Oliver ja Alienor olivat juuri aloittaneet pakomatkansa järjestön tutkimuslaitoksesta vauva mukanaan. Heidän piti aluksi kiirehtiä, koska suo-alueella ei ollut paljon kasvillisuutta, jonka sekaan he olisivat voineet kätkeytyä. Rankka yö ja pakomatka sokkeloisesta rakennuksesta oli kuitenkin vaatinut veronsa, eivätkä he jaksaneet juosta pitkiä matkoja.

Pian he olivat kadottaneet rakennuksen näkyvistä. Alienorilla ja Oliverilla ei ollut mitään tietoa, missä he olivat, tai mihin suuntaan heidän kannattaisi lähteä. He vain kävelivät eteenpäin puhumatta sanaakaan.

Pari jatkoi matkaansa seuraten suon läpi kulkevaa tietä. Illan jo alkaessa hämärtää, he tulivat ison sillan luo. Viimeinkin merkkejä siitä, että paikalla oli käynyt viime aikoina ihmisiä. Silta oli nimittäin erittäin hyvässä kunnossa.

Alienor ja Oliver päättivät jatkaa matkaa edelleen tien mukaisesti, joten he lähtivät ylittämään siltaa. Sillalla he kuitenkin näkivät jotain outoa. Sen vieressä oli suuri hautausmaa. Alienor pysähtyi katsomaan paikkaa tarkemmin. Hän tiesi, missä he olivat.

Auringon jo laskiessa Alienor selitti Oliverille, mikä merkitys hautausmaalla oli. Se oli osa järjestön tutkimuskeskusta, josta he juuri pakenivat. Sinne haudattiin kaikki laitoksessa kuolleet- ja tapetut - alienit. Suolta kukaan ei löytäisi hautausmaata, jonka maan hallitus halusi pitää salassa. Kaiken lisäksi hautausurakoitsijat keräsivät huvin vuoksi erivärisiä pääkalloja hautojen reunoille. Muuten hautausmaalla vallitsi tiukka järjestys. Hautakiviin kirjoitettiin tiedot alienin kotipaikasta, iästä, tehdyistä tukimuksista ja monista muista asioista. Nimillä ei ollut merkitystä, eikä ystävillä ja sukulaisilla, jotka etsivät heitä.

He katselivat hiljaa hautausmaata auringon viimeisten säteiden punatessa maisemaa. Oliver oli täysin tietämätön siitä, että hautausmaalle oli haudattu suurin osa Alienorin ja Xylonin miehistön jäsenistä. Hetki oli silti koskettava kummallekin. Niin monta viatonta alienia oli haudattu tuonne julmien kokeiden jälkeen, eivätkä he voineet tehdä mitään. Ja joka viikko paikalle tuotiin lisää ruumiita...

Vähän ajan kuluttua heidän oli pakko jatkaa matkaa. Pimeä alkoi jo laskeutua, eikä heillä ollut paikkaa, missä yöpyä. Yön turvin oli tosin turvallisempaa matkata, mutta he olivat valvoneet jo yli vuorokauden, ja toivoivat pääsevänsä nukkumaan jonnekin edes hetkeksi.

He jatkoivat samaa tietä eteenpäin, toivoen löytävänsä suojaisan paikan. Ilma alkoi viilenemään, eivätkä kosteat vaatteet helpottaneet oloa yhtään.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua Alienor ja Oliver luulivat nähneensä heikkoa valoa puiden välistä. He lähtivät kävelemään sitä kohti varovasti. Päivän aikana kävelty matka tuntui jo jaloissa, ja pieni Zinaidakin oli alkanut kitistä jatkuvasta heilumisesta ärsyyntyneenä.

Puiden keskeltä tosiaan löytyi pieni talo, joka näytti autiolta. Alienor ja Oliver päättivät viettää siellä loppuyön, mikäli talossa ei asuisi ketään.

Alienor jäi kauemmas odottamaan Oliverin hiipiessä taloon. He olivat jo kaukana järjestöstä, mutta he eivät halunneet ottaa riskejä. Jos taloon olikin järjestetty väijytys, Alienor ehtisi juosta pois vauvan kanssa.

Oliver oli onneksi pian huutanut talon olevan tyhjä. Alienor oli jännittänyt Oliverin puolesta, mitä talossa olisi, mutta nyt Alienorin kiivetessä vanhoja portaita ylös jännitys muuttui helpotukseksi. He pääsisivät viimein nukkumaan. Ketään ei heitä etsisi lahoamispisteessä olevasta talosta, joten he saisivat olla rauhassa aamuun asti. 

Alienor ja Oliver katselivat ympärilleen. Talossa näytti yllättävän kodikkaalta. Edelliseltä asukkaalta oli jäänyt sinne suurin osa huonekaluista. Huoneessa tosin haisi homeiselta, mutta olot olivat joka tapauksessa paljon mukavammat, kuin järjestön vankikopissa.

Zinaida pääsi viimein rauhassa nukkumaan Oliverin ja Alienorin nauttiessa iltapalasta. Oliver oli ottanut heidän lähtiessään mukaansa pari purkkia jotain outoa ruokaa, jota heille oltiin tarjottu ja talon jääkaapista löytyi vielä purkillinen säilykepersikoita. Kumpikin oli toivonut pääsevänsä suihkuun ennen herkullista illallista, mutta talon hanoista ei tullut pisaraakaan vettä.

Syötyään Alienor ja Oliver menivät isolle patjalle makaamaan. He olivat todella väsyneitä, mutteivät malttaneet nukkua. Koko päivä oli ollut yhtä pakoa, ja oli vaikea rentoutua, joten he juttelivat siitä, millaista Alienorin elämä oli ollut hänen kotiplaneetallaan.

Oliver yritti kuunnella tarkkaavaisesti Alienorin kertomusta, mutta välillä hän vain jäi tuijottamaan tyttöä. Jopa likaisissa vaatteissaan ja hapsottavissa hiuksissaan Alienor oli viehättävän kaunis.

Yhtäkkiä Oliver otti Alienoria kädestä kiinni ja suuteli tätä. Alienor hämmentyi hetkeksi, mutta vastasi pian suudelmaan. Hetki oli todella omituinen, mutta kumpikin oli odottanut sitä salaa jo pitkään.

Pian Oliver irrotti otteensa, ja sanoi olevansa hyvin väsynyt. Hän muistutti, että heillä olisi aamulla vielä pitkä matka kuljettavana, aivan kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Oliver oli nimittäin muistanut Liljan. Lilja oli jo pitkään tuntunut niin etäiseltä, kuin toiseen elämään kuuluvalta. Alienor oli tässä ja nyt, mutta hän ei saisi unohtaa Liljaa, joka odotti Oliveria kotona huolestuneena.

He katsoivat vielä kerran toisiinsa hymyillen, ennen kun vetivät peiton päälleen ja alkoivat nukkua.

-  -  -

Aamulla he heräsivät lihakset kipeinä eilispäiväisestä kävelystä, miettien mitä yöllinen suudelma merkitsi. Kumpikin oli hieman hämillään siitä, mutta samalla onnellinen. Nyt heidän täytyisi kuitenkin unohtaa se hetkeksi ja jatkaa matkaa. He olivat varmasti lähellä ihmisasutusta.

Alienor nosti Zinaidan taas syliinsä, ja oli todella iloinen, että Oliver oli vauvan isä. Ensimmäistä kertaa hänellä oli oikea perhe. Tosin Oliverilla oli toinen nainen ja lapsi oli teetetty vastoin heidän tahtoaan...

Alienor ja Oliver astuivat ovesta ulos kirkkaaseen aamuun. He katselivat aluksi epäillen ympärilleen, mutta ketään ei näkynyt, joten matka voisi jatkua.

He kävelivät tietä pitkin paljon hitaammin, kuin edellisenä päivänä ja juttelivat arkipäiväisistä asioista. He välttelivät puhumasta viimeöisestä, mutta välillä he vilkuilivat vaivihkaa toisiaan hymyillen.

Parin tunnin kävelyn jälkeen tien vieressä alkoi näkyä erilaista romua ja muutakin vihjettä siitä, että he olivat matkalla oikeaan suuntaan.

He seurasivat vanhan junaradan näköistä rakennelmaa, ja päättivät kiivetä pienen mäen huipulle, jonne vanha natiseva rautatiesiltakin johti. He eivät olleet enää yhtään väsyneitä, vaan uteliaisuus ja kirpeä aamuilma antoi heille energiaa jatkaa matkaa.

Ei kestänyt kauaa, kun he jo olivat juosseet kilpaa mäen päälle kikattaen kuin pahaiset kakarat. Kikatus loppui lyhyeen, kun he näkivät, mitä mäen päällä oli...

Siellä kulki oikea asfalttitie. He olivat onnellisia, koska he olivat selvinneet ainakin suolta pois. Alienor olisi voinut kyllä olla siellä pidempäänkin. Hän tiesi, että Oliver pääsisi pian tyttöystävänsä luokse, ja unohtaisi hänet. Oliver varmasti ottaisi hänet asumaan luokseen hetkeksi, mutta jossain vaiheessa Alienorin täytyisi selvitä vauvan kanssa yksin vieraalla planeetalla, ilman rahaa...

Seurattuaan tietä pensaikon ohitse, he näkivät edessään suuren järven ja kaupungin sen toisella puolella. Oliver tunnisti heti, että kaupunki oli Twinbrook. He tosiaan olivat olleet järjestön Twinbrookin toimipisteessä, todella lähellä hänen omaa kotiaan.

Alienor ja Oliver katsoivat toisiinsa onnellisina tajuttuaan samaan aikaan, että he olivat tehneet mahdottomasta mahdollista. Se oli vaatinut paljon, kenties jopa ystävän hengen, mutta he olivat päässeet karkuun ja löytäneet tien takaisin kotiin.

Alienor alkoi murehtia liioitellun surullisella äänellä, ettei hänellä olisi paikkaa minne mennä. Hän tiesi jo, mitä Oliver vastaisi, mutta halusi vielä varmistaa.

Oliverin selittäessä lohduttaen, että Alienor voisi asua heidän luonaan niin kauan kuin haluaisi, Alienorin oli purtava huultaan, jottei hän olisi alkanut nauraa. Oliver nimittäin huomasi Alienorin liioitellun äänensävyn, ja vastasi samalla mitalla lässyttäen kuin pienelle lapselle. He jatkoivat pelleilyä vielä hetken, kunnes huomasivat taksin ajavan heitä kohti. Oliver heilutti kättään, ja taksi pysähtyi heidän viereensä.

Alienor ja Oliver olivat saaneet hetken suostutella taksinkuljettajaa ottamaan heidät kyytiinsä. He eivät olleet kovin puhtaassa kunnossa, eikä tuoksukaan ollut kovin houkutteleva. Zinaidan säälittävä parkaisu sai kuitenkin kuskin heltymään. Taksin penkit tuntuivat uskomattoman pehmeiltä kaiken jälkeen, ja he saivat taistella nukahtamista vastaan lämpimässä autossa.

Hetken kuluttua taksi pysähtyi Starberryjen talon eteen. Kaikki näytti samalta kuin viimeksikin. Oliver mietti, mitä hänen vanhempansa sanoisivat nähdessään hänet ja miltä hänen ja Liljan vauva näyttäisi. Alienor taas oli varma, että seuraavat päivät olisivat hänelle tuskaa...

_____________________________________________________________

 

Kumman Oliver valitsee, Liljan vai Alienorin? Katso lisätietoja >> http://www.createphpbb.com/radola/viewtopic.php?p=1046906&mforum=radola#1046906

Jos et ole rekisteröitynyt Radolaan, sivulaatikossa oikealla alimmaisena on äänestys! Kiitos äänestämisestä! :) 
 

 

  * * * ÄÄNESTYS ON PÄÄTTYNYT 1.8. * * *

Tulokset olivat seuraavanlaiset:

Vuodatuksen äänestys: Lilja 35 ääntä - Alienor 29 ääntä

Radolan äänestys: Lilja 28 ääntä - Alienor 43 ääntä

Yhteensä Lilja 63 - Alienor 72  , eli Alienor voitti täpärästi yhdeksällä äänellä! Seuraavasta osasta selviää, mitä siitä seuraa. :)

Suuret kiitokset äänestäneille!