Vaikka Saga oli jo kovasti perustamassa perhettä ja ottamassa vastuuta elämästään, Zinaidaa moiset velvollisuudet eivät koskeneet. Hänelle oli tärkeintä vapaus. Vapaus tehdä mitä vain.

 


Niihin suunnitelmiin eivät kuuluneet vakituinen työpaikka kaupan kassalla tai yökaudet sängyissään kiljuvat kakarat. Zinaidan suunnitelmiin kuului bändi ja Silo. Kun Silo vielä oli yksi bändin jäsenistä, suurin osa Zinaidan päivistä kului puistossa tai paikallisissa baareissa soittaen.

 

Oli Zinaidassa silti jotain aikuistumisen merkkejä nähtävissä, hän ja Silo eivät enää eronneet ja palanneet yhteen kolmesti päivässä. Heillä oli jo takana monta viikkoa ilman eroamisia. Toki he kinastelivat edelleenkin milloin mistäkin, mutta he eivät enää halunneet jättää toisiaan. He eivät halunneet, että toinen lähtisikin jonkun muun matkaan eron aikana, ei edes kosto-aikeissa. He halusivat olla ikuisesti yhdessä, tai sitä mieltä he olivat ainakin tänään.

 

Muissakin perheenjäsenissä alkoi näkyä ikääntymisen merkkejä. Alienorin iässä se ei ollut enää asia, josta tulisi olla ylpeä. Alienor kaipasi yhä enemmän päiviinsä sitä nuoruuden jännitystä, joka oli hiipumassa hänen voimiensa mukana pois. Niinpä hän heräsi edelleen joka aamu tarttuakseen hampaat irvessä palomiehen kirveeseensä ja pelastaakseen ihmishenkiä. Oli vain ajan kysymys, koska hänen olisi pakko jäädä eläkkeelle. Jo nyt häneltä unohtui turhan usein jotain tärkeää, kuten palomiehen varusteet...

 

Se ei tosin hänen uskottavuuttaan haitannut. Alienor oli aina ottanut työnsä tosissaan, eikä hänen tarvinnut kuin kerran karjaista ohjeet panikoiville, palokaasu-huuruissa oleville henkilöille, kun he jo juoksivat ovesta ulos turvallisen välimatkan päähän. Alienor oli koko Twinbrookin palolaitoksen johtaja, eikä kukaan muu kuin hän itse voisi antaa hänelle potkuja. Silti hän tiesi, että jossain vaiheessa hän vaarantaisi itsensä lisäksi myös muita, ja siinä vaiheessa olisi parasta jättää työt nuoremmille.

 

Kodin ulkopuolella taisteltiin liekkejä vastaan ja oltiin kuuluisia rokkitähtiä, mutta kotona kaikki oli turvallista ja rauhallista. Saga oli jo äitiyslomalla, joten työssäkäyviä odotti joka ilta lämmin ateria. Muut kyllä yrittivät pitää aina jonkun Sagan seurana ja apuna kotona, jotta hän saisi levätä, mutta ruoan hän vaati saada tehdä. Sagasta oli muutenkin tylsää istua vain kotona, joten ainakin hän sai vähän aikaansa kulumaan suunnittelemalla ja valmistamalla illallisen joka ilta.

 

Illallinen oli muutenkin päivän kohokohta Sagalle. Silloin koko perhe kokoontui yhteen ja Saga sai kuulla päivän tapahtumat, sekä uusimmat juorut työkavereista. Hänestä tuntuikin melkein siltä, kuin muiden työkaverit olisivat olleet hänen kavereitaan. Niin paljon hän heidän asioistaan jo tiesi!

 

Päivisin Saga tunsi itsensä vähän liiankin vartioiduksi. Joku istui aina hänen vierellään varmuuden vuoksi, toisinaan jopa vessassa käynnistä oli neuvoteltava. Sagan vanhemmat pelkäsivät lähinnä jotain kauheaa sattuvan suvun historian tuntien, kun taas Aattoa kauhistutti ajatus, että synnytys käynnistyisi Sagan ollessa ihan yksin.

 

Puutarha oli ainoa paikka, mihin Saga sai mennä rauhassa. Silloinkin joku kävi aina parin minuutin välein ikkunassa kurkkimassa, onko kaikki hyvin. Aluksi Saga oli vain tyytynyt kiertelemään heidän pihallaan saadakseen hetken rauhan, mutta pian hän oli keksinyt aloittaa tomaattien kasvatuksen. Hän oli lukenut suvun kirjasta, että hänen isoisoäitinsäkin oli paennut kiireistä perhe-elämää kasvimaalleen, ja hän ajatteli sen toimivan kenties itselläänkin.

 

Saga kyllä tiesi, että jatkuva vartiointi johtui vain siitä, että hänestä välitettiin, vaikka se joskus tuntui menevän vähän yli. Saga oli todella onnellinen tietäessään, että hänen lapsensa saisi syntyä näin ihanaan perheeseen, turvalliseen pikkukylään. Lapsi saisi kasvaa suuressa perheessä, eikä hänen tarvitsisi olla koskaan yksin.

 

Illalla nukkumaanmennessä Saga tunsi vatsassaan jo aikamoista myllerrystä. Olikohan pikkuinen saanut jo tarpeekseen ahtaasta yksiöstään ja valmistautuisi lähtemään? Sagaa hymyilytti ajatus. Viimeistään parin päivän päästä hän voisi pidellä sylissään omaa vauvaansa, josta hän oli haaveillut koko ikänsä!

 

Sagan ei tarvinnut odottaa edes seuraavaan aamuun, sillä vauva päätti saapua maailmaan vielä samana yönä. Saga herätti tuskanhuudoillaan vieressä nukkuneen Aaton, joka ponkaisi samantien ylös sängystä ja näytti vähintään yhtä tuskaiselta kuin Saga.

 

Kumpikaan ei tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten Aatto päätti viedä Sagan sairaalaan synnyttämään. Siellä olisi asiantuntijat ainakin paikalla, tapahtui mitä tapahtui.

 

Saga asteli sairaalaan sisään jumppavaatteissaan, ne olivat olleet mukavin vaihtoehto, kun taas Aatto jäi ulkopuolelle odottamaan. Hän ei uskaltanut astua sisään, koska hän ei kestänyt yhtään nähdä verta, limaisia vauvoja tai kuulla tuskanhuutoja.

 

Aaton käveltyä muutaman tunnin ympyrää pihalla, hän sai viimein pienen nyytin syliinsä ja ilme oli sen mukainen. He olivat nyt perhe! Tästä alkaisi elämä. Elämä, johon kuului vaipanvaihdot, kävelyn opettaminen ja läksyissä avustaminen.

 

Sagan ja Aaton oli pakko jättää auto sairaalaan ja tilata taksi, koska Saga oli saanut kaksostytöt. Elämä ei tulisi olemaan helppoa, mutta kuinka ihanaa olikaan saada kaksi lasta kerralla!

 

Toinen tytöistä oli perinyt isältään ihonvärinsä ja hänet nimettiin Theaksi. Mahdollinen perillinen, joka kantoi Starberryn suvun aliengeenejä, sai nimekseen Tilda. Saga ja Aatto jäivät eteiseen odottamaan. Yläkerrasta oli kuulunut kiivas supina heidän astuessaan sisään ja oven kolahtaessa kiinni muu perhe rynnikin jo malttamattomana rappusia alas nähdäkseen vauvat.

 

Alienor oli onnesta soikeana. Vaikka hän ei ollutkaan Sagan äiti, hän näki vauvoissa lapsenlapsensa. Eikä hän ollut nähnyt Sagaa koskaan noin onnellisena! Alienor muisteli hetkeä, jona sai Zinaidan syliinsä ensimmäisen kerran. Hän oli tuntenut silloin jotain ihan uutta. Hän oli kuin jäänyt kuplan sisään vauvansa kanssa. Kaikki pelko ja tuska olivat olleet sen kuplan ulkopuolella. Alienor oli todella iloinen siitä, että Saga pääsi heti vauvansa kanssa viettämään normaalia elämää. Järjestöstä ei ollut kuulunut mitään heidän tukikohtansa palettua maan tasalle. Ehkä he olivat oikeasti poissa tästä kaupungista, ikuisesti...

 

Taloon tuli kerralla kaksi asukasta lisää, mutta se ei haitannut, olihan siellä monta henkilöä auttamassa lastenhoidossa. Oliver tosin pysyi vähän kauempana ja murjotti, koska hänet oli revitty sängystä ylös kesken makeimpien unien. Hänen kärttyinen luonteensa tuli aina joissakin tilanteissa esiin näin vanhempana, mutta muut kyllä ymmärsivät sen. Aamulla hän olisi taas yhtä auringonpaistetta!

 

Tilanne sai Zinaidankin miettimään elämäänsä. Nyt hän vasta ymmärsi, missä mentiin. Hänen siskollansa oli lapsia. Hehän olivat todella vanhoja jo! Zinaida ei ollut vielä ikinä kuvitellut lapsia itsellään, mutta Sagan onnellisuus sai hänet ajattelemaan. Katuisiko hän vanhempana, jos hänellä ei olisi lapsia? Nyt ei ainakaan olisi vielä niiden aika, nyt oli bändin aika, mutta ehkä vielä joskus...

 

Hetken ihailun ja ihmettelyn jälkeen vauvat alkoivat kitistä väsymystään, joten Saga ja Aatto veivät heidät tuttipullon kautta sänkyyn. Vaikka talo oli iso, se alkoi olla ahdas, joten pinnasängyt oli ollut pakko laittaa Zinaidan huoneeseen. Se ei Zinaidaa haitannut, hän vietti kuitenkin päivänsä ulkona ja vähintään joka toisen yön Silon luona.

 

Muiden mentyä nukkumaan Aatto ja Saga menivät vielä hetkeksi ulos rauhoittumaan. He olivat todella väsyneitä, mutta he eivät saaneet unta kaiken tapahtuneen jälkeen. Molemmilla oli onneksi vapaapäivä edessään. Tosin rentoutumisesta ei olisi tietoakaan, kun he kutsuisivat kaikki tuttunsa tervehtimään uusia tulokkaita.

 

Zinaida vietti myös unetonta yötä huoneessaan. Hän ei voinut olla ihailematta pieniä siskontyttöjään. Oikeastaan tämä riitti hänelle ihan hyvin. Hän saisi viettää aikaa vauvojen kanssa aina kun halusi, mutta hänen ei tarvitsisi olla niistä vastuussa, eikä pilata kehoaan kanniskelemalla tuollaisia otuksia sisällään ikuisuutta.

 

Zinaida oli jossain vaiheessa torkahtanut pariksi tunniksi, mutta aamulla hän ponkaisi ylös kuullessaan heikkoa äännähtelyä pinnasänkyjen pohjalta. Hän päätti juhlistaa Thean ja Tildan ensimmäistä aamua tässä maailmassa soittamalla ja hyräilemällä lastenlauluja heille.

 

Saga ei ollut myöskään paria tuntia kauempaa nukkunut, mutta silti hän oli herännyt virkeänä juoksemaan aamulenkkinsä ja nyt hän jo soitteli innokkaana tutuilleen ja kutsui heitä kylään. Päivästä tulisi rankka, koska vieraita tupsahtelisi ovesta tasaiseen tahtiin aamusta iltaan. Oli tavallinen arkipäivä, joten vieraat tulisivat kun ehtisivät.

 

Jo puolen tunnin kuluttua ensimmäiset vieraat saapuivat. Silo oli luvannut olla paikalla koko päivän tehden leipiä ja pitäen kahvipannun kuumana. Eihän hänellä muutakaan tekemistä olisi, jos Zinaidakin olisi koko päivän täällä.

 

Aaton isä tuli myös visiitille, ja hänen kasvoillaan näkyi sama onnellinen hymy, kuin lasten vanhemmillakin oli. Hieman häntä oli aina epäilyttänyt Aaton vaimon ihonväri, joka oli nyt myös toisella vauvalla, mutta ainakin yksi vauva oli normaalin värinen ja se riitti hänelle!

 

Lilja oli yksi odotetuimpia vieraita. Sagasta oli mukavaa päästä taas vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. Liljasta oli myös ihanaa nähdä omat lapsenlapset, muuta hän ei ollut elämältään enää odottanutkaan. Nyt kun vielä näkisi heidän kasvavan, oppivan asioita, aloittavan koulun...

 

Päivä meni nopeasti jutellessa ystävien ja sukulaisten kanssa ja pian olikin taas ilta. Aatto rakasti niin paljon tunnetta, jonka hän koki ollessaan lastensa kanssa. Miten hän ikinä pystyisi olemaan heistä erossa työpäivän ajan?

 

Seuraavana aamuna Oliver oli koputtelemassa veljensä ovelle. Vincent oli eilisissä juhlissa kertonut, että hänellä on myös kaksi tytärtä, hieman Sagaa ja Zinaidaa nuoremmat. He eivät vain olleet olleet Oliverin kanssa tekemisissä niin paljon, että hän olisi viitsinyt asiasta soitella. Nyt hän oli kuitenkin kutsunut Oliverin kylään tapaamaan sukulaistyttönsä.

 

Toinen Vincentin kaksostytöistä, Elviira, olikin kotona ja tervehti iloisesti enoaan. Hänen siskonsa Elisabet ei valitettavasti ollut tulossa koko päivänä kotiin, mutta Elviira lupasi näyttää Oliverille kuvia siskostaan.

 

Elviirassa oli paljon Starberryn suvun näköä. Hänen hiuksensa tulivat Limenan kautta Vincentiltä, sen lisäksi nenänsä ja huulensa hän oli selvästi saanut Ciralta, isoäidiltään.

 

Elviiralla ja Oliverilla riitti jutunaihetta iltaan asti. Oliver kertoi mitä hänelle oli tapahtunut Vincentin muutettua pois kotoota ja hän valaisi myös suvun historiaa. Vincent ei ollut kertonut kuulemma mitään ja tytölle oli ollut tähän asti arvoitus, miksi hänen hiuksensa olivat turkoosit, kun kavereilla ne olivat vaaleat tai ruskeat. Syytä Starberryjen maahan tuloon Oliver ei tietenkään voinut kertoa, mutta kyllä Elviiralla oli oikeus saada tietää alientaustastaan.

 

Alienor halusi illalla kuulla kaiken Vincentin lapsista. Oli hienoa, että Oliverin veljellä meni myös hyvin. Alienor oli viime aikoina miettinyt, missä tilanteessa hän nyt olisi, jos hänen avaruusaluksensa ei olisikaan hajonnut ja hän olisi palannut normaalisti takaisin kotiinsa. Varsinkin nyt Thean ja Tildan synnyttyä hän oli varma, ettei haluaisi olla missään muualla. Tutkimusmatkailu oli ollut hänen unelmiensa täyttymys, mutta ilman tätä perhettä hänellä ei olisi tässä iässä enää mitään.

 

Kaksoset olivat alkaneet itkemään öisin parin tunnin välein, eikä Zinaida saanut nukuttua huoneessaan miettiessään, koska huuto seuraavaksi alkaisi. Niinpä hän sai tyytyä nukkumaan sohvalla, jos hän halusi ummistaa silmänsä edes hetkeksi ja olla seuraavana päivänä torkahtelematta kesken bändin keikkojen. Hän tiesi, että näin ei voisi kovin kauan jatkua, ja hänen olisi pakko muuttaa pois.

 

Useimpina öinä koko perhe sai ravata lastenhuoneessa nukuttamassa lapsia. Kahden vauvan huutaessa yksi lohduttaja ei riittänyt, joten iltaisin sovittiin aina kaksi henkilöä, jotka juoksivat tarpeen vaatiessa hiljentämään pikkuisia.

 

Aatto halusi myös olla apuna lasten kanssa, joten hän oli pyytänyt lehden toimituksesta itselleen muutamaksi päiväksi töitä, joita hän voisi tehdä kotona. Kirjoittamiseen oli välillä vaikea keskittyä, mutta oli mukavaa olla lähellä lapsia.

 

Lawrence ei ollut ehtinyt kiireidensä vuoksi katsomaan vauvoja heidän ensimmäisenä päivänään, joten Saga oli kutsunut hänet tänä iltana kylään.

 

Heti lastenhuoneeseen päästyään Lawrence suunnisti Tildan sängylle hymyillen. Saga hymyili salaa mielessään, hän ei ollut koskaan pitänyt Lawrencea lapsirakkaana, mutta ilmeisesti nämä pienet kääröt sulattivat hänenkin sydämensä.

 

Sagan hämmästykseksi Lawrence juttelikin lapsista vaikka kuinka pitkään. Hän kyseli innoissaan joko he osaavat ryömiä ja koska hän saisi tulla heittelemään palloa tai piirtämään heidän kanssaan. Sagan piti toppuutella, että kyllä siihen vielä hetki menisi, mutta Lawrence olisi toki tervetullut leikkimään heidän kanssaan.

 

Kesken juttutuokion Sagan huomion herätti pihalla hiippaileva mies. Hän oli nähnyt miehen ennenkin ja tiesi tämän olevan erään juorulehden leivissä. Mies teki vain työtään ja oli harmiton, mutta Saga ei halunnut joutua lehteen arvosteltavaksi, vaikka kuinka olisikin pormestarin tytär. Lawrence huomasi Sagan vaikenemisen ja lohdutti, että ei heidän perheellään voisi olla mitään juoruamisen arvoisia salaisuuksia, turhaan mies kierteli talon ympärillä.

 

Pian Aatto huusi alakerrasta Sagan ja Lawrencen iltapalalle. Rappusissa Alienor käveli Lawrencea vastaan, eikä voinut mitään kasvoilleen vääntyvälle irvistykselle. Hän ei ollut koskaan pitänyt tuosta Sagan ystävästä. Hän oli edelleen niljakas ja limainen, kuten teininäkin, eikä hänestä muutenkaan saanut selkoa, vaikka Alienor näki hänet monta kertaa viikossa soittamassa Zinaidan bändin kanssa.

 

Aatto ja Saga sen sijaan pitivät Lawrencea ihan normaalina ystävänä. Hän saattoi toisinaan olla hieman hiljaisempi kuin muut heidän ystävänsä tai kadota muutamaksi päiväksi työkeikalle, mutta ei siinä ollut mitään kummallista.

 

Seuraavana päivänä oli taas aika kutsua ystävät koolle. Thea ja Tilda viettivät syntymäpäiviään! Aamulla heitä juhlittiin kotiporukalla ja päivän he viettäisivät puistossa grillaten ja kuunnellen hyvää musiikkia.

 

Puistoon alkoi saapua vieraita jo hyvissä ajoin, joten Zinaida sai samantien laittaa ensimmäiset makkarat grilliin paistumaan. Vaikka juhlat olivat Thean ja Tildan syntymäpäivän kunniaksi, vieraat tulivat sinne ennemminkin viettämään aurinkoista päivää yhdessä.

 

Zinaidan bändi oli kutsuttu myös esiintymään juhliin, he saisivat soittaa koko illan ja lahjarahat sai antaa bändille. Saga kun oli jo hyvissä ajoin ostanut lapsille kaiken tarpeellisen seuraavaksi viideksi vuodeksi eteenpäin. Hän ei vain voinut jättää kauppaan niitä söpöjä mekkoja ja tossuja, vaan hamstrasi niitä valmiiksi varastoon.

 

Zinaidalle tuli kiire makkaroiden äärestä soittamaan kitaraa kuullessaan bändin jo aloittelevan. Tuttuun kokoonpanoon oli saatu myös yksi uusi jäsen; Elviira oli osoittautunut loistavaksi rummunsoittajaksi, ja sellainen heiltä vielä oli puuttunutkin.

 

Alienor ja Oliver olivat ilmottautuneet illan lastenvahdeiksi, jotta Saga ja Aatto saisivat pitää rauhassa hauskaa. Oliver olikin nauttinut toimestaan täysin siemauksin. Hän ei olisi halunnut päästää pientä Theaa lainkaan sylistään. Hän olisi voinut vain tuijottaa tuota suloista olentoa, mutta suloinen olento ei ollut samaa mieltä. Thea olisi paljon mieluummin mennyt tutkimaan puiston ruusupuskat ja koppakuoriaiset läpi.

 

Ei Sagakaan malttanut koko iltaa pysyä erossa pikkuisistaan, vaan aina välillä vieraiden silmien välttäessä hän käväisi lastensa luona. Hän ei vain voinut olla juttelemati heille, ja katsella kuinka pieni suu kääntyi hymyyn tai opettamati kävelyä ja tarkkailla, kuinka töppöjalat hakivat tasapainoa.

 

Seuraavana aamuna Zinaida pakkasi vähäiset tavaransa ja valmistautui muuttoon. Hänelle ei tässä talossa olisi enää tilaa Thean ja Tildan kasvettua taaperoiksi. Se oli toisaalta ihan hyvä juttu, muuten hän ei olisi lähtenyt kotoaan koskaan. Nyt hän sai aloitettua oman elämän omassa talossaan.

 

Zinaida tiesi, että hänellä tulisi silti lapsia kova ikävä. He olivat pyörineet hänen ympärillään jo pitkään ja yhtäkkiä he olisivatkin jossain kaukana. Onneksi Oliver oli ostanut talon melko läheltä, joten Zinaida voisi poiketa kylään milloin vain.

 

Nyt oli kuitenkin aika sanoa heipat pikku-Starberryille, siskolle ja tämän miehelle. vanhemmille, sekä ihanalle kodille, jossa Zinaida oli varttunut. Hänen oli aika muuttaa omaan taloon ja tehdä siitä koti.

 

Onneksi Zinaida sai apulaisen mukaansa. He olivat samalla päättäneet muuttaa Silon kanssa yhteen. He olivat tähänkin asti asuneet puolet viikoista yhdessä Silon luona, joten he tiesivät pystyvänsä tähän. Ja olihan talo iso, siellä olisi tilaa mököttää ja paiskoa ovia, jos siihen olisi tarvetta!

 

Tällä hetkellä sellaista ei voinut edes kuvitella. He suunnittelivat innokkaina seinien värejä ja honekalujen paikkoja. Silo oli antanut Zinaidalle luvan päättää maalit ja tapetit, kunhan mihinkään ei tulisi vaaleanpunaista. Zinaida taas oli patistanut Siloa hakemaan haluamansa sohvan, ja se tuotaisiin heille jo tänä iltana.

 

Silo lähti vielä hakemaan viimeisiä laatikoita yläkerrasta Zinaidan jäädessä pakkaamaan tavaraa autoon. He olivat saaneet Silon isän työkaverilta lainaksi ison lava-auton, johon mahtui hyvin kaikki tavarat.

 

Pian Zinaidan tavarat oli lastattu auton kyytiin ja he olivat valmiita lähtemään. Alienor tuli vielä hyvästelemään heidät. Muu perhe nukkui, eikä Alienor raaskinut herättää heitä, olisihan Zinaida muutaman minuutin matkan päässä, jos tulisi ikävä.

 

Alienor muistutti, että he olisivat aina täällä, jos tarvittaisiin apua. Zinaida voisi tulla käymään koska vain ja pyytää mitä vain. Alienor oli pahoillaan siitä, että heidän piti häätää Zinaida yhtäkkiä pois kodistaan. Uudelle sukupolvelle piti kuitenkin saada tilaa, eikä Zinaidankaan olisi ollut mukavaa elää kahden uhmaikäisen kanssa samassa huoneessa.

 

Silo ja Zinaida ahersivat koko päivän talossaan maalaten ja tapetoiden, mutta niin tekivät myös heidän sisaruksensa. Saga ja Aatto laittoivat lastenhuoneen uuteen uskoon, ja ostivat samalla Thealle ja Tildalle lisää leluja, joista he olivat ihan innoissaan.

 

Zinaidan lähdettyä talo tuntui paljon avarammalta. Oli hienoa katsella lasten puuhailua ja säntäilyä isossa huoneessa. Lapset olivat jo sen verran isoja, että he nukkuivat yönsä lähes aina heräilemättä, joten Saga ja Aatto jaksoivat päivisin paljon enemmän heidän kanssaan.

 

Sen vuoksi he miettivätkin, että tuohon joukkoon sopisi vielä yksi potkuhousullinen. Lapset saivat jäädä leikkimään keskenään, kun heidän vanhempansa juoksivat makuuhuoneen puolelle kyselemään haikaralta, josko siltä vielä yksi vauva heille liikenisi...

 

 

Ei heidän kauaa tarvinnut odotella, kun Saga jo sai latoa äitiysvaatteensa takaisin vaatekaappinsa hyllylle. Tällä kertaa odottaminen oli helpompaa, koska Saga voi aina hellyydenpuuskissaan napata Tildan tai Thean syliinsä. Välillä oli silti vaikeaa malttaa odottaa, koska saisi syliinsä pienen tuhisevan käärön.

Tekemistä onneksi riitti päivisin niin paljon, ettei ehtinyt ikävöidä vatsassa kasvavaa lasta. Kaksosilla oli paljon opittavaa, mutta rajallisesti kärsivällisyyttä, kuten äidilläkin. Aattokaan ei voisi enää kovin pitkään tehdä töitä kotona, vaan Sagan olisi luotettava vauvan synnyttyä höpsähtäneisiin vanhempiinsa.

 

Saga oli jatkanut ahkerasti puutarhanhoitoa myös Thean ja Tildan syntymän jälkeen, ja hän huomasi sen olevan taas korvaamaton rauhoittumiskeino tunnemyrskyjen ja taaperoiden hoitamisen välillä. Puutarhaa hoitaessaan hän unohti kaiken. Hän unohti kuka oli ja missä oli, hän vain katseli vesipisaroiden välkehdintää auringonpaisteessa.

 

Ahkera kastelu ja rikkaruohojen nyppiminen olivat jo tuottaneet tulosta, ja Saga sai kerätä ensimmäisen tomaattisatonsa köynnöksistä pois. Hänen omat tomaatti-lapsensa, Saga ajatteli, ja hymyili itselleen.

Tällä kertaa Saga sai olla raskautensa ajan rauhassa. Edelleen joku oli aina kotona, mutta Saga sai olla ja mennä miten halusi. Oliver ja Alienor kuitenkin katselivat vaivihkaa häntä aina, kun hän käveli ohi. He eivät voineet uskoa, että heidän pieni tyttönsä oli taas raskaana.

 

Aatto ei myöskään voinut uskoa, että siellä samassa vatsassa kasvoi taas pieni elämänalku. He olivat jo saaneet kaksi tervettä vauvaa ja nyt he saisivat vielä yhden lisää. Ei ainakaan tulisi hiljaista talossa, kun ne kaikki olisivat koulu-iässä!

 

Parin päivän päästä Saga heräsi taas yöllä tuttuun tunteeseen. Tällä kertaa se ei pelästyttänyt häntä, vaan hän nousi tyynen rauhallisena istumaan sängyn reunalle herätettyään Aaton.

 

Saga halusi välttämättä hoitaa synnytyksen kotona, mutta ilman kipulääkkeitä se ei ollutkaan ihan yhtä helppoa, kuin Saga oli kuvitellut. Eikä hänen miehensäkään päässyt nauttimaan syntymän ihmeestä; Aatto-parka kun joutui pysymään Sagan vierellä koko synnytyksen ajan kuunnellen eläimellistä ulinaa ja ottaen vastaan veren ja liman peitossa olevat pötkylät.

 

Aamuun mennessä nämä pötkylät olivat jo yhtä suloisen näköisiä, kuin siskonsakin. Perhettä oli taas siunattu kaksosilla, pojilla tällä kertaa. Aliengeenit saanut sai nimekseen Jonas...

 

 ...ja vaalean ihon Aaton äidiltä tai Sagan isoisältä asti perinyt vauva sai nimekseen Joa.

 

Heille rakennettiin oma huone yläkerran aulan toiseen päähän, tyttöjen huoneen viereen. Kaikki neljä lasta eivät kuitenkaan olisi mahtuneet samaan huoneeseen, joten näin oli paras.