Alienor katseli tyytymättömänä vaatekaappiaan. Se oli täynnä ihania hameita ja mekkoja, joita Oliver oli hänelle ostanut. Alienor itse ei pitänyt shoppailusta kovinkaan paljon, varsinkaan vaatteiden ostamisesta, mutta nyt hänen olisi pakko mennä vaatekauppaan. Mikään kaapissa oleva vaate ei kelvannut hänelle tällä hetkellä. Ei hän voisi omiin häihinsä pukea ihan mitä tahansa!

Alienor oli viime päivät lukenut ahkerasti hääkirjoja. Hänellä ei ollut paljoakaan tietoa moisista juhlista, sellaisia kun ei hänen kotiplaneetallaan vietetty. Siellä kaksi ihmistä tiesi rakastavansa toisiansa ja viettävänsä loppuelämän yhdessä ilman sormuksia ja kermakakkujakin. Maapallolla taas häät olivat melkein koko elämän tärkein juhla. Mitä enemmän Alienor luki, sitä enemmän hän hermostui. Juhlakutsut, satoja vieraita, astioiden vuokrausta, tylliä, kyyhkysiä, pitopalvelu...!

Kerrosta ylempänä joku muukin hermostui puurtamaan sen eteen, mitä häneltä odotettiin. Zinaida jaksoi päivä päivältä vähemmän läksyjä, vaikka tiesi kuinka tärkeitä hyvät arvosanat hänen vanhemmilleen olivat. Hän oli jo teini ja hän vietti illat tehden koulutehtäviä. Kuinka tylsää! Zinaida halusi kokea mahdollisimman paljon. Kun koulu olisi loppu, alkaisi työt ja hänestä tulisi tylsä aikuinen, jonka päivät menisi töissä papereita niputtaen ja illat kotona vaippoja vaihdellen ja lattioita moppaillen.

Zinaida ei kauaksi jäänyt valittelemaan tylsää elämäänsä, vaan juoksi samantien alakertaan Sagan luo. Saga oli aina tavoitellut parhaita numeroita ja hoisi muutenkin kaikki hänelle annetut tehtävät, piti hän niistä tai ei. Nyt Zinaida halusi ottaa siskopuolensa mukaan pitämään hauskaa. He tulivat toistensa kanssa todella hyvin juttuun, mutta Sagaa sai aina patistella tekemään jotain jännää, jottei hänen koko nuoruutensa menisi hukkaan!

Zinaida istahti sohvalle ja aloitti vakuuttavan puheensa siitä, että Sagan oli tultava tänä yönä hänen kanssaan juhlimaan, tai muuten hänestä tulisi varmasti vanhapiika. Jos ei teininä löytäisi itselleen poikaystävää, jäisi yksin. Aikuiset miehet, varsinkin komeat sellaiset, olivat aina varattuja. Nyt olisi hyvä tilaisuus viedä parhaat päältä, kun muut luokan tytöt eivät vielä uskaltaneet kuin vilkuilla poikia.

Saga katsoi ensin siskoaan ihmeissään, mutta pian hän alkoi ajatella, että mikä ettei. Tekisi kenties ihan hyvää päästä eroon kultatytön maineesta. Ja sitä paitsi, läksytkin oli jo tehty!

Tytöt hiippailivat salaa äitinsä vaatekaapille etsimään sopivaa bilevaatetusta. Heillä itsellään ei ollut kummoisia vaatteita, ainakaan sellaisia, joissa pääsisi portsarin ohi alaikäisenä! Zinaida jäi vahtiin Sagan tarkastellessa vaatekaapin antia. Hän todella hämmästyi vaatemäärästä. Eiväthän he olleet nähneet puoltakaan näistä vaatteista äitinsä yllä! He tosin näkivät isänsä useinkin kantavan vaatekaupan lahjapaketteja kotiin, mutta näistähän riittäisi vaikka viisi mekkoa jokaiselle heidän luokkansa tytölle! No, olipahan ainakin valinnan varaa!

Zinaida ei kauaa jaksanut seistä ovella kuunnellen Sagan ihastuneita huokauksia. Hän astui myös vaatekaapin uumeniin, ja hetken päästä kumpikin oli löytänyt itselleen sopivat vaatteet.

Oma aikansa meni myös kaunistautumiseen. Kun hiukset ja meikit olisivat vielä kunnossa, kelpaisi heidän viettää koko yö tanssilattialla!

Alienorin ja Oliverin nukahdettua pihalle asteli kaksi kaunista tyttöä valmiina juhlimaan! Sagaa alkoi jo epäilyttää koko touhun järkevyys, mutta ei hän kehdannut enää perääntyäkään. Hän tiesi siskonsa odottaneen tätä hetkeä jo pitkään ja lupasi itselleen olla tänä yönä täysillä mukana.

Kaupungin paras ja ainoa bilepaikka, Ryminä-niminen disco, sijaitsi hyvin lähellä Starberryjen kotia. Saga ja Zinaida kävelivät sinne viidessä minuutissa. Musiikki pauhasi sisällä ja kertoi paikan jo auenneen, vaikka pihalla ei näkynyt ketään yhtä sisälle juossutta miestä lukuunottamatta.

Tyttöjä jännitti kovasti heidän astuessaan ovesta sisälle, mutta nähdessään paikan, he eivät voineet olla pettymättä. Ovella ei ollut edes portsaria, he saivat vapaasti kävellä sisään, eikä kukaan kiinnittänyt heihin huomiota sen enempää. Zinaida oli odottanut punaista mattoa ja kaikkien ihailevia katseita hänen astuessaan sisään. Todellisuus oli hieman toista, mutta eihän sitä voinut enempää Twinbrookin kaltaisen syrjäkylän discolta odottaakaan...

Hieman jo hymyt hyytyneinä tytöt istuivat aution baaritiskin ääreen ja tilasivat juotavaa. Edelleenkään ketään ei heidän ikänsä kiinnostaneet. Kauppa kävi arki-iltoina todennäköisesti niin huonosti, että baarimikko olisi myynyt juomisiaan vaikka eksyneelle päiväkotiryhmälle, jos olisi saanut tilaisuuden.

Parin lasillisen jälkeen discossa alkoi olla huomattavasti hauskempaa, vaikka he olivat siellä edelleen ainoat alle neljäkymppiset. He päättivät maistella vielä muutamat erilaiset drinksut, ja hoippua sen jälkeen kohti tanssilattiaa. Ehkä illasta ei tulisikaan katastrofi!

Viimeisimmätkin vanhukset lähtivät kotiin nukkumaan Sagan ja Zinaidan tanssahdellessa autiossa discossa. Heitä kahta tilanne lähinnä nauratti, samoin kuin tiskin takana istuva baarimikko, joka vilkuili heitä toisinaan aika karmivasti.

Zinaida oli todella onnellinen saadessaan jakaa tämän hetken vain siskonsa kanssa. Ilta oli todellakin mennyt toisin kuin piti, ellei jompikumpi sitten iskisi sitä karmivaa baarimikkoa, mutta Zinaida näki Sagalla olevan hauskaa. Tästä todella tulisi ikimuistoinen ilta, jota kelpaisi sitten keinutuolissa viidenkymmenen vuoden päästä muistella.

Juuri kun ilo oli ylimmillään, Saga huomasi heidän luokkalaisen pojan kävelevän Zinaidan takana. Saga naurahti pojan kummastuneelle ilmeelle ja mietti, mitäköhän hän oikein ajatteli. Saga oli jutellut pojan, Aaton kanssa heidän syntymäpäivillään ja pitänyt pojasta. Saga päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen, huusi Zinaidalle musiikin yli hakevansa itselleen poikaystävän, ja juoksi Aaton perään.

Saga sai Aaton nopeasti kiinni ja kysyi, mitä hän täällä teki. Aatto näytti selvästi etsivän katseellaan pakoa tilanteesta, mutta Sagan hymyn rohkaisemana vastasi lopulta olevansa töissä discossa. Hän kävi aina aamuisin ennen koulua siivoamassa paikan saadakseen rahaa säästöön. Tällä kertaa paikan omistaja oli soittanut hänet keskellä yötä paikalle tukkeutuneen kuplabaarin vuoksi ja Aatto oli raahautunut paikalle omistajan luvatessa kunnon korvauksen.

Saga sai pian ylipuhuttua Aaton tanssimaan kanssaan. Pojalla oli päällään työvaatteet ja muutenkin hän oli hieman uupunut yöherätyksen takia, mutta eihän discossa edes ollut ketään näkemässä! Lisäksi hän oli aina salaa ihaillut Sagaa, he kumpikin olivat rauhallisia luonteeltaan, hyvin samankaltaisia.

Kello kävi armotonta tahtia ja pian discosta sammutettin valot sulkemisen merkiksi. Aaton oli aika aloittaa työt ja Sagan ja Zinaidan mennä kotiin pariksi tunniksi nukkumaan. Aatto hipaisi nopeasti Sagan hiuksia ja sanoi haluavansa tavata hänet uudelleenkin koulun ulkopuolella. Saga punastui ja nyökkäsi onnellisena. Hän tunsi ihastuneensa ensimmäistä kertaa elämässään!

Aatto jäi katsomaan Sagan perään Sagan juostessa ulkona huutelevan siskonsa luo. Onneksi hän oli suostunut tulemaan korjaamaan kuplabaaria, muuten hän ei olisi saanut ehkä koskaan tilaisuutta tutustua tuohon viehättävään tyttöön.

Kotiin päästyään tytöt hiipivät hiljaa sänkyihinsä nukkumaan. He olivat todella väsyneitä, mutta tyytyväisiä yölliseen seikkailuunsa. Varsinkin Saga. Hän oli oikeasti pelännyt jäävänsä yksin loppuelämäkseen, koska hän piti itseään niin tylsänä ihmisenä. Tänään hän oli kerrankin tehnyt niin kuin ei pitäisi tehdä ja hänet oli huomattu! Hän todella toivoi olevansa vielä jonain päivänä Aaton tyttöystävä...

Aamulla tytöt heräsivät varsin tokkuraisina. Juhliminen oli vaatinut veronsa, eikä heitä tänään paljon hereillä koulussa nähtäisi. Saga oli onneksi tehnyt läksynsä, joten hän saisi kenties "flunssaisen" olonsa anteeksi koulussa, mutta Zinaidalla oli läksytkin tekemättä. Hän tiesi, ettei toisi enää kympin todistuksia kotiin, mutta hän ei sen suuremmalti asiaa murehtinut.

Zinaida päätti lopulta jäädä kotiin nukkumaan ja Saga sai lähteä yksin kouluun. Saga voisi kertoa koulussa siskonsa olevan todella sairaana kotona, häntä kyllä uskottaisiin. Sagaa ei asia harmittanut yhtään. Hän suorastaan odotti kouluunpääsyä, olihan Aatto siellä!

Oliver heräsi koulubussin tööttäilyyn ja päätti saman tien nousta sängystä ylös. Samalla hän huhuili Alienoria heräämään. Oliverilla oli kaupungilla yllätys Alienorille, eikä hän jaksanut odottaa siihen asti, kun Alienor heräisi.

Puolessa tunnissa molemmat olivat valmiina lähtöön. Alienor mulkoili Oliveria noustessaan sohvalta, koska Oliver oli mennyt herättämään hänet kesken makoisimpien unien.

Oliver huomasi Alienorin olevan vähän kärttyinen ja suikkasi suukon hänen huulilleen. Oliver tunsi kihlattunsa alkavan hymyillä ja hymyili itsekin sille, kuinka helppoa olikaan saada Alienor iloiseksi.

Pian he jo istuivat limusiinin kyydissä matkalla kohti keskustaa. Oliver oli juuri saanut kauan kaipaamansa ylennyksen Twinbrookin pormestariksi ja siksi hänellä oli käytössään oma limusiini. Hän ei silti suostunut pukeutumaan pukuun aina ulos lähtiessään, vaan halusi pitää yksityiselämän ja työn erillään, mikä näin pienessä kaupungissa olikin mahdollista. Oliver oli seuraavina viikkoina aloittelemassa juuri uutta lakialoitetta, joka antaisi alieneille samat oikeudet kuin ihmisille. Hän oli kaupungintalon arkistoista tutkinut, että Twinbrookissakin asuu ainakin seitsemän alienperhettä. Yksi niistä oli heidän perheensä, kaksi Oliverin veljien perheet, mutta muista hän ei tiennyt. Tärkeää olisi kuitenkin löytää heidätkin, jotta ihmiset huomaisivat, että alieneissa ei ole mitään pelättävää, he voivat asua vaikka naapurissa tietämättäsi!

Alienor hämmästeli limusiinin jättäessä heidät stylistin oven eteen. Kun he pääsivät sisälle ja huomasivat stylistillä olevan edellisen asiakkaan kanssa juttu vielä kesken, Oliver päätti kertoa mitä he siellä tekivät. Alienorhan ei pitänyt yhtään shoppailusta. Niinpä aikansa kuunneltuaan tulevan vaimonsa mekkoahdistusta, Oliver oli käynyt stylistin luona tilaamassa Alienorille mekon. Alienor oli monesti kertonut minkälaisen mekon haluaisi häihinsä, ja siksi Oliver oli osannut kuvailla sen niin hyvin stylistille, joka toimi samalla myös räätälinä. Kaupungissa kun ei pahemmin ollut kauppoja, joissa myytäisiin juhlavaatteita.

Stylisti oli lähtenyt hakemaan mekkoa takahuoneesta ja pyytänyt Alienoria peilin eteen valmiiksi. Alienoria jännitti minkälainen mekko olisi ja sopisiko se hänelle. Ainakin tähän mennessä Oliver oli osannut ostaa hänelle vaatteita!

Mekon sovittamisessa ei kauaa mennyt ja pian Alienor pääsi ulkona odottelevan Oliverin luo kertomaan mielipiteensä mekosta.

Alienor oli pitänyt mekosta todella paljon ja Oliver oli suorastaan riemuissaan siitä, että hän oli valinnut oikein. Alienor ehdotti samalla, että kun kerran mekkokaan ei ollut ihan perinteinen häämekko, he voisivat muutenkin pitää vähemmän perinteiset häät. Oliver oli samaa mieltä. Hänkin odotti häiltä enemmänkin yhdessäoloa ystävien kanssa kuin jäykkiä perinnejuhlia, joissa kaikki menisi tasan tietyn kaavan mukaan.

Sillä aikaa Starberryjen talossa Saga ja Zinaida tekivät ahkerasti läksyjä. Tytöt olivat samalla luokalla, joten vaikka Zinaida oli jäänyt kotiin, Saga toi hänelle hänen läksynsä. Nyt läksyt eivät tuntuneet Zinaidastakaan mitenkään ylivoimaisilta- olihan hän saanut laiskotella kotona koko aamupäivän.

Silti läksyjen valmistuttua Zinaida kaipasi pientä huvitusta. Hän oli jonkin aikaa ollut ihastunut erääseen heidän koulussa olevaan poikaan, Aaton isoveljeen Siloon. Saga oli kertonut hänen eronneen tänään tyttöystävästään ja Zinaida päättii käyttää tilaisuuden hyväkseen. Saga katseli vieressä kauhuissaan Zinaidan valitessa Silon numeron. Poikahan oli pari vuotta vanhempi ja lisäksi juuri eronnut. Miten Zinaida uskalsi edes yrittää?

Zinaidalle mikään ei tuntunut olevan mahdotonta, ja pian hän oli suostutellut Silon käymään heillä. Hetken rupateltuaan alakerrassa he olivat siirtyneet yläkertaan Zinaidan huoneeseen. Alakerrassa oli nimittäin ollut kaksi ylimääräistä silmäparia vakoilemassa heidän jokaista liikettään; Zinaidan vanhemmat olivat vähän turhan uteliaita tyttäriensä tekemisistä.

Silo tuntui käyttäytyvän hillitysti ja rauhallisesti, toisin kuin Zinaida. Hän tunsi itsensä ylienergiseksi ja hän puhui koko ajan. Niin hän tosin yleensäkin teki, mutta nyt hän itsekin huomasi sen tarkkaillessaan tekemisiään entistä tarkemmin. Silo oli koko illan ollut hieman poissaoleva, eikä Zinaida saanut selvää, mitä hänen päässään liikkui.

Lopulta Zinaida koitti rauhoittaa itseään hieman ja lähestyi Siloa. Silo ei näyttänyt erityisemmin vastustavan Zinaidan toimia, joten Zinaida kumartui vielä vähän lähemmäs...

...ja suuteli Siloa. Silo oli koko päivän murehtinut hyvin riitaisaa eroa tyttöystävästään, mutta nyt hänellä näytti olevan jo uusi tyttöystävä. Zinaida oli häntä nuorempi, mutta ei rakkaus ikää katso. Silo piti Zinaidan suorasukaisuudesta. Hän sanoi miten asiat oli ja teki miten halusi. Ja nytpä hänellä ainakin olisi joku toinen, jotta hänen entinen tyttöystävänsä ymmärtäisi jättää hänet rauhaan!

Kaikilla ei rakkauselämässä mennyt ihan niin hyvin. Aatto oli alkanut kohdella Sagaa koulussa kuin ilmaa. Saga jäi usein koulun jälkeen odottamaan Aattoa koulun ulkopuolelle kysyäkseen, miksi hän tekee näin, mutta Sagan nähdessään Aatto juoksi aina pois. Sagaa todella kiukutti moinen lapsellinen käytös, mutta vielä enemmän häntä raivostutti se, ettei hän saanut edes tietää, miksi Aatto vältteli häntä.

No, eihän Saga häntä mihinkään tarvinnut, olihan hänellä Lawrence. Lawrence oli tosin vain ystävä, mutta hyvä sellainen. Lawrenceen Saga oli aina voinut luottaa; siitä lähtien kun he olivat ala-asteella tavanneet.

Lawrence opiskeli Twinbrookin ulkopuolella eliittikoulussa ja siksi he eivät voineet nähdä muuta kuin viikonloppuisin. Poika asui äitinsä ja isänsä kanssa Twinbrookin suolla. Siksi Lawrence olikin hieman hassu näky; hän ajeli hienolla autolla, käytti merkkivaatteita, kävi kallista koulua, käyttäytyi ja elehti kuin rikkaan perheen lapsi, mutta silti hän asui vanhassa murjussa, eivätkä hänen vanhempansakaan kovin hyvinvoivilta näyttäneet.

Saga meni usein perjantaisin Lawrencen luo tai ainakin soitti hänelle kertoakseen viikon tapahtumat. Pojasta oli hauska kuulla vanhojen tuttujensa kommelluksia. Tänään puheenaiheena oli kuitenkin lähinnä Aaton outo käytös. Sagaa huoletti kovasti, oliko Aatolla jokin huonosti tai oliko kenties Sagassa itsessään  jotain vikaa.

Lawrence kuunteli tarkkaavaisena Sagan selostusta Aaton jokaisesta liikkeestä viikon aikana. Hän tuntui jopa tietävän, miksi Aatto käyttäytyi niin oudosti. Vuodatuksen päätyttyä hän kehottikin unohtamaan Aaton. Aatto ei selvästikään halunnut Sagan kanssa mitään vakavempaa suhdetta, mutta varmasti joku toinen haluaisi, kunhan Saga vain odottaisi kärsivällisesti.

Saga kiitti ystäväänsä tuesta ja hyvistä neuvoista. Kuinka ihanaa olikaan omistaa ystävä, jolle voi kertoa kaiken! He jatkoivat juttelua vielä hetken nauraen Lawrencen koulussa tapahtuneille sattumuksille, mutta pian he huomasivat jo illan pimenevän ja Sagan oli aika lähteä kotiin päin.

Taksissa Saga vielä mietti illan tapahtumia. Lawrence oli kehottanut unohtamaan Aaton, mutta Saga ei halunnut unohtaa häntä. Saga todella viihtyi Aaton seurassa ja he tuntuivat ymmärtävän toistensa ajatukset jo puolesta sanasta. Ehkä se kaikki olikin ollut vain teeskentelyä...

Alienor heräsi lauantai-aamuna väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Tänään hän menisi naimisiin Oliverin kanssa. Hän oli edelleen sitä mieltä, että juhlat olivat hieman turhat. Hän uskoi ilman niitäkin Oliverin rakastavan häntä. Mutta Maassa Maan tavalla, naimisiinmeno oli tällä planeetalla tärkeä juttu ja ilman sitä heitä alettaisiin katsoa kummeksuen. Varsinkin nyt kun Oliver oli pormestari.

Alienor oli äkkiä pukenut päälleen uuden mekkonsa, jonka hän oli jättänyt tuolin päälle illalla odottamaan. Hän kampasi hiuksensa auki ja laittoi itselleen kunnon meikit. Normaalisti hän ei edes käyttänyt meikkiä, korkeintaan hieman ripsiväriä tai hillityn väristä huulipunaa, joten nyt peilistä häntä katsoi aivan uudenlainen nainen. Hän näytti melkein nuortuneen kymmenellä vuodella!

Tytötkin heräilivät valmistautumaan illan juhliin. Saga oli Alienorin tavoin kierinyt koko yön sängyssä saamatta unta. Sagalla syynä ei tosin ollut jännitys, vaan Aatto. Niinpä hänen oli pakko kysyä heti aamulla siskonsa mielipidettä asiaan. Zinaida sanoi suoraan, että jos Saga pitää pojasta, hänen kannattaisi hoitaa asiat kuntoon, muuten hän jossittelisi asiaa lopun elämäänsä.

Saga piti Zinaidan vastauksesta. Hän tuntui tietävän aina, mitä Saga sydämessään halusi, vaikkei Saga sitä itse nähnytkään! Saga lupasikin jutella heti maanantaina pojan kanssa ja ottaa selville, mikä häntä vaivaa. Ainakin Saga saisi tietää syyn, miksi Aatto ei halunnut enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä, jos ei muuta.

Päivä kului nopeasti hiuksia kiharrellessa, sovitellessa vaatteita ja kokeillessa ainakin viittä eri meikkiä. Perheelle meinasi tulla kiire lähteä, ja heidän saapuessaan juhlapaikalle muutama vieras jo odottelikin pihalla.

Häät oli päätetty pitää Sagalle ja Zinaidalle jo tutuksi käyneessä Ryminä-discossa. Hääparia vain nauratti ajatus rannalla auringonlaskussa lausutuista vihkivaloista- voisiko teennäisempää olla! Varsinkin kun he olivat viettäneet pari ensimmäistä kuukautta yhdessä lukittuina kosteaan, sammalta kasvavaan huoneeseen ja rämpien suolla viluisina sammakoiden keskellä. Näin oli paljon parempi ja vieraatkin näyttivät viihtyvän.

Iltaan mahtui myös yllätyksiä. Aatto ilmestyi paikalle katuvan näköisenä Sagan jutellessa Lawrencen kanssa. Saga vilkuili hämillään Aattoa, eikä tiennyt mitä sanoa, mutta Lawrence tiesi. Hän melkeinpä tunsi ilmassa jännitteen Aaton ja Sagan välillä, huokaisi ja sanoi Sagalle, ettei hän voisi huolia takaisin tuollaista petturia.

Saga mietti hetken kiivaasti ja muisti, millaisia tunteita hän oli eilen käynyt läpi tilittäessään Lawrencelle Aatosta. Hän päätti antaa Aatolle samalla mitalla takaisin, ja ihmetteli ääneen, mistä Lawrence oikein puhui, eihän täällä ketään näkynyt? Hän ei todellakaan suostuisi olemaan Aatolle pelkkä bileseuralainen!

Musiikki vaihtui yhtäkkiä tanssimusiikista häämarssiksi. Alienor ja Oliver kääntyivät toisiaan kohti nostaen maljat toisilleen. Samoin teki koko muu juhlakansa.

Valot sytytettiin siksi aikaa, kun pari vaihtoi sormuksia, jotta vieraat saivat otettua kuvia. Alienor henkäisi nähdessään violeteilla jalokivillä kuorrutetun sormuksen, jonka Oliver pujotti hänen sormeensa. Kummankin sydän pamppaili vieraiden katsoessa tarkasti tapahtumien kulkua. Alienor ymmärsi viimein, miksi kaikki naiset intoilivat niin paljon häistä ja sijoittivat niihin omaisuuksia. Alienor kuuli vieraiden ihastuneet huokaukset, he näkivät kuinka paljon hääpari rakasti toisiaan.

Tuoreen avioparin suudellessa toisiaan valot sammutettiin ja ihmiset hajaantuivat tanssilattialle. Vain kolme vierasta jäi paikoilleen viime hetkeen asti; Saga, Zinaida ja Lilja, joka oli kaikkien hämmästykseksi saapunut paikalle. Lilja oli saapunut paikalle miesseuralaisen kanssa, joten hän oli viimein päässyt täysin yli Oliverista. Oliver oli siitä myös todella iloinen, hän kun oli toivonut Liljan löytävän itselleen vielä hyvän miehen. Sen hän ansaitsi.

Alienor ja Oliver tunsivat olonsa hyvin epätodellisiksi. He miettivät yhteisiä hetkiään, ja sitä miten he olivat päätyneet tähän. Heillä oli jo kaksi teini-ikäistä tytärtä ja iso omakotitalo. Nyt he olivat onnellisesti naimisissa. Alun vastoinkäymisten jälkeen heillä oli ollut koko elämä yhtä ylämäkeä. Toivottavasti se sellaisena pysyisikin...

Kaiken häähässäkän jälkeen Alienor ja Oliver saivat myös rentoutua ja juhlia. Monet heidän ystävistään hoippuivat jo baaritiskin viereen lepäilemään ja keräämään voimia.

Nuoriso oli jo lähtenyt baarista kotiinpäin. Heitä ei kiinnostanut katsoa sukulaisiaan ja vanhempiensa työkavereita iskemässä toisiaan ja oksentelemassa nurkkiin. Enemmän heitä kiinnosti Oliverin häälahja Alienorille. Poreamme, joka oli aamulla käyty asentamassa heidän takapihalleen.

He päättivät pitää omat jatkobileensä poreammeessa istuskellen ja jutellen mukavia. Zinaida ja Silo eivät tosin osallistuneet keskusteluun kovin aktiivisesti, he mieluummin tuijottivat poreilevaa vettä ja istuivat hiljaa vierekkäin.

Aamuyön tunteina Silo ja Zinaida siirtyivät sisätiloihin jättäen Sagan ja Lawrencen jatkamaan kahdestaan mielenkiintoisia keskustelujaan. Hyvin pian heidän keskustelunsa kuitenkin loppui Lawrencen katsoessa Sagaa todella kummallisesti. Saga tiesi Lawrencen olevan hieman outo, mutta nyt häntä melkein pelotti.

Hetken aikaa kuului vain veden solina, mutta Saga rikkoi hiljaisuuden ja kysyi Lawrencelta, mikä hänen nyt tuli. Poika nousi hieman altaasta ylös ja kertoi ajatelleensa Sagaa viime aikoina. Saga käski vain mielessään pojan olla hiljaa, hän ei haluaisi Lawrencesta poikaystävää, vaan Aatosta. Sagan hämmästykseksi Lawrence ei kuitenkaan ehdottanut seurustelua, vaan jotain todella epäsopivaa, ihan vain lohdutusmielessä Aaton vuoksi.

Saga nousi nopeasti altaasta ylös ja otti tärisevin käsin tukea altaan reunasta. Hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, mutta hän halusi nopeasti pois tuosta tilanteesta, hän halusi eroon siitä kaameasta Lawrencen kasvoilla olleesta virnistyksestä, joka nyt kummitteli hänen päänsä sisällä.

Saga juoksi sisälle taloon minkä jaloistaan pääsi ja lukitsi oven perässään. Hän oli aivan varma siitä, että Lawrence lähtisi hänen peräänsä, tulisi taloon sisälle ja...

Saga vain tuijotti takaovea järkyttyneenä. Lawrence oli ollut hänen paras ystävänsä. Mitä hän oli oikein ajatellut ehdotellessaan tuollaisia? Ei kai hän niin hullu voisi olla, että rikkoisi ikkunan ja tulisi sisälle? Saga todella toivoi Zinaidan ja Silon olevan yläkerrassa, eikä Silon luona. Jos hän olisi yksin koko talossa ja Lawrence pääsisi sisään... Hän ei edes halunnut ajatella sitä!

Saga kiljaisi kauhuissaan tuntiessaan jonkun käden yhtäkkiä olkapäällään...

...mutta vilkaistessa olkansa yli hän näki vain Aaton. Aatto lohdutti Sagaa ja sanoi kaiken olevan hyvin Sagan haukkoessa henkeään ja pidätellessä kyyneleitään. Saga oli niin iloinen nähdessään Aaton siinä. 

Saga selitti Aatolle, mitä äsken oli tapahtunut. Aatto halasi Sagaa pitkään ja yritti saada tytön rauhoittumaan. Zinaida oli tullut Silon kanssa Silon ja Aaton kotiin puolisen tuntia sitten ja Zinaida oli patistanut Aaton heille Sagan seuraksi. Zinaida kun ei ollut koskaan pitänyt Lawrencesta, eikä halunnut siskonsa olevan kahden hänen kanssaan.

Rauhoituttuaan Saga kysyi Aatolta olivatko he jatkossa yhdessä vai eivät. Vastaus oli selvä jo ilman sanojakin ja Aatto pyysi anteeksi typerää käyttäytymistään. Hän oli tehnyt sen pakon edessä. Enempää hän ei halunnut kertoa, mutta se ei Sagaa haitannut. Hän tunsi suurta helpotusta saadessaan pitkään mieltä vaivanneen asian selvitettyä!

Aamulla eilisillan tapahtumat tuntuivat kuin kaukaisilta unilta. Ainakin niin kauan, kunnes Sagan puhelin soi ja painajaiset muuttuivat todeksi.

Puhelimen näytöllä vilkkui Lawrencen nimi. Saga ei ollut varma halusiko hän vastata. Tuijotettuaan puhelinta pienen hetken, joka tuntui kuitenkin minuuteilta, Saga päätti antaa ystävälleen vielä mahdollisuuden ja vastasi puhelimeen.

Lawrence änkytti toisessa päässä epävarmana jotain anteeksipyynnön kaltaista. Hän selitti juoneensa liikaa, eikä hän edes muistanut kunnolla eilisillan tapahtumia. Saga kuunteli raivoissaan pojan ladellessa valheita hänelle. Lawrence ei ollut juonut illan aikana melkein mitään ja oli varmasti täysin selväpäinen yöllä.

Aikansa kuunneltuaan Saga sanoi mahdollisimman ystävällisellä äänellä, että Lawrence saisi anteeksi, muttei vielä. Hänellä kulki vieläkin kylmät väreet pisin selkäpiitä, kun hän muisti sen karmaisevan virnistyksen, kun Lawrence kuvitteli tilaisuutensa koittaneen.

Saga sulki puhelimen pää täynnä ajatuksia. Missä vaiheessa hänen elämästään oikein tuli näin monimutkaista?