Starberryjen talossa arjen toimet olivat palanneet ennalleen hetkessä kahden pienen lapsen ansiosta. Oliverkin oli palannut töihin kaupungintalolle. Yksi syy siihen oli Miro, joka pyysi Oliveria töissään etsimään salaisia asiapapereita järjestön toiminnasta. Miro oli itse jo liian vanha edes päästäkseen tontin perällä olevaan kellariin, mutta hän toivoi silti kovasti tuhoavansa ainakin Twinbrookin järjestön ennen kuolemaansa, jotta hänen rakas lapsenlapsensa Saga saisi elää rauhassa.

Oliverilla oli toki omat syynsäkin, miksi hän jaksoi jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Järjestöä hän pelkäsi vähemmän kuin elämäntilannettaan. Hänen talossaan asui edelleen kaksi naista, joita kumpaakin hän rakasti. Oliver oli tehnyt jo päätöksen kumman kanssa haluaisi viettää loppuelämänsä, mutta oli liian vaikeaa kertoa siitä toiselle. Kotona Oliver ei saanut ajatuksiltaan rauhaa, mutta töissä hän pystyi keskittymään paperien arkistointiin ja unohtamaan kaiken kotona meneillään olevan. Vapaa-aikanaan hänen piti olla todella tarkka tekemisiensä kanssa, ettei Lilja alkaisi epäillä mitään, mutta samalla pitää Liljaan sen verran etäisyyttä, ettei Alienor tulisi mustasukkaiseksi ja tekisi mitään arvaamatonta.

Oliver kuitenkin tiesi sen, että vaikka tämä tilanne tuntui vakaalta, kaikki voisi kaatua hetkessä kuin korttitalo. Kun Alienor kyllästyisi odotteluun, hän saattaisi itse ilmoittaa asiasta Liljalle. Toisaalta Liljakin voisi alkaa pian vaatia Alienoria lähtemään talosta, jolloin salaisuus paljastuisi. Tämä tilanne oli väärin kaikkia kohtaan. Niin Alienoria ja Liljaa, kuin Oliverin vanhempiakin. He luulivat edelleen Oliverilla ja Liljalla olevan kaikki hyvin. Eivätkä he varmasti hyväksyisi Alienoria, hänhän ei ollut maapallolta kotoisin.

Samat ajatukset risteilivät Oliverin mielessä aamusta toiseen, jonka vuoksi pihalle kaartava kimppakyyti töihin sai Oliverin aina huokaisemaan helpotuksesta. Oliver toivoi vain tilanteen selkiytyvän, mutta hänen tulisi itse selvittää asiat, eikä odottaa niiden tulevan esille väärällä tavalla väärään aikaan, jolloin kaikille jäisi paha mieli.

Alienor oli edelleen hieman eksyksissä Oliverin kotona. Hän tunsi syyllisyyttä viedessään Liljan miehen, mutta toisaalta hän tunsi aina hieman vahingoniloa ajatellessaan asiaa. Oliverin vanhempia Alienor ei mielellään kohdannut, joten aina aamuisin Ciran tullessa herättelemään lapsia Alienor pakeni siivoamaan keittiötä, ja palasi takaisin huoneeseensa Ciran lähdettyä sieltä.

Cira oli myös huomannut Alienorin välttelevän häntä, muttei ajatellut asiaa sen kummemmin. Hän oletti Alienorin vain olevan ujo ja hiljainen tyttö, joka pysyi mieluummin omissa oloissaan. Cira tunsi Alienorin muuttavan hänen perhettään läsnäolollaan, ja hän toivoi Alienorin lähtevän pois mahdollisimman pian. Alienorilla ei tosin ollut yhtään rahaa, eikä hän näyttänyt hakevan työpaikkaakaan, mutta ehkä häntä tultaisiin vielä hakemaan kotiplaneetalleen...

Samaan aikaan Alienor tuijotti ikkunasta ulos. Hänen elämänsä oli ollut todella tylsää viimeisen viikon ajan. Joka päivä hän vain tuijotti ikkunasta ulos katsellen töihin meneviä ihmisiä, puissa kiipeileviä oravia ja pihoilla leikkiviä lapsia. Hän itse seisoi lasin takana vankilassaan, eikä hän voinut tehdä mitään, mitä normaalit ihmiset tekivät. Alienor tiesi, että tämä loppuisi heti kun Lilja lähtisi talosta, mutta siihen voisi mennä aikaa. Oliver ei ollut vieläkään tehnyt asian hyväksi mitään ja hetki hetkeltä se tuli vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Miksi Oliver haluaisi muuttaa toimintatapaansa, jos hän saisi näin pitää molemmat itsellään?

Onneksi Alienorilla oli sentään Zinaida. Vauvan hoivaaminen piti hänet järjissään. Vaikka suurimman osan hereilläoloajastaan Zinaida vain huusi, Alienor oli onnellinen kun sai kävellä vauvan kanssa ympäri huonetta rauhoitellen tätä. Hänellä oli ainakin jotain tekemistä, jotain muuta ajattelemista kuin suhdesotkunsa.

Myös muun perheen arki kulki pikkuisten ehdoilla. Ylpeät isovanhemmat leikkivät Sagan kanssa enemmän kuin olisi tarvinnut! Miron vanhuudenvaivat estivät monet tekemiset, mutta Sagan kanssa hän jaksoi vielä peuhata. Heille olikin kehittynyt hyvin läheinen suhde, koska Miro oli toiminut Sagan isähahmona lähes koko Sagan vauva-ajan Oliverin ollessa poissa.

Cira taas mielummin opetti Sagalle kävelemistä, puhumista ja muita taitoja, joita hän tarvitsisi elämänsä aikana. Cira ei ollut ollut töissä sen jälkeen, kun he muuttivat Twinbrookiin, joten lapsenhoito toi hänelle mukavaa vaihtelua. Lilja joutui tekemään stylistin työssään pitkää päivää, joten ei hän olisi varmasti edes ehtinyt tai jaksanut opettaa Sagaa sen jälkeen. Cira ja Miro olivat Sagalle oikea lottovoitto, vieraalta lastenhoitajalta hän ei olisi saanut puoliksikaan niin paljon rakkautta ja oppeja kuin isovanhemmiltaan.

Cira ei kuitenkaan lopettanut maalaamista, vaikka hän alkoikin jo olla vanha. Hitaasti, mutta varmasti hän kohosi arvostetuimpien taiteilijoiden joukkoon. Hän nautti maalaamisesta, mutta oli iloinen myös siitä tiedosta, että hänen maalauksillaan ansaitsemansa rahat jäisivät Oliverille ja Liljalle, ja he voisivat hankkia vaikka seitsemän lasta kärsimättä rahapulasta.

Illalla Oliver löysi Alienorin lastenhuoneesta tullessaan töistä kotiin. Alienor hymyili ajatuksissaan, mutta Oliver arvasi, ettei Alienor ollut kovinkaan onnellinen. Hänellähän oli yöpaita päällä tähän aikaan illasta, eikä hän todennäköisesti ollut uskaltautunut astua talon ulkopuolelle koko päivänä.

Oliver tervehti Alienoria iloisesti ja sai tytön hymyilemään ja nousemaan sängystä ylös. Oliver kysyi haluaisiko Alienor lähteä ulos vielä kävelylle. Kumpikin oli koko päivän oleskellut sisätiloissa, joten pieni happihyppely tekisi hyvää. Ja ennen kaikkea he saisivat olla rauhassa, kahdestaan.

Alienor otti Oliveria varovasti käsistä kiinni ja sanoi lähtevänsä mielellään, ettei hän tulisi hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Oliver ymmärsi hyvin Alienorin vihjailun ja tunsi taas syyllisyyttä siitä, ettei ollut tehnyt asian hyväksi mitään.

Tehdäkseen Alienorin päivän edes vähän paremmaksi Oliver veti tytön lähemmäs ja suuteli häntä. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden, eikä kumpikaan olisi halunnut sen loppuvan.

Alienor katsoi Oliveria hämmentyneenä, mutta hymyillen. Ensimmäisen kerran hänen taloon tulonsa jälkeen hän tunsi itsensä yhtä onnelliseksi, kuin heidän pakomatkansa viime metreillä. Tätä ennen Oliver ei ollut suudellut häntä, eikä näyttänyt mitään merkkejä välittämisestä, jottei Lilja huomaisi mitään. Tämä oli siis edistystä. Ehkä pian he saisivat olla kahdestaan ja näyttää tunteensa koko maailmalle...

Oliverin mentyä odottamaan, että Alienor saisi puettua vaatteet ylleen, Alienor juoksi innoissaan Zinaidan luo. Zinaida oli ollut pitkään Alienorin ainoa juttuseura, ja nytkin hän halusi ennen lähtöään hehkuttaa äskeistä vauvaparalle kuin parhaalle ystävälleen.

Alienor mietti, kuinka kauan menisi ennen kuin Oliver kertoisi Liljalle. Zinaida ei ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan tyytyi jokeltelemaan tyytyväisenä äitinsä sylissä.

Muutaman minuutin kuluttua Alienor astui ovesta ulos viileään ulkoilmaan. Kello oli jo paljon, mutta se ei pariskuntaa haitannut. He tunsivat itsensä lähinnä kahdeksi teiniksi, jotka ovat livahtamassa luvatta ulos, vaikka Oliver olikin maininnut kotiväelle menevänsä Alienorin kanssa pienelle kävelylle.

He lähtivät kävelemään kaikessa rauhassa kohti Twinbrookin keskustaa. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan ja yöilmassa kaikuivat vain heidän askeleensa. He odottivat kovasti pääsevänsä kauemmas kotitalosta, kauemmas paikasta, jossa heidän piti tukahduttaa tunteensa ja näytellä vain ystäviä.

Viimein he päätyivät istumaan penkille tekojärven rantaan. Paikalla ei ollut heidän lisäkseen muita. Muut olivat kotonaan katsomassa televisiota tai valmistamassa illallista ja Alienor ja Oliver saivat pitää itsellään koko kauniin tähtitaivaan, peilityynen järven ja ennen kaikkea toisensa.  

Alienor ja Oliver vain istuivat vierekkäin ja juttelivat. Alienor kertoi miten hän oli vältellyt Ciraa koko viikon, koska ei halunnut jutella hänen kanssaan juuri nyt ja Oliver puolestaan kertoi hassuista unista, joita oli Liljan jättämisestä nähnyt. Välillä he juttelivat siitäkin, mitä he sitten tekisivät kun Oliver olisi jättänyt Liljan. Ajatus teki Oliverin hieman surulliseksi, mutta hän oli pikkuhiljaa ymmärtänyt vieraantuneensa Liljasta liikaa. Heistä tuskin tulisi enää onnellista paria loppuelämäksi, vaikka Oliver olisi päättänyt pitää Liljan tyttöystävänään.

Hetken aikaa keskusteltuaan he eivät voineet enää pitää näppejä erossa toisistaan. Suutelua pidemmälle he eivät voisi mennä ennen kuin Oliver olisi jättänyt Liljan, sen verran Oliver kunnioitti Liljaa, mutta tämäkin riitti heille aivan loistavasti. He olivat koko viikon vain vilkuilleet toisiaan salaa, ja viimein he saivat edes tämän pienen hetken ajan olla kahdestaan.

Lopulta he havahtuivat ajan kuluun kaupungintalon kellon lyödessä kahtatoista. He olivat olleet "kävelyllä" jo lähes kaksi tuntia. Kumpikin olisi mieluummin jäänyt istumaan penkille vaikka auringonnousuun saakka, mutta heidän oli mentävä kotiin, ettei siellä huolestuttaisi heistä. Alienor ja Oliver katsoivat vielä hetken toisiaan ennen kuin he irrottivat otteensa ja nousivat penkiltä.

Kotimatka sujui samoissa tunnelmissa kuin matka järvenrantaankin. Kumpikin vajosi omiin ajatuksiinsa ja autioilla kaduilla ei kuulunut ääntäkään.

Kun he pääsivät kotiin Oliver huomasi Liljan menneen jo nukkumaan. Liljalla oli aina aikainen herätys aamuisin, joten hän meni nukkumaan ensimmäisenä ja lähti aamuisin ennen kuin muut edes heräsivät.

Oliver varmisti, että muutkin nukkuivat sikeästi, ja pyysi sen jälkeen Alienoria vielä hetkeksi istumaan kanssaan sohvalle. Se tuntui todella epätodelliselta, kuin unelta. He pystyivät hetken jopa kuvittelemaan olevansa aivan tavallinen pari, viettämässä iltaa kotonaan.

Oliver lupasi Alienorille jättävänsä Liljan heti seuraavana päivänä. Olisi liian julmaa valehdella hänelle enää päivääkään enempää. Oliver todella rakasti Alienoria ja Alienor Oliveria, joten se olisi kaikkien parhaaksi, että asiat puhuttaisiin viimein selviksi.

Oliver ja Alienor olivat niin keskittyneitä toisiinsa, etteivät he huomanneet Liljaa, joka oli herännyt kesken uniensa janoon, ja päättänyt käydä juomassa lasillisen vettä. Astuessaan olohuoneeseen Lilja kuitenkin unohti janonsa samalla sekunnilla. Hän tuijotti sohvan suuntaan näkemättä mitään. Hän yritti vakuutella itselleen nukkuvansa edelleen ja näkevänsä unta, mutta näky ei vain kadonnut, ei vaikka hän nipisti itseään reidestä yrittäen herättää itsensä.

Lilja paukautti oven kiinni ja yritti saada ajatuksiaan järjestykseen. Mitä hän oli juuri nähnyt? Oliver istui sen naisen kanssa sohvalla turhan lähekkäin, ja he vaihtoivat aivan liian lämpimiä katseita. Lilja olisi halunnut uskoa Alienorin ja Oliverin olevan vain ystäviä äskeisestä huolimatta, voivathan ystävyksetkin istua vierekkäin? Lilja ei pystynyt valehtelemaan itselleen, vaan kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskilleen, kun hän viimein ymmärsi, mistä oli kyse.

Oliver ja Alienor olivat myös havahtuneet oven paukahtaessa kiinni. He eivät nähneet kuka oven paukautti, mutta kumpikin tiesi, että Lilja oli juuri nähnyt heidät. Oliver ja Alienor vain seisoivat jähmettyneinä paikoillaan ajatusten pyöriessä heidän mielissään. Alienor oli odottanut tätä hetkeä kauan, mutta nyt oven takaa kuuluva vieno nyyhkytys sai hänet katumaan. Hänen ei olisi ikinä pitänyt rakastua Oliveriin! Oliver taas olisi halunnut rynnätä Liljan perään ja selittää, mutta se ei olisi nyt kovin viisasta. Olisi parempi odottaa aamuun, jolloin Lilja olisi vähemmän tunteellisessa tilassa. Asia olisi aamulla paljon vaikeampaa ottaa puheeksi, mutta Oliver ei voinut tehdä asialle nyt mitään, ellei hän haluaisi mustaa silmää.

Lilja makasi sängyllä ja antoi kyynelten tulla. Hän kirosi miksi olikaan ollut niin typerä, eikä ollut huomannut mitään. Miksi hän ei ollut käskenyt sitä alienia heti poistumaan kodistaan? Tai miksi hän itse oli jäänyt odottamaan Oliveria kotiin, hänen olisi pitänyt itse lähteä pois heti kun kuuli koko perheen olevan toiselta planeetalta...

Lilja kuitenkin tiesi rakastavansa Oliveria niin paljon, ettei hän halunnut luopua tästä, vaikka hän olisi millainen kummajainen. Mutta nyt Oliver halusikin hänestä eroon, hänestä, joka rakasti Oliveria kaikesta huolimatta, odotti siepattua miestään huolestuneena vastasyntyneen lapsen kanssa tietämättä, missä mies edes oli...

Mitä siinä toisessa naisessa voi olla, mitä häneltä puuttui? Lilja tiesi, että tämä oli nyt ohi. Vielä hetki sitten hän eli omaa unelmaansa, mutta se kaikki romahti hetkessä. Liljan oli päästävä täältä pois heti seuraavana päivänä, koska hän ei kestänyt tätä tunnetta. Häntä oli huijattu, hänelle oli valehdeltu, ja lopulta häneltä oli viety perhe... Heidän onnellinen pieni perheensä pirstoutuisi...

Seuraavaan aamuun osui juuri sopivasti myös Zinaidan syntymäpäivät. Koko perhe Liljaa lukuunottamatta kokoontui juhlistamaan niitä, isovanhemmat tietämättä mitään edellisen illan tapahtumista.

Oliver huomasi muiden huudellessa vauvalle onnentoivotuksia, että Lilja oli menossa eteiseen laukkujen kanssa. Lilja oli varmasti valinnut tämän hetken livahtaakseen pois muiden huomaamatta.

Oliver oli miettinyt hetken olisiko mukana lapsensa kasvamisessa vai selvittäisikö asiat Liljan kanssa nyt kun se vielä oli mahdollista. Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja Alienorin puhaltaessa kynttilöitä pikkuisen puolesta Oliver lähti juoksemaan Liljan perään.

Onnekseen Oliver löysi Liljan pihalta odottamassa kyytiään. Hän ei tiennyt yhtään mitä sanoisi Liljalle, koska hänellä oli vieläkin tunteita Liljaa kohtaan. Oliverilla ei oikeastaan ollut mitään selitystä sille, miksi kävi näin, mutta joka tapauksessa hän halusi sanoa Liljalle edes jotain, ja nyt oli sen aika.

Oliver käveli hitaasti Liljan luo, katsoi tätä silmiin ja pyysi anteeksi. Se oli ainoa asia mikä hänen mielessään nyt pyöri. Hän halusi pyytää Liljalta anteeksi. Lilja näki Oliverin katuvan oikeasti, mutta Lilja toivoi hänen vain menevän pois. Lilja ei olisi halunnut puhua asiasta ollenkaan, vaan unohtaa koko jutun ja jatkaa elämäänsä, mutta Oliver näytti olevan toista mieltä.

Oliver painoi päänsä alas ja taisteli kyyneleitä vastaan. Hän ymmärsi, että tämä olisi ehkä viimeinen kerta, kun hän näkisi Liljan. Oliver yritti pitää äänensä normaalina ja selittää nopeasti miten paljon sieppaus oli häntä muuttanut, miten hän ei enää pystynyt samaan vanhaan rauhalliseen perhe-elämään. Alienor kävi samoja asioita läpi ja ymmärsi häntä paremmin, ymmärsi, miltä tuntui palata arkeen sen jälkeen, kun on viikon taistellut elämästään tietämättä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Liljan teki mieli lohduttaa Oliveria, mutta viime hetkellä hän veti kätensä pois. Hän ei ennen ollut nähnyt Oliveria tuollaisena, mutta hän tässä edelleen oli se petetty ja Oliver pettäjä.

Oliver nosti katseensa ja katsoi Liljaa suoraan silmiin odottaen jonkinlaista vastausta. Lilja aukoi hetken suutaan kuin sanoakseen jotain, mutta lopulta hän tunsi vain kyynelten valuvan poskilleen. Hän rakasti Oliveria edelleen niin paljon, että häneen sattui hänen ajatellessaan heidän menneisyyttään, tätä hetkeä, ja mitä heillä olisi vielä tulevaisuudessa voinut olla. Hän ei vain pystynyt ymmärtämään, mikä heitä esti seurustelemasta. Heidän olisi kuulunut päästä yhdessä tällaisten vaikeuksien yli, mutta Oliver teki sen mielummin jonkun toisen kanssa...

Hetkeen kumpikaan ei sanonut sanaakaan. He vain katsoivat toisiinsa ja antoivat kyynelten valua. Vaikka Lilja kuinka yritti kehitellä vihaa Oliveria kohtaan, hän ei onnistunut siinä. Ennemmin hän tunsi surua itsensä, Oliverin, heidän täydellisen suhteensa ja Sagan puolesta. Hän ei syyttänyt tästä enää Oliveria, ei Alienoria, eikä ketään muutakaan. Tämä vain tapahtui. Aivan kuin kaikki hänelle tärkeä olisi juuri vain kuollut äkillisesti. Se ei ollut kenenkään vika, mutta se vain tapahtui, eikä asialle voinut tehdä mitään ennen eikä jälkeen.

Oliver kietoi kätensä Liljan ympärille, eikä Lilja vastustellut. He halasivat toisiaan tietäen, että nämä olivat hyvästit. Tämän jälkeen he voisivat ehkä tervehtiä toisiaan törmätessään kaupungilla, tai jutella toisilleen Liljan tullessa katsomaan Sagaa, mutta tämä oli viimeinen kerta kun he halaisivat toisiaan, viimeinen kerta kun he koskettivat toisiaan, ja tunsivat omalla ihollaan toisen lämmön. Koko maailma tuntui pysähtyneen hetkeksi. Lopulta he kuulivat vaimeana jostain kaukaa torven tööttäävän, Liljaa hakemaan tullut ystävä oli saapunut paikalle.

Lilja keräsi vastentahtoisesti laukkunsa, katsoi haikeana Oliveriin vielä kerran, ja lähti kävelemään kohti autoa aloittaakseen oman elämänsä alusta.

Oliver katsoi auton perään, tai oikeastaan tuijotti auton suuntaan kuin transsissa, kunnes auto oli kadonnut näkymättömiin. Tästä alkaisi uusi elämä, jota hän niin kauan oli toivonut, mutta mitä hän nyt pelkäsi kaivaten vanhaa.

Alienor oli tullut Zinaidan kanssa ovelle vastaan. Hän katsoi huolestuneena Oliveria, joka pyyhki vielä kyyneleitään takinhihaan. Alienor oli kuvitellut elämän olevan yhtä ruusuilla tanssimista kunhan Lilja olisi lähtenyt, mutta nyt hän vasta tajusi, kuinka vaikeaa tästä tulisikaan, varsinkin Oliverille.

Alienor kysyi melkein kuiskaten, oliko Oliver kunnossa. Oliver nyökkäsi vaisusti, mutta alkoi jo hieman hymyillä nähdessään Zinaidan, joka oli perinyt äitinsä hiukset ja isoäitinsä ruskeat silmät. Oliver oli ehkä menettänyt Liljan, mutta ainakin hänellä oli vielä jäljellä Alienor, sekä kaksi ihanaa lasta.

He menivät lastenhuoneeseen viedäkseen juhlimisesta uupuneen Zinaidan nukkumaan. Alienor yritti lohduttaa Oliveria parhaansa mukaan, koska seuraavista päivistä tulisi vielä rankkoja. Saga alkaisi kyselemään äitinsä perään ja Oliverin vanhemmille pitäisi selittää koko tilanne.

Onneksi Alienorilla ja Oliverilla oli kuitenkin toisensa. Vaikka muut eivät ymmärtäisikään heidän ratkaisujaan, he itse ymmärsivät ne. Vaikka muut eivät ymmärtäisikään heidän rakkauttaan, ja miksi Oliver hylkäsi Liljan, he tiesivät ja tunsivat itse sen vetovoiman, joka heidän välillään oli. Sen avulla he selviäsivät mistä vaan, kuten tähänkin asti.

__________________________________________________________________