanhemmillaan kummallakin ruskeat hiukset ja siniset silmät.

--

Sagasta paljastui todella toimelias pieni tyttö. Hän keksi jopa yksinään tekemistä, eikä tuntunut olevan paikallaan hetkeäkään. Saga ei tosin arvannut, mitä hänen vanhempiensa välillä oli meneillään. Hänellä ei ollut mitään aavistusta siitä, että pian hänen äitinsä saattaisi lähteä pois, ja hänen pieni elämänsä mullistuisi täysin...