Kaupungissa huhut vanhan tehdasrakennuksen palosta olivat levinneet ennätysnopeasti. Lapset puhuivat palomiehistä, jotka pelastivat urheasti monta kaupunkilaista. Saga ja Zinaidakin olivat saaneet koulussa suosiota osakseen Alienorin nokisen naamankuvan päädyttyä sanomalehteen. Aikuisilla suusta suuhun levisi juoru, jonka mukaan tehdasrakennuksessa olisi ollut jotain salaista toimintaa, jotkut uteliaat paikallaolleet jopa kertoivat nähneensä rakennuksesta pakenevan alieneita!

Vaikka Alienor oli tällä hetkellä yksi kaupungin suurimmista kuuluisuuksista, elämä kotona jatkui tavalliseen tapaansa. Oliverin oli aika viettää syntymäpäivää, ja seuraavana päivänä vietettäisiin kunnon juhlat talon naisten syntymäpäivien kunniaksi.

Oliver katsoi perhettään  tyynenä ennen kuin puhalsi kynttilät kakun päältä sammuksiin. Hänellä oli täydellinen perhe; ihana tyttöystävä ja kaksi kaunista lasta. He saivat elää normaalia elämää kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Toisinaan Oliver toivoi, että hänen vanhempansa olisivat vielä elossa, osana perhettä. Silti vasta heidän kuoltuaan Oliver oli ymmärtänyt tehtävänsä suvussa ja perheessä. Miron kuoltua hänestä oli tullut perheen pää, jonka piti kantaa vastuu perheestä ja huolehtia siitä, ja hän oli tehtävästään todella ylpeä.

Oliver veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi sen hartaasti ulos sammuttaen kerralla kaikki kynttilät. Hän toivoi perheelleen onnea ja menestystä- jotain, joka vielä muutama vuosi sitten olisi kuulostanut täysin typerältä toiveelta. Nyt Oliver oli kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtääkseen, mikä oli tärkeintä elämässä.

Ennen nukkumaanmenoa koko perhe kokoontui syömään herkullista täytekakkua. Lapset suunnittelivat jo kilpaa huomisia juhlia, haaveillen mitä ihanimmista lahjoista. Oliver ja Alienor istuivat hiljaa kuunnellen lasten juttuja,  miettien miten aika olikaan rientänyt.

Aamulla tunnelma oli aivan toinen. Perheen jännittäjät, Saga ja Oliver, istuivat hiljaa sohvalla. He olivat heränneet todella aikaisin saamatta enää unta. Suuret juhlat saivat heidät hermostuneiksi.

Alienoria jännitti myös vieraiden ihmisten tapaaminen, mutta hän purki jännityksensä leivontaan. Hän ei oikeastaan osannut leipoa, eikä normaalisti edes pitänyt koko touhusta, mutta nyt se tuntui ihanan rentouttavalta. Mitä väliä, vaikka lopputulos olisi syömäkelvoton, tarjoilut oli jo tilattu paikallisesta kahvilasta!

Parin tunnin kuluttua vieraat alkoivat saapua. Sagaa ei jännittänyt silloin enää yhtään, vaan hän yllätti kaikki tervehtimällä vieraita iloisesti ja viihdyttäen heitä sillä aikaa, kun Alienor istui sohvalla keräämässä rohkeutta. Alienor ei tuntenut vieraista kuin pari, eikä hän liiemmin pitänyt vieraista ihmisistä.

Alienor tarjoutui puhaltamaan kynttilät ensimmäisenä, jotta kaikki vieraat varmasti ehtisivät paikalle siksi, kun lapset viettäisivät synttäreitä. Pari hänen työkaveriaan hurrasivat innoissaan vitsaillen Alienorista tulevan nyt raihnainen ja ryppyinen keski-ikäinen.

Alienorin jälkeen Zinaida kiipesi tuolille yltääkseen kakun tasolle. Väkeä oli tosiaan tullut lisää tällä välin, ja Zinaidaa melkein jännitti. Mitä jos hänestä tulisikin ihan ruma, ja kaikki nauraisivat hänelle? Jos hänelle kasvaisi pitkät, karvaiset korvat ja punaiset, kiiluvat silmät?

Zinaida hymyili hullulle ajatukselleen ja puhalsi kynttilät sammuksiin. Viimeisen kerran hän katsoi maailmaa lapsen silmin, ennen kuin kasvoi seuraavaan ikävaiheeseen.

Viimein oli Sagan vuoro. Hänestä oli mukavaa olla huomion keskipisteenä. Normaalisti hän ei pitänyt siitä lainkaan, mutta nyt häntä ympäröivät ystävät, tutut ja sukulaiset, jotka olivat iloisia hänen puolestaan.

Saga kumartui lähemmäs kakkua puhaltaakseen kynttilät, ja vilkuili sivusilmällä hänen äitiään, hänen oikeaa äitiään, joka oli viime hetkellä kävellyt ovesta sisään. Lilja hurrasi kaikista kovaäänisimmin kauniissa sinisessä mekossaan Sagalle, joka ei malttanut odottaa päästäkseen juttelemaan äidilleen.

Pian synttärisankarit levittäytyivät vieraiden sekaan juttelemaan ja muistelemaan menneitä. Saga ja Lilja kertoivat toisilleen kuulumiset sillä aikaa, kun Zinaida keskittyi flirttailemaan luokkatoverinsa kanssa. Lilja ja Saga olivat muutaman kerran jutelleet puhelimessa tätä ennen, mutta paljon Saga ei äidistään muistanut. He aikoivat nyt korjata asian, ja sopivat tapaavansa säännöllisesti tästä lähtien.

Aika kului kuin siivillä hyvässä seurassa, ja pian talo oli tyhjentynyt vieraista. Saga ja Zinaida siivosivat ahkerana taloa Alienorin keskittyessä viimeisen kakkupalan tuhoamiseen. Alienor tunsi olonsa niin vanhaksi. Hän ei ollut ollut paljon vanhempi kuin lapset nyt, kun hän oli lähtenyt kotiplaneetaltaan tutkimusretkelle ja päätynyt maapallolle. Nyt hänellä oli yhtäkkiä kaksi teini-ikäistä lasta, iso talo ja rakastava mies. Eikä hän olisi palannut takaisin vanhaan elämäänsä mistään hinnasta!

Sagan ja Zinaidan välit pysyivät yhtä hyvinä, vaikka he olivat nyt saavuttaneet myrskyisän teini-iän. He olivat toistensa parhaita ystäviä, vaikka luonteiltaan he olivat erilaisia kuin yö ja päivä. Saga luki mielellään kirjoja ja Zinaida soitti syntymäpäivälahjaksi saamaansa isoäitinsä vanhaa kitaraa, mutta kumpikin teki sen mieluummin toisen seurassa kuin yksin.

Tyttöjen jäädessä sisälle viettämään rauhallista koti-iltaa, Oliver kutsui Alienorin kanssaan ulos pieneen piharakennukseen ihailemaan kaunista tähtitaivasta.

He katselivat kauan heidän kotinsa ohi virtaavaa pientä jokea ja siitä heijastuvaa öistä taivasta, kunnes Oliver kääntyi Alienorin puoleen...

Oliver katsoi Alienoria syvälle silmiin, ja alkoi puhua päivästä, jona he tapasivat. Oliver oli ensimmäisenä nähnyt Alienorin herätessään järjestön vankilassa, ja ihastunut heti siihen vaaleanpunatukkaiseen tyttöön, joka tuijotti häntä huvittuneen näköisenä. Ensin Oliver oli kieltänyt ihastuksensa Liljan vuoksi, mutta hän ei ollut saanut Alienoria mielestään. Nyt he olivat olleet yhdessä jo pitkään, ...

...joten ehkä olisi jo aika näyttää koko maailmalle, kuinka paljon he rakastivat toisiaan, todistaa, että he olisivat elämänsä loppuun asti yhdessä, kenties sen jälkeenkin.

Oliver kaivoi taskustaan rasian ja kohotti sen ylös. Alienor ei osannut kuin seistä ja hymyillä suupielet korvissa. Hän tiesi hyvin, mitä nyt tapahtuisi, mutta tämä tuli niin yllättäen. Tai ehkä sittenkin myöhässä. Hehän olisivat voineet tehdä tämän paljon aikaisemminkin! Toisaalta...

...eihän yksi sormus muuttanut mitään. Alienor rakastaisi Oliveria ilman sitäkin, vaikka olihan sormus kaunis välkehtiessään kirkkaammin kuin tuhat tähteä!

Saatuaan katseensa irti sormuksesta Alienor levitti kätensä kyyneleet silmissään halatakseen tulevaa aviomiestään. Vielä jokin aika sitten Alienor oli pelännyt elämänsä olevan yhtä tasapaksua loppuun saakka, mutta nyt hän sai taas kerran todisteet siitä, että Oliver osasi yllättää hänet vieläkin.

...