Alienorin synnytys oli alkanut pahimmalla mahdollisella hetkellä. Kolmikko oli juuri ollut lähdössä toteuttamaan karkuretkeään, eikä siitä tulisi nyt mitään. Alienor huusi tuskissaan, mutta jäi silti toiseksi Oliverille ja Xylonille. Miehillä ei ollut aavistustakaan, mitä heidän pitäisi tehdä, joten he vain säntäilivät ympäri huonetta panikoiden.

Hetken kuluttua Anna astui huoneen ovesta sisään. Häntä melkein hymyilytti, kun Oliver ja Xylon huusivat yhteen ääneen Alienorin tarvitsevan apua. Anna olisi mieluusti jäänyt katsomaan tätä hupaisaa näytelmää pidemmäksikin aikaa, mutta heitä odotettiin jo tutkimushuoneeseen.

Alienor lähti kiltisti seuraamaan Annaa käytävälle. Hän tiesi, ettei voisi synnyttää likaisessa huoneessa kahden panikoivan miehen kanssa, mutta ei häntä houkutellut myöskään steriili huone täynnä ihmisiä, jotka käyttivät häntä hyväkseen.

Tutkimushuoneessa olikin vastassa Andromeda, joka näytti tyytyväisemmältä kuin koskaan. Hän ei vilkaissutkaan Alienoriin päin, vaan tervehti Annaa naurahtaen. Hänen äitinsä pieleen mennyt suunnitelma onnistuisi viimeinkin, kun TB27-21-006, kahden alienrodun risteytys syntyisi.

Andromeda asettui istumaan huoneessa olevaan lepotuoliin. Hän yritti sulkea Alienorin huudot pois korvistaan ja antoi Annan tehdä työnsä rauhassa. Andromeda oli hyvin kärsimätön, mutta synnytystä ei voisi nopeuttaa. Niinpä hän tyytyi nauttimaan tilanteesta parhaansa mukaan. Pian hän olisi järjestön johtajien suosiossa, ja saisi lisää valtaa, ehkä palkankorotuksenkin.

Muutaman tunnin kuluttua Alienorilla oli sylissään suloinen tyttövauva. Hän olisi voinut katsella pientä vauvaansa vaikka kuinka pitkään, mutta vauva vietiin häneltä pois.

Alienor katsoi surullisena Annan sylissä tuhisevaa vauvaa, ja yritti koskettaa tätä vielä kerran. Annan katse kuitenkin sai hänet perumaan suunnitelmansa, hän ei halunnut tehdä mitään väärää, jottei heidän pakonsa peruuntuisi.

Alienor jätettiin hetkeksi yksin huoneeseen Annan viedessä lasta muualle ja Andromedan lähtiessä hakemaan itselleen kahvia. Alienor oli pitänyt huolta siitä, ettei Andromeda, tai kukaan muukaan ollut saanut nukuttua synnytyksen aikana. Jos he pakenisivat tänä yönä, muu väki ainakin nukkuisi sikeästi. Alienor yritti löytää pöydälle jätetyistä papereista vielä jotain hyödyllistä tietoa, mutta ei ehtinyt tutkia niitä tarpeeksi, kun Anna jo palasi hakemaan häntä.

Kun Alienor viimein pääsi takaisin huoneeseensa, väsymys valtasi hänet. Kaikki päivän aikana koettu oli ohitse, ja hän pääsisi nukkumaan. Vaikka huone oli taas kerran täynnä sumua, kostea ja viileä, se oli kuitenkin hänen turvapaikkansa.

Alienor ei ehtinyt sänkyyn asti, kun Oliver nousi sohvalta kävellen hänen luokseen huolestuneen näköisenä, kysellen tytön vointia.  Alienorin kerrottua Annan vieneen lapsen jonnekin, Oliver hymyili, ja kertoi tietävänsä minne. He olivat Xylonin kanssa miettineet suunnitelman uusiksi Alienorin ollessa poissa. He lähtisivät jo tänä yönä.

Alienor huokaisi väsyneenä, mutta Oliver halasi häntä kannustavasti. Ei olisi helppoa lähteä hengenvaaralliselle pakomatkalle heti synnytyksen jälkeen, mutta tänä yönä ketään ei osaisi epäillä Alienorin tekevän muuta, kuin nukkuvan.

Yhtäkkiä Oliver siirtyi hieman kauemmas Alienorista. "Minkä nimen annoit lapsellemme?", hän kysyi muistettuaan olevansa vauvan isä. "Zinaida...", Alienor kuiskasi. Oliver hymyili, mutta ajatteli jo jotain aivan muuta. Hän muisti taas Liljan ja heidän lapsensa. Oliver mietti, minkäköhän nimen vauva oli saanut, ja oli varma Liljan keksineen jonkin kauniin nimen.

"Nyt meidän on mentävä nukkumaan, Xylon herättää meidät kahden tunnin kuluttua. Yöstä tulee vielä rankka.", Oliver sanoi herättyään ajatuksistaan, ja kumpikin lähti kävelemään kohti omaa sänkyään.

Parin tunnin kuluttua Xylon herättikin muut. Yksikään heistä ei tuntenut oloaan kovin levänneeksi, mutta ajatus siitä, että aamuun mennessä he olisivat täältä ulkona, sai heidät nousemaan reippaina ylös.

Ensimmäinen haaste oli päästä itse huoneesta ulos. Siihen ei tosin kauan mennyt, koska Xylonilla oli tarpeeksi voimaa repäistä kosteuden heikentämä ovi pois paikoiltaan.

Xylon astui ensimmäisenä käytävään. Oven aukaisusta väkivalloin oli kuulunut voimakas ääni, ja Xylon halusi ennen muiden huoneesta poistumista varmistaa, ettei kukaan kuullut. Käytäviltä ei kuitenkaan alkanut kuulua ääniä, joten matka vapauteen sai alkaa.

Ensiksi heidän olisi löydettävä tutkimushuoneen viereen, jotta he saisivat haettua vauvan. Reitti ei ollut kenellekään epäselvä, niin monet kerrat heitä oli viety tutkittavaksi. Oliver yritti ikkunoista hahmottaa, minne suuntaan he olivat menossa, jotta he löytäisivät ulos päästyään helposti aidassa olevan reiän luo.

Pian he olivat lähellä tutkimushuonetta. Xylon kulki ensimmäisenä, koska hän oli heistä voimakkain ja kokenein. Hän pystyisi helposti  lyömään vastaantulijat tajuttomiksi, jos heillä ei olisi aseita.

Oliver jäi käytävän päähän arvailemaan turvakoodia sillä aikaa, kun muut menivät hakemaan vauvaa. Seinäkirjoituksissa oli ollut jonkinlaiset ohjeet turvakoodeihin, mutta ne vaihdettiin vähän väliä. Onneksi Oliver oli opetellut kotona hieman hakkerointia, joten tiukan paikan tullen hän saisi ovet auki myös ohittamalla koodin.

Huoneeseen, jossa vauvoja pidettiin, oli ollut helppo päästä. Kosteus todella teki monista ovista heikompia, eikä Xylonin ollut tarvinnut käyttää paljon enemmän voimaa, kuin viime kerralla. Alienor oli todella onnellinen saadessaan nostaa Zinaidan taas syliinsä.

Vielä onnellisempi hän oli siitä tiedosta, ettei vauvan tarvinnut varttua täällä koekaniinina, ilman äitiään. Alienor olisi jäänyt ihailemaan varmasti pitkäksikin aikaa Zinaidaa, mutta ovella odotteleva Xylon hoputti häntä.

Matka jatkui pian, Oliver oli nimittäin ymmärtänyt tämänhetkisten ovikoodien idean, joten ne eivät heitä loppumatkan ajan hidastaisi. Käytävän päässä häämötti jo seuraava ikkuna, joten he olivat päässeet talon sisäosista takaisin reunoille.

Nelikko katseli hetken aikaa ikkunasta ulos, ennen kuin jatkoivat matkaa. Kaikista tuntui turvallisemmalta nähdä välillä ulos, talon sisäosissa olevissa kapeammissa käytävissä iski helposti ahtaanpaikankammo. He olivat kuitenkin pitäneet hyvin päät kylminä, keskittyen oikean suunnan pitämiseen.

Seuraavasta ovesta sisään mennessään he saivat yllättyä. Sielläkin olevassa käytävässä oli ikkunoita. He olivat seinäpiirrosten karttojen mukaan selvästikin lähellä uloskäyntiä!

Käytävän päässä oleva ikkuna varmisti oletuksen todeksi; ikkunasta näkyi portti. Ulko-ovi oli todella lähellä, eikä ketään ollut huomannut heidän pakoaan. Oliver uskalsi jo vähän hymyillä, mutta Alienor ei halunnut riemuita ennen kuin he oikeasti olisivat ulkona täältä.

Kulman takana heitä odottikin kaksi ovea, jotka poikkesivat tyyliltään täysin muista ovista. Niistä ei ollut kirjoitettu mitään seinäkirjoituksiin. He eivät voineet tietää, mitä väärän oven takana olisi, tai olisiko kumpikaan edes oikea. Xylon näytti miettivän ankarasti Alienorin ja Oliverin lähinnä vilkuillessa toisiaan ja Xylonia odottavasti.

Viimein Xylon astui kohti oikeanpuoleista ovea. Oliver oli juuri avaamassa suutaan kysyäkseen, oliko Xylon täysin varma valinnastaan, mutta Xylon oli jo ottanut kahvasta kiinni, ja raotti ovea varovasti.

Xylonin hämmästykseksi ovi oli ollut auki, eivätkä yllätykset siihen loppuneet. He nimittäin tulivat huoneeseen, jonka ei olisi uskonut edes kuuluvan samaan taloon, jos lattialla ei olisi ollut tuttua sumukerrosta. Pienessä tunnelmallisessa huoneessa paloi takassa tuli, ja vastapäisellä seinällä oli samanlainen ovi, mistä he olivat juuri tulleet huoneeseen. Heitä ei kuitenkaan kiinnostanut se ovi, vaan oikealla oleva ruosteinen heiluriovi, joka ei näyttänyt sopivan siihen lainkaan. Siitä pääsisi ulos, vapauteen. Heiltä tosin jäi huomaamatta jotain tärkeää...

Sohvalla kulman takana istui Andromeda hymyillen vahingoniloisesti. "Mihinkäs te luulette menevänne?", hän kysyi ivallisesti. Hän oli jo pitkän aikaa istunut odottamassa, koska hän oli halunnut nähdä, löytäisivätkö karkulaiset ulko-ovelle saakka. Andromeda nautti nähdessään joukkion pettyneet ja pelokkaat ilmeet. He olivat koko yön vaeltaneet käytävillä, ja nyt matka katkeaisi metrin päässä ovelta.

"Olette te ainakin sisukkaita. Tyttö synnytti vasta illalla ja haitte vauvankin mukaan taakaksenne.", Andromeda sanoi innostuksen  paistaessa vihreistä silmistään. "Ette tainneet huomata valvontakameroita? Ei me täällä ihan idiootteja olla. Olemme tienneet pienestä suunnitelmastanne jo kauan. Ja vaikka olisittekin päässeet pakoon, portti on lukittu. Ja olemme keskellä-ei-mitään. Olisitte kuitenkin kuolleet, ennen kuin olisitte löytäneet ihmisten ilmoille!" Andromeda nauroi sydämensä pohjasta. Miten nuo alienit olivatkaan tyhmiä ja ajattelemattomia!

Xylon, Alienor ja Oliver seisoivat pitkään paikallaan. He eivät tienneet yhtään, mitä tehdä. Jokainen heistä tiesi, että antautuminen tarkoittaisi kuolemaa. Heistä tulisi loistavia esimerkkejä siitä, miten pakoa yrittävien käy. Heidän olisi keksittävä edes jotain, ennen kuin Andromedalla menisi hermot, ja hän kutsuisi vartijat paikalle viemään heidät pois.

Viimein Xylon kääntyi muita kohti. "Minulla on tarpeeksi voimaa pidätelläkseni tuota luisevaa akkaa hetken. Menkää te, teillä on lapsikin.", Xylon kuiski niin, ettei Andromeda kuullut. Hän oli monesti ollut samanlaisessa tilanteessa ollessaan planeettansa armeijan kapteeni. Tällä kertaa olisi hänen vuoronsa uhrautua muiden puolesta.

Alienor katsoi Xylonia järkyttyneenä. Hän oli toisinaan ollut hyvin kyllästynyt tuohon mieheen viimeisen viikon aikana, mutta hän ei todellakaan halunnut Xylonille tuskaista kuolemaa. Oliver katsoi surullisena muualle. "Hän on oikeassa. Joko pelastamme kolme henkeä, tai kuolemme kaikki. Xylonilla on sitä paitsi vielä mahdollisuus paeta, kun me olemme saaneet hieman etumatkaa.", Oliver kuiski. Hänkään ei olisi halunnut heidän yhteisen matkansa päättyvän tähän, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut.

Xylon kääntyi nopeasti Andromedaa kohti, joka pomppasi sohvalta säikähtäneenä ylös Xylonin lähestyessä häntä. Andromeda ei ollut odottanut, että joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, hänhän oli luonut itselleen sellaisen maineen, ettei kukaan uskaltanut hyppiä hänen silmilleen!

Andromeda yritti huutaa vartijoita paikalle, mutta hyvin pian Xylon oli tukkinut hänen suunsa. Huuto oli kuitenkin riittänyt vartijoille, ja kauempaa käytävästä kuului jo askelia.

Oliver ja Alienor olivat sillä välin ehtineet livahtaa ovesta ulos, ja juoksivat rakennuksen vierustaa pitkin niin nopeasti, kuin vauvan kanssa pystyivät.

He kiersivät toiselle puolelle rakennusta jo hieman rauhallisempina. Heidän olisi parempi kävellä kuin juosta Alienorin ja vauvan takia. Pitkän heinikon vuoksi juokseminen olisi ollut muutenkin vaikeaa.

Rakennuksen takaa todella löytyi pensas, jonka Oliver oli ikkunasta nähnyt. Muissa ikkunoissa ei ollut näkynyt mitään suurempaa kasvillisuutta aitojen sisäpuolella, joten tämä oli varmasti oikea.

He kiersivät pensaan, ja löysivät sen takaa aukon aidasta. He olivat selvinneet viimein ulos tuosta laitoksesta! Vaikka yksi joukosta puuttuikin...

Oliver ja Alienor katsoivat eteensä hengittäen syvään raikasta ilmaa. Siitä oli pitkä aika, kun he viimeksi olivat olleet ulkona ja tunteneet auringon, tuulen ja aamukasteen ihollaan.  Heillä olisi vielä pitkä matka edessään. He olisivat voineet valita helpomman tien, jota pitkin kaikki renkaanjäljet kulkivat, mutta silloin heidät olisi löydetty nopeasti. Parin olisi jatkettava matkaa toiseen suuntaan, jotta heitä ei löydettäisi, vaikka matka olisi kuinka paljon pidempi ja vaikeampi.

He kuitenkin tiesivät selviävänsä mistä vain, kunhan pysyisivät yhdessä...