HUOM! Osa sisältää verta ja väkivaltaa, ei suositella herkimmille! 

Tilda heräsi aamuisin aina ensimmäisenä. Muiden perheenjäsenien vetäessä peittoa vielä tiukasti ympärilleen Tilda oli jo keittämässä puuroa koko perheelle. Oikeastaan Tilda oli ainoa, joka piti puuron syömisestä aamupalana, mutta Thealla oli aina niin kiire, ettei hän ehtinyt muutakaan syödä, Saga uhkaili poikia syömään puuroa, jotta he kasvaisivat isoiksi ja näytti itse esimerkkiä ja Aatolle kelpasi aina valmiiksi tehty ruoka, oli se sitten mitä tahansa. Aatto pysyi itse mieluummin kaukana hellasta, hän kun lähti aina kesken ruoanlaiton puuhaamaan jotakin muuta "kiireellistä" ja siinä oli tuhoutunut kattila jos toinenkin. 

Starberryjen arki oli leppoisaa huolimatta kahdesta uudesta poikavauvasta. Thea ja Tilda olivat rauhoittuneet sitten vauva-iän, eivätkä Joa ja Jonas olleet lainkaan niin itkuisia vauvoja, kuin tytöt olivat olleet. Sagalla ja Aatolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus samaan aikaan rentoutua ja oleskella perheen kanssa, kunhan isovanhemmat jäivät huolehtimaan kaikkein pienimmistä.  

Vain muutaman päivän päästä Saga sai kutsua ystävät ja sukulaiset koolle juhlistamaan lasten syntymäpäiviä. Kaikki neljä täyttivät vuosia samaan aikaan, joten juhlapaikalla riitti tungosta. Starberryt olivat päättäneet viettää juhlat Twinbrookin uimarannalla, koska sää oli ollut erityisen lämmin viikon aikana.

Oli ollut mukava päästä juttelemaan pitkästä aikaa kaikille tutuille, mutta vielä mukavampaa oli syödä juhlaruoan tähteitä vieraiden lähdettyä. Alienor ihmetteli voileipiä syödessään, missä välissä hänen kaikki ystävänsä olivat muuttuneet harmaiksi ja ruttuisiksi... Aika kului ihmeellisen nopeasti, vaikka se olisi saanut hieman jarrutella, jotta Alienor ehtisi vielä nähdä lastenlastensa valmistuvan koulusta ja ehkä jopa menevän naimisiin kauniissa valkeissa mekoissa ja siisteissä puvuissa. 

Vanhukset lähtivät pian kotiin lasten kanssa, he kaikki kun väsyivät niin helposti. Saga ja Aatto halusivat taas ottaa illasta kaiken irti. He olivat houkutelleet ystäviäänkin jäämään vielä hetkeksi tanssimaan tähtitaivaan alle, mutta kovin monilla odotti kotona lapsenvahti kotiin pääsyä tai aikainen herätys töihin. Sagalla ja Aatolla taas olisi koko yö aikaa nauttia toistensa seurasta, kiitos Alienorin ja Oliverin, jotka olivat luvanneet laittaa lapset nukkumaan.

Edellisillan valvomisesta huolimatta Saga oli noussut aamulla aikaisin herättämään Thean ja Tildan kouluun. Saga muisti kuinka häntä oli jännittänyt ensimmäisenä koulupäivänään, ja hän taisi nytkin olla asiasta enemmän innoissaan, kuin koululaiset itse.  

Varsinkin Thea olisi jäänyt paljon mieluummin sänkyyn nukkumaan. Miten patja tuntuikaan tänä aamuna erityisen pehmoiselta ja peiton alla oli niin mukavan lämmin olla... Ehkä hän jättäisi koko tyhmän koulun väliin ja leikkisi isoäidin ja isoisän kanssa kotona päivät pitkät Tildan käydessä koulua ja aikuisten tehdessä töitä!

Lopulta Thean ei auttanut muu kuin nousta sängystä ylös, kun Saga huusi häntä alakerrasta varmasti seitsemättä kertaa. Tilda söi jo reippaana lettujaan ja Saga oli käynyt aamulenkillä korttelin ympäri. Thea oli selvästi perinyt isoisältään Oliverilta aamu-unisuutensa.  

Tyttöjen syötyä aamupalansa ja kammattua hiuksensa he lähtivät kouluun upouusilla polkupyörillään. Koulu oli onneksi aika lähellä, joten Thean ja Tildan oli helpompi mennä sinne polkupyörällä, kuin jäädä odottelemaan bussia.  

Saga nautti edelleen täysin siemauksin saadessaan viettää aikaa lapsiensa kanssa. Hän olisi voinut jättää pikkuiset Alienorin huomaan ja lähteä vaikka puistoon kävelemään tai ostoksille, mutta kaikkein mieluiten hän vei Joan ja Jonaksen pihalle leikkimään ja nautti itse kauniista maisemista. Miten elämä voikaan olla niin ihanaa! He asuivat pienessä kaupungissa syrjässä kaikesta, mutta heillä oli kaikki mistä he ikinä olisivat voineet haaveilla! Saga toivoi ajan pysähtyvän, jotta hän voisi elää tätä hetkeä perheensä kanssa loppuelämänsä ajan... 

Saga unelmoi niin tyytyväisenä puutarhassa, ettei hän huomannut edes Thean ja Tildan palaavan kotiin koulusta, joten Oliver joutui apulaiseksi läksyjen tekoon. Omista kouluvuosista oli aikaa tovi jos toinenkin ja oikeastaan se oli Tilda, joka opetti Oliverille jakolaskujen salat.   

Illan jo hämärtyessä Saga huomasi ajan kulun ja säntäsi pikavauhtia keittiöön valmistamaan illallista. Hän oli jäänyt koko päiväksi istumaan nurmikolle ajatuksissaan! Toisaalta ehkä hänelle sallittiin yksi päivä, jona ei tarvitse tehdä yhtään mitään, alkaisihan hänellä työt jo huomenna. Sen jälkeen ohjelmaa riittäisi ihan kylliksi, kun töiden lisäksi olisi perheellekin riitettävä aikaa.  

Toisilleen aikaa antoivat myös perheen vanhimmat. Alienor ja Oliver tiesivät, että heillä ei ollut enää kovin paljon yhteistä aikaa jäljellä. Siksi he halusivat viettää paljon aikaa yhdessä, vaikka niinhän he olivat tehneet aina. Vanhemmiten heille oli tullut tavaksi kertoa illalla ennen nukkumaanmenoa päivän kuulumiset toisilleen, vaikka ne eivät kovin ihmeellisiä olleetkaan, oli mukava kuulla mitä toinen oli päivän aikana puuhaillut.

Aamulla tytöt heräsivät reippaina uuteen koulupäivään. Tai ainakin Tilda. Hän oli kuullut edellisenä päivänä luokan muiden tyttöjen keskustelevan baletista ja aamuisin tulevasta lastenohjelmasta, jossa sitä opetettiin. Tilda oli heti koulun jälkeen hakenut viikkorahakätkönsä, pyytänyt hieman lisää rahaa isoäidiltään ja käynyt ostamassa balettitossut itselleen. Nyt hän tanssi innoissaan ohjelman mukana, eikä ottanut kuuleviin korviinsa sohvalta kuuluvaa mutinaa ohjelmavalinnasta.  

Balettiharjoitusten jälkeen oli jo melkein kiire kouluun, mutta Tilda ei halunnut menettää ohjelmasta sekuntiakaan, vaan mieluummin polki kouluun polkupyörällään jalat maitohapoilla ehtiäkseen ensimmäiselle tunnille. Thea ei halunnut mennä yksin, joten hän joutui myös polkemaan hullun lailla kouluun siskonsa perässä. Hän oli menettänyt Tildan vuoksi aamun parhaat lastenohjelmat ja nyt tämäkin vielä!  

Sagan oli myös aika palata töihin pitkän äitiyslomansa jälkeen. Hän ei halunnut lastenhoitajia Joaa ja Jonasta vahtimaan, heistä ja heidän työmotivaatiostaan kun ei ikinä tiennyt, joten Alienor oli lupautunut jäämään eläkkeelle ja lastenvahdiksi. Hän oli lykännyt töihin soittamista mahdollisimman pitkälle, mutta nyt hänen oli vain tartuttava luuriin ja ilmoitettava eläkkeellejäännistään. Alienor ei olisi millään malttanut jättää töitään, mutta vanha ruumis ei pysynyt enää perässä. Nuorten palomiesten jo pelastettua kaksi uhria liekeistä Alienor oli vasta astumassa ovesta sisään painavine varusteineen... 

Alienor ei silti jäänyt sohvalle makaamaan manaten kurjaa kohtaloaan, vaan hän päätti olla mahdollisimman tehokas ja siivota talon. Hän keräsi lautaset pöydältä sutjakkaasti keskittyen tehtäväänsä, kuin hän olisi ollut palomies pelastamassa lautasparkoja liekkien keskeltä.  

Pelastettuaan lautaset Alienor halusi hieman hemmotella töistä ja koulusta palaavia perheenjäseniä, ja päätti leipoa keksejä. Siitä oli pitkä aika, kun hän oli valmistanut ruokaa, mutta jostain syystä keksien resepti oli säilynyt hänellä muistissa vuosien ajan.  

Ehti Alienor sentään lapsistakin huolehtia. Hän opetti kovaa vauhtia pikkuista Jonasta kävelemään, jotta he voisivat hämmästyttää pojan vanhemmat, kun he tulisivat kotiin. Alienor tehosti vielä pikku palomiehen opetustuokiota hoitamalla opetuksen rappusten reunalla, pitihän pienten oppia hallitsemaan vaaratilanteet!

Pian ensimmäiset saapuivat jo kotiin. Alienor sanoi, että läksyt täytyy tehdä ennen kuin saa keksejä. Tytöt alkoivat tehdä kotiläksyjä ahkerasti, vaikka oikeista vastauksista ei ollut taetta, mielessä kun pyöri pelkät herkut.  

Aatto saapui kotiin vähän tyttöjen jälkeen, ja sai samat ukaasit anopiltaan. Aatto sai myös usein töistä "kotiläksyjä", kuten kirjan luettavaksi, ja hänestä oli mukavaa tehdä läksynsä samaan aikaan Thean ja Tildan kanssa kannustaakseen heitä.  

Lukurauha ei kauaa säilynyt, kun Joa ja Jonas heräsivät päiväuniltaan ja vaativat huomiota huutaen niin lujaa, että talon joka nurkassa kaikui.  

Onneksi Alienorilla oli aikaa leikittää taaperoisia, samoin töistä kotiutuneella Oliverilla. Oliverista paras tapa rentoutua töiden jälkeen olikin lastenlasten kanssa leikkiminen. Vielä he pitivät isoisäänsä hyvänä leikkikaverina, mutta pian he leikkisivät vain toisten pikkupoikien kanssa.  Nyt oli otettava kaikki ilo irti, niin kauan kuin hupia kesti!

Kesken parhaimman lentokoneleikin Oliver näki ympärillään kummallisia, hohtavia hippusia... Hän ajatteli mielessään, miten noin monta tulikärpästä olikin eksynyt sisälle taloon, ja missäköhän sitä hyönteissumutetta oikein säilytettiinkään... 

Maailma Oliverin ympärillä alkoi kirkastua valojen lisääntyessä pikkuhiljaa. Ehkä hänen vain pitäisi mennä lasten kanssa alakertaan ja pyytää Aatto apuun, hän oli nuorempi ja vetreämpi ja saisi hätistettyä tulikärpäset ikkunasta ulos... 

Oliver ei voinut kuin tuijottaa suu ammollaan kummallisia tulikärpäsiä, jotka nostivat hänet jo ilmaan! Hän olisi huutanut, mutta jostain syystä hänestä ei lähtenyt pihaustakaan ääntä... Kun tarkemmin mietti, hänestä ei tosiaan lähtenyt pihaustakaan, hän ei pystynyt edes hengittämään kärpästen tai minkä lie keijujen piirityksessä!  

Alienor oli saapunut paikalle hetki sitten kuullessaan lasten itkevän. Hän katsoi surun murtamana hätääntynyttä Oliveria, joka oli siirtymässä rajan tuolle puolen. Alienor tiesi, että tämä hetki ei ollut ollut kaukana kummaltakaan heistä, mutta nyt kun se tapahtui, hän ei voinut kuin katsoa miestään tämän ääriviivojen kadotessa pikkuhiljaa.  

Yläkerran oudot äänet saivat loputkin perheestä tulemaan paikalle. He ymmärsivät samantien mistä oli kyse, eivätkä he voineet estää kyynelien tuloa. Oliver oli kaikille niin rakas, niin perheelle lempeänä ja iloisena isänä ja isoisänä, kuin myös kaupungille hyväsydämisenä pormestarina. Nyt Oliver oli menossa lopullisesti pois, eikä kukaan tiennyt miten sen olisi voinut estää... 

Alienor käveli läpikuultavaksi muuttuneen miehensä luo toivoen, että voisi vielä kerran syleillä rakastaan. Hänen kätensä kuitenkin lipui suoraan Oliverin lävitse. Alienor ymmärsi, että Oliver ei tulisi enää koskaan takaisin. Tuo olento ei ollut enää Oliver, vain läpinäkyvä kuori hänestä. Oikea Oliver oli jo mennyt taivaaseen, jossa he pian kohtaisivat... 

Ja vain hetkeä myöhemmin haamu oli kadonnut. Tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitsi jotain puuttui... Iloisen, lasten naurua raikuvan talon oli täyttänyt suru. Suru, joka ei katoaisi koskaan, mutta laimenisi vuosien päästä.  

Alienor lukittautui huoneeseensa ja laittoi takkaan tulen. Hänelle oli jäänyt vielä monta perheenjäsentä, jotka välittivät hänestä ja rakastivat häntä, mutta hänestä tuntui, kuin hänet olisi jätetty aivan yksin. Aivan kuin kaikki rakkaus ja ystävyys olisi kadonnut maailmasta. Oli vain jäljellä kylmää yksinäisyyttä, johon ei edes takkatuli auttanut.  

Alienor oli aikoinaan rakastunut Oliveriin, ensin ihastunut ja sitten rakastunut, jonka vuoksi hän oli jäänyt maapallolle. Nyt hänen ainoa syynsä jäädä oli viety häneltä pois. He olivat kyllä saaneet kaiken, mitä olivat toivoneetkin, varmaan heille oli oli annettu hieman ylimääräistäkin, mutta iloitessa se aika oli mennyt aivan liian nopeasti.  

Muut jatkoivat surusta huolimatta elämäänsä, miten parhaaksi näkivät. Tilda sai aloittaa baletin oikeassa tanssiopistossa, ja löysi siitä itselleen iloa surun keskelle... 

Saga keskittyi pienokaisten hoivaamiseen ja koitti etsiä heistä merkkejä Oliverista... 

Alienor taas tiesi, että elämällä ei olisi hänelle enää mitään annettavaa. Häntä ei kiinnostanut enää nähdä lastenlasten kehittyvän tai katsella onnesta hymyillen Sagan ja Aaton onnea. Ei enää, kun Oliver ei ollut jakamassa näitä asioita hänen kanssaan... Alienor toivoi vain pääsevänsä Oliverin luo ikuisuudeksi...

Saga oli huomannut, että Alienor otti Oliverin kuoleman todella raskaasti. Hän ei tiennyt, voisiko jättää lapset Alienorin hoidettavaksi työpäivien ajaksi, koska hän voisi surussaan unohtaa vaikka ruokkia lapset.  

Alienor kävi toki silloin tällöin katsomassa lapsia, etenkin paljon Oliveria muistuttavaa Jonasta, mutta hänen tilansa voisi huonontua yhtäkkiä. Murehtiminen ei ollut hyväksi Alienorin ikäiselle ihmiselle... 

...ja sen huomasi pian muutkin. Alienor ei enää poistunut yläkerrasta sen päivän jälkeen. Hän vain makasi sängyllään muistellen Oliverin kanssa koettuja hetkiä. Hänelle tuotiin välillä ruoka-annoksia, mutta ne jäivät koskemattomiksi.  

Vain pari yötä myöhemmin Aatto heräsi alakerrasta kuuluvaan kolahdukseen ja herätti vieressään nukkuvan Sagan. Kummallekaan ei tullut mieleenkään, että heidän kotiinsa olisi murtautunut joku. He tiesivät ensi hetkestä alkaen, että Alienor oli lähtenyt rakkaansa luo... 

Sagalle oli todella vaikeaa menettää molemmat vanhempansa näin pian, vaikka Alienorin poismenoa oltiin osattu odottaa. Alienor ja Oliver olivat nyt onnellisia, ja se ajatus lohdutti Sagaa hieman, mutta elämä ei tulisi olemaan helppoa.  

Alienor ja Oliver olivat aina tukeneet ja kannustaneet, antaneet hyviä neuvoja ja rakastaneet. Kunpa he olisivat olleet vielä hetken roolimalleina lapsille ja vaikka koko kaupungille!  

Myös Aattoa harmitti Alienorin ja Oliverin poismeno. Sagan surun näkeminen sai hänen olonsa voimattomaksi, koska hän ei saisi tuotua Sagan vanhempia takaisin. Olivathan edesmenneet olleet Aatollekin tärkeitä. Oliver oli ollut melkeinpä esikuva Aatolle ja vaikka Alienor ei ollutkaan yhtä läheinen Aaton kanssa, hän oli ollut kuin äiti Aatolle, joka oli nähnyt oman äitinsä viimeksi lapsena.  

Pian Saga ja Aatto jo katsoivat toisiaan hymyillen. Miksi heidän pitäisi surra, kun heillä oli niin hyviä muistoja jäljellä? Alienor ja Oliver eivät koskaan häviäisi heidän muistoistaan. Ja olihan heillä ihana perhe, neljä ihanaa lasta! Ehkä taloon mahtuisi nyt vielä yksi lisää... 

Seuraavana viikonloppuna vietettiin hautajaisia perheen kesken. Edes Zinaidan poikaystävä Silo ei päässyt paikalle työkeikan vuoksi, joten Zinaida oli hautajaisten ainoa vieras.

Lapsille oli hyvin vaikea ymmärtää, minne isovanhemmat olivat menneet ja vielä näin äkkiä! Juuri äsken he olivat potkineet lasten kanssa jalkapalloa pihanurmella ja istuneet sängynreunalle kertomaan huiman jännittäviä iltasatuja, mutta nyt he makasivat maan alla, aivan Tildan jalkojen alapuolella, eivätkä he tulisi sieltä enää pois...  

Tunnelma hautausmaalla oli hyvin alakuloinen. Saga oli koonnut itsensä ennen hautausmaalle lähtöä, ja päättänyt, ettei itke enää. Siskon näkeminen ja lapsuuden muistojen tulvahtaminen mieleen sai kuitenkin kyyneleet nousemaan silmiin jälleen kerran...  

Onneksi illalla saatiin kuulla myös hyviä uutisia! Zinaida oli raskaana. Hän kertoi sen olleen oikeastaan vähän vahinko, ei lainkaan suunniteltu juttu, mutta ensi hetkestä lähtien he olivat päättäneet Silon kanssa pitää lapsen. He elivät edelleen nuoruuden huumaa rokkibändeineen, joten ehkä lapsi vähän rauhoittaisi heitä.  

Aatto lähti lapsien kanssa kotiin, mutta Saga meni vielä Zinaidan kutsumana hänen kotiinsa vierailulle. Zinaida ja Silo olivat saaneet ostettua upean omakotitalon järven rannalta jokin aika sitten. He tienasivat bändinsä avulla ihan kohtuullisesti jo, mutta vielä he saisivat tehdä muutaman keikan, ennen kuin talon remontti saataisiin käyntiin.  

Pikaisen juttutuokion ja talokierroksen jälkeen Sagan piti kiirehtiä kotiin, koska samaan päivään mahtuivat vielä lasten syntymäpäivätkin! Kaikki olivat jo kokoontuneet valmiiksi keittiöön, innokkaina odottaen uutta ikävaihettaan.

Yksi toisensa jälkeen lapset ja taaperot vanhenivat muun perheen hihkuessa ympärillä. Oli kovin surullista, kun perheen pienimmät kasvoivat jo kouluikään, mutta toisaalta kenellekään ei tulisi ikävä vaippojen vaihtoa ja tuttipullojen täyttöä.  

Tildasta ja Theasta kasvoi viehkeitä nuoria naisia. Sagan ihonvärin perinyt Tilda muistutti kasvonpiirteiltään enemmän isäänsä, kun taas ihmisgeenit omaava Thea muistutti kovasti isoisäänsä suurine silmineen ja kapeine nenineen.  

Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi lapsille ei oltu ehditty järjestää juhlia syntymäpäivien kunniaksi, joten Aatto tilasi heille pizzan edes vähän juhlistaakseen tilaisuutta.  

Pizza upposikin hyvin nälkäisiin lapsiin rankan päivän jälkeen, vaikka seuraava päivä tulisi olemaan vähintään yhtä rankka. Ensimmäinen koulupäivä jännitti jo kovasti Joaa ja Jonasta, eikä lukion aloittaminenkaan ihan helppoa tulisi olemaan tytöille...

Vaikka Saga oli jo kovasti perustamassa perhettä ja ottamassa vastuuta elämästään, Zinaidaa moiset velvollisuudet eivät koskeneet. Hänelle oli tärkeintä vapaus. Vapaus tehdä mitä vain.

Niihin suunnitelmiin eivät kuuluneet vakituinen työpaikka kaupan kassalla tai yökaudet sängyissään kiljuvat kakarat. Zinaidan suunnitelmiin kuului bändi ja Silo. Kun Silo vielä oli yksi bändin jäsenistä, suurin osa Zinaidan päivistä kului puistossa tai paikallisissa baareissa soittaen.

Oli Zinaidassa silti jotain aikuistumisen merkkejä nähtävissä, hän ja Silo eivät enää eronneet ja palanneet yhteen kolmesti päivässä. Heillä oli jo takana monta viikkoa ilman eroamisia. Toki he kinastelivat edelleenkin milloin mistäkin, mutta he eivät enää halunneet jättää toisiaan. He eivät halunneet, että toinen lähtisikin jonkun muun matkaan eron aikana, ei edes kosto-aikeissa. He halusivat olla ikuisesti yhdessä, tai sitä mieltä he olivat ainakin tänään.

Muissakin perheenjäsenissä alkoi näkyä ikääntymisen merkkejä. Alienorin iässä se ei ollut enää asia, josta tulisi olla ylpeä. Alienor kaipasi yhä enemmän päiviinsä sitä nuoruuden jännitystä, joka oli hiipumassa hänen voimiensa mukana pois. Niinpä hän heräsi edelleen joka aamu tarttuakseen hampaat irvessä palomiehen kirveeseensä ja pelastaakseen ihmishenkiä. Oli vain ajan kysymys, koska hänen olisi pakko jäädä eläkkeelle. Jo nyt häneltä unohtui turhan usein jotain tärkeää, kuten palomiehen varusteet...

Se ei tosin hänen uskottavuuttaan haitannut. Alienor oli aina ottanut työnsä tosissaan, eikä hänen tarvinnut kuin kerran karjaista ohjeet panikoiville, palokaasu-huuruissa oleville henkilöille, kun he jo juoksivat ovesta ulos turvallisen välimatkan päähän. Alienor oli koko Twinbrookin palolaitoksen johtaja, eikä kukaan muu kuin hän itse voisi antaa hänelle potkuja. Silti hän tiesi, että jossain vaiheessa hän vaarantaisi itsensä lisäksi myös muita, ja siinä vaiheessa olisi parasta jättää työt nuoremmille.

Kodin ulkopuolella taisteltiin liekkejä vastaan ja oltiin kuuluisia rokkitähtiä, mutta kotona kaikki oli turvallista ja rauhallista. Saga oli jo äitiyslomalla, joten työssäkäyviä odotti joka ilta lämmin ateria. Muut kyllä yrittivät pitää aina jonkun Sagan seurana ja apuna kotona, jotta hän saisi levätä, mutta ruoan hän vaati saada tehdä. Sagasta oli muutenkin tylsää istua vain kotona, joten ainakin hän sai vähän aikaansa kulumaan suunnittelemalla ja valmistamalla illallisen joka ilta.

Illallinen oli muutenkin päivän kohokohta Sagalle. Silloin koko perhe kokoontui yhteen ja Saga sai kuulla päivän tapahtumat, sekä uusimmat juorut työkavereista. Hänestä tuntuikin melkein siltä, kuin muiden työkaverit olisivat olleet hänen kavereitaan. Niin paljon hän heidän asioistaan jo tiesi!

Päivisin Saga tunsi itsensä vähän liiankin vartioiduksi. Joku istui aina hänen vierellään varmuuden vuoksi, toisinaan jopa vessassa käynnistä oli neuvoteltava. Sagan vanhemmat pelkäsivät lähinnä jotain kauheaa sattuvan suvun historian tuntien, kun taas Aattoa kauhistutti ajatus, että synnytys käynnistyisi Sagan ollessa ihan yksin.

Puutarha oli ainoa paikka, mihin Saga sai mennä rauhassa. Silloinkin joku kävi aina parin minuutin välein ikkunassa kurkkimassa, onko kaikki hyvin. Aluksi Saga oli vain tyytynyt kiertelemään heidän pihallaan saadakseen hetken rauhan, mutta pian hän oli keksinyt aloittaa tomaattien kasvatuksen. Hän oli lukenut suvun kirjasta, että hänen isoisoäitinsäkin oli paennut kiireistä perhe-elämää kasvimaalleen, ja hän ajatteli sen toimivan kenties itselläänkin.

Saga kyllä tiesi, että jatkuva vartiointi johtui vain siitä, että hänestä välitettiin, vaikka se joskus tuntui menevän vähän yli. Saga oli todella onnellinen tietäessään, että hänen lapsensa saisi syntyä näin ihanaan perheeseen, turvalliseen pikkukylään. Lapsi saisi kasvaa suuressa perheessä, eikä hänen tarvitsisi olla koskaan yksin.

Illalla nukkumaanmennessä Saga tunsi vatsassaan jo aikamoista myllerrystä. Olikohan pikkuinen saanut jo tarpeekseen ahtaasta yksiöstään ja valmistautuisi lähtemään? Sagaa hymyilytti ajatus. Viimeistään parin päivän päästä hän voisi pidellä sylissään omaa vauvaansa, josta hän oli haaveillut koko ikänsä!

Sagan ei tarvinnut odottaa edes seuraavaan aamuun, sillä vauva päätti saapua maailmaan vielä samana yönä. Saga herätti tuskanhuudoillaan vieressä nukkuneen Aaton, joka ponkaisi samantien ylös sängystä ja näytti vähintään yhtä tuskaiselta kuin Saga.

Kumpikaan ei tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten Aatto päätti viedä Sagan sairaalaan synnyttämään. Siellä olisi asiantuntijat ainakin paikalla, tapahtui mitä tapahtui.

Saga asteli sairaalaan sisään jumppavaatteissaan, ne olivat olleet mukavin vaihtoehto, kun taas Aatto jäi ulkopuolelle odottamaan. Hän ei uskaltanut astua sisään, koska hän ei kestänyt yhtään nähdä verta, limaisia vauvoja tai kuulla tuskanhuutoja.

Aaton käveltyä muutaman tunnin ympyrää pihalla, hän sai viimein pienen nyytin syliinsä ja ilme oli sen mukainen. He olivat nyt perhe! Tästä alkaisi elämä. Elämä, johon kuului vaipanvaihdot, kävelyn opettaminen ja läksyissä avustaminen.

Sagan ja Aaton oli pakko jättää auto sairaalaan ja tilata taksi, koska Saga oli saanut kaksostytöt. Elämä ei tulisi olemaan helppoa, mutta kuinka ihanaa olikaan saada kaksi lasta kerralla!

Toinen tytöistä oli perinyt isältään ihonvärinsä ja hänet nimettiin Theaksi. Mahdollinen perillinen, joka kantoi Starberryn suvun aliengeenejä, sai nimekseen Tilda. Saga ja Aatto jäivät eteiseen odottamaan. Yläkerrasta oli kuulunut kiivas supina heidän astuessaan sisään ja oven kolahtaessa kiinni muu perhe rynnikin jo malttamattomana rappusia alas nähdäkseen vauvat.

Alienor oli onnesta soikeana. Vaikka hän ei ollutkaan Sagan äiti, hän näki vauvoissa lapsenlapsensa. Eikä hän ollut nähnyt Sagaa koskaan noin onnellisena! Alienor muisteli hetkeä, jona sai Zinaidan syliinsä ensimmäisen kerran. Hän oli tuntenut silloin jotain ihan uutta. Hän oli kuin jäänyt kuplan sisään vauvansa kanssa. Kaikki pelko ja tuska olivat olleet sen kuplan ulkopuolella. Alienor oli todella iloinen siitä, että Saga pääsi heti vauvansa kanssa viettämään normaalia elämää. Järjestöstä ei ollut kuulunut mitään heidän tukikohtansa palettua maan tasalle. Ehkä he olivat oikeasti poissa tästä kaupungista, ikuisesti...

Taloon tuli kerralla kaksi asukasta lisää, mutta se ei haitannut, olihan siellä monta henkilöä auttamassa lastenhoidossa. Oliver tosin pysyi vähän kauempana ja murjotti, koska hänet oli revitty sängystä ylös kesken makeimpien unien. Hänen kärttyinen luonteensa tuli aina joissakin tilanteissa esiin näin vanhempana, mutta muut kyllä ymmärsivät sen. Aamulla hän olisi taas yhtä auringonpaistetta!

Tilanne sai Zinaidankin miettimään elämäänsä. Nyt hän vasta ymmärsi, missä mentiin. Hänen siskollansa oli lapsia. Hehän olivat todella vanhoja jo! Zinaida ei ollut vielä ikinä kuvitellut lapsia itsellään, mutta Sagan onnellisuus sai hänet ajattelemaan. Katuisiko hän vanhempana, jos hänellä ei olisi lapsia? Nyt ei ainakaan olisi vielä niiden aika, nyt oli bändin aika, mutta ehkä vielä joskus...

Hetken ihailun ja ihmettelyn jälkeen vauvat alkoivat kitistä väsymystään, joten Saga ja Aatto veivät heidät tuttipullon kautta sänkyyn. Vaikka talo oli iso, se alkoi olla ahdas, joten pinnasängyt oli ollut pakko laittaa Zinaidan huoneeseen. Se ei Zinaidaa haitannut, hän vietti kuitenkin päivänsä ulkona ja vähintään joka toisen yön Silon luona.

Muiden mentyä nukkumaan Aatto ja Saga menivät vielä hetkeksi ulos rauhoittumaan. He olivat todella väsyneitä, mutta he eivät saaneet unta kaiken tapahtuneen jälkeen. Molemmilla oli onneksi vapaapäivä edessään. Tosin rentoutumisesta ei olisi tietoakaan, kun he kutsuisivat kaikki tuttunsa tervehtimään uusia tulokkaita.

Zinaida vietti myös unetonta yötä huoneessaan. Hän ei voinut olla ihailematta pieniä siskontyttöjään. Oikeastaan tämä riitti hänelle ihan hyvin. Hän saisi viettää aikaa vauvojen kanssa aina kun halusi, mutta hänen ei tarvitsisi olla niistä vastuussa, eikä pilata kehoaan kanniskelemalla tuollaisia otuksia sisällään ikuisuutta.

Zinaida oli jossain vaiheessa torkahtanut pariksi tunniksi, mutta aamulla hän ponkaisi ylös kuullessaan heikkoa äännähtelyä pinnasänkyjen pohjalta. Hän päätti juhlistaa Thean ja Tildan ensimmäistä aamua tässä maailmassa soittamalla ja hyräilemällä lastenlauluja heille.

Saga ei ollut myöskään paria tuntia kauempaa nukkunut, mutta silti hän oli herännyt virkeänä juoksemaan aamulenkkinsä ja nyt hän jo soitteli innokkaana tutuilleen ja kutsui heitä kylään. Päivästä tulisi rankka, koska vieraita tupsahtelisi ovesta tasaiseen tahtiin aamusta iltaan. Oli tavallinen arkipäivä, joten vieraat tulisivat kun ehtisivät.

Jo puolen tunnin kuluttua ensimmäiset vieraat saapuivat. Silo oli luvannut olla paikalla koko päivän tehden leipiä ja pitäen kahvipannun kuumana. Eihän hänellä muutakaan tekemistä olisi, jos Zinaidakin olisi koko päivän täällä.

Aaton isä tuli myös visiitille, ja hänen kasvoillaan näkyi sama onnellinen hymy, kuin lasten vanhemmillakin oli. Hieman häntä oli aina epäilyttänyt Aaton vaimon ihonväri, joka oli nyt myös toisella vauvalla, mutta ainakin yksi vauva oli normaalin värinen ja se riitti hänelle!

Lilja oli yksi odotetuimpia vieraita. Sagasta oli mukavaa päästä taas vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. Liljasta oli myös ihanaa nähdä omat lapsenlapset, muuta hän ei ollut elämältään enää odottanutkaan. Nyt kun vielä näkisi heidän kasvavan, oppivan asioita, aloittavan koulun...

Päivä meni nopeasti jutellessa ystävien ja sukulaisten kanssa ja pian olikin taas ilta. Aatto rakasti niin paljon tunnetta, jonka hän koki ollessaan lastensa kanssa. Miten hän ikinä pystyisi olemaan heistä erossa työpäivän ajan?

Seuraavana aamuna Oliver oli koputtelemassa veljensä ovelle. Vincent oli eilisissä juhlissa kertonut, että hänellä on myös kaksi tytärtä, hieman Sagaa ja Zinaidaa nuoremmat. He eivät vain olleet olleet Oliverin kanssa tekemisissä niin paljon, että hän olisi viitsinyt asiasta soitella. Nyt hän oli kuitenkin kutsunut Oliverin kylään tapaamaan sukulaistyttönsä.

Toinen Vincentin kaksostytöistä, Elviira, olikin kotona ja tervehti iloisesti enoaan. Hänen siskonsa Elisabet ei valitettavasti ollut tulossa koko päivänä kotiin, mutta Elviira lupasi näyttää Oliverille kuvia siskostaan.

Elviirassa oli paljon Starberryn suvun näköä. Hänen hiuksensa tulivat Limenan kautta Vincentiltä, sen lisäksi nenänsä ja huulensa hän oli selvästi saanut Ciralta, isoäidiltään.

Elviiralla ja Oliverilla riitti jutunaihetta iltaan asti. Oliver kertoi mitä hänelle oli tapahtunut Vincentin muutettua pois kotoota ja hän valaisi myös suvun historiaa. Vincent ei ollut kertonut kuulemma mitään ja tytölle oli ollut tähän asti arvoitus, miksi hänen hiuksensa olivat turkoosit, kun kavereilla ne olivat vaaleat tai ruskeat. Syytä Starberryjen maahan tuloon Oliver ei tietenkään voinut kertoa, mutta kyllä Elviiralla oli oikeus saada tietää alientaustastaan.

Alienor halusi illalla kuulla kaiken Vincentin lapsista. Oli hienoa, että Oliverin veljellä meni myös hyvin. Alienor oli viime aikoina miettinyt, missä tilanteessa hän nyt olisi, jos hänen avaruusaluksensa ei olisikaan hajonnut ja hän olisi palannut normaalisti takaisin kotiinsa. Varsinkin nyt Thean ja Tildan synnyttyä hän oli varma, ettei haluaisi olla missään muualla. Tutkimusmatkailu oli ollut hänen unelmiensa täyttymys, mutta ilman tätä perhettä hänellä ei olisi tässä iässä enää mitään.

Kaksoset olivat alkaneet itkemään öisin parin tunnin välein, eikä Zinaida saanut nukuttua huoneessaan miettiessään, koska huuto seuraavaksi alkaisi. Niinpä hän sai tyytyä nukkumaan sohvalla, jos hän halusi ummistaa silmänsä edes hetkeksi ja olla seuraavana päivänä torkahtelematta kesken bändin keikkojen. Hän tiesi, että näin ei voisi kovin kauan jatkua, ja hänen olisi pakko muuttaa pois.

Useimpina öinä koko perhe sai ravata lastenhuoneessa nukuttamassa lapsia. Kahden vauvan huutaessa yksi lohduttaja ei riittänyt, joten iltaisin sovittiin aina kaksi henkilöä, jotka juoksivat tarpeen vaatiessa hiljentämään pikkuisia.

Aatto halusi myös olla apuna lasten kanssa, joten hän oli pyytänyt lehden toimituksesta itselleen muutamaksi päiväksi töitä, joita hän voisi tehdä kotona. Kirjoittamiseen oli välillä vaikea keskittyä, mutta oli mukavaa olla lähellä lapsia.

Lawrence ei ollut ehtinyt kiireidensä vuoksi katsomaan vauvoja heidän ensimmäisenä päivänään, joten Saga oli kutsunut hänet tänä iltana kylään.

Heti lastenhuoneeseen päästyään Lawrence suunnisti Tildan sängylle hymyillen. Saga hymyili salaa mielessään, hän ei ollut koskaan pitänyt Lawrencea lapsirakkaana, mutta ilmeisesti nämä pienet kääröt sulattivat hänenkin sydämensä.

Sagan hämmästykseksi Lawrence juttelikin lapsista vaikka kuinka pitkään. Hän kyseli innoissaan joko he osaavat ryömiä ja koska hän saisi tulla heittelemään palloa tai piirtämään heidän kanssaan. Sagan piti toppuutella, että kyllä siihen vielä hetki menisi, mutta Lawrence olisi toki tervetullut leikkimään heidän kanssaan.

Kesken juttutuokion Sagan huomion herätti pihalla hiippaileva mies. Hän oli nähnyt miehen ennenkin ja tiesi tämän olevan erään juorulehden leivissä. Mies teki vain työtään ja oli harmiton, mutta Saga ei halunnut joutua lehteen arvosteltavaksi, vaikka kuinka olisikin pormestarin tytär. Lawrence huomasi Sagan vaikenemisen ja lohdutti, että ei heidän perheellään voisi olla mitään juoruamisen arvoisia salaisuuksia, turhaan mies kierteli talon ympärillä.

Pian Aatto huusi alakerrasta Sagan ja Lawrencen iltapalalle. Rappusissa Alienor käveli Lawrencea vastaan, eikä voinut mitään kasvoilleen vääntyvälle irvistykselle. Hän ei ollut koskaan pitänyt tuosta Sagan ystävästä. Hän oli edelleen niljakas ja limainen, kuten teininäkin, eikä hänestä muutenkaan saanut selkoa, vaikka Alienor näki hänet monta kertaa viikossa soittamassa Zinaidan bändin kanssa.

Aatto ja Saga sen sijaan pitivät Lawrencea ihan normaalina ystävänä. Hän saattoi toisinaan olla hieman hiljaisempi kuin muut heidän ystävänsä tai kadota muutamaksi päiväksi työkeikalle, mutta ei siinä ollut mitään kummallista.

Seuraavana päivänä oli taas aika kutsua ystävät koolle. Thea ja Tilda viettivät syntymäpäiviään! Aamulla heitä juhlittiin kotiporukalla ja päivän he viettäisivät puistossa grillaten ja kuunnellen hyvää musiikkia.

Puistoon alkoi saapua vieraita jo hyvissä ajoin, joten Zinaida sai samantien laittaa ensimmäiset makkarat grilliin paistumaan. Vaikka juhlat olivat Thean ja Tildan syntymäpäivän kunniaksi, vieraat tulivat sinne ennemminkin viettämään aurinkoista päivää yhdessä.

Zinaidan bändi oli kutsuttu myös esiintymään juhliin, he saisivat soittaa koko illan ja lahjarahat sai antaa bändille. Saga kun oli jo hyvissä ajoin ostanut lapsille kaiken tarpeellisen seuraavaksi viideksi vuodeksi eteenpäin. Hän ei vain voinut jättää kauppaan niitä söpöjä mekkoja ja tossuja, vaan hamstrasi niitä valmiiksi varastoon.

Zinaidalle tuli kiire makkaroiden äärestä soittamaan kitaraa kuullessaan bändin jo aloittelevan. Tuttuun kokoonpanoon oli saatu myös yksi uusi jäsen; Elviira oli osoittautunut loistavaksi rummunsoittajaksi, ja sellainen heiltä vielä oli puuttunutkin.

Alienor ja Oliver olivat ilmottautuneet illan lastenvahdeiksi, jotta Saga ja Aatto saisivat pitää rauhassa hauskaa. Oliver olikin nauttinut toimestaan täysin siemauksin. Hän ei olisi halunnut päästää pientä Theaa lainkaan sylistään. Hän olisi voinut vain tuijottaa tuota suloista olentoa, mutta suloinen olento ei ollut samaa mieltä. Thea olisi paljon mieluummin mennyt tutkimaan puiston ruusupuskat ja koppakuoriaiset läpi.

Ei Sagakaan malttanut koko iltaa pysyä erossa pikkuisistaan, vaan aina välillä vieraiden silmien välttäessä hän käväisi lastensa luona. Hän ei vain voinut olla juttelemati heille, ja katsella kuinka pieni suu kääntyi hymyyn tai opettamati kävelyä ja tarkkailla, kuinka töppöjalat hakivat tasapainoa.

Seuraavana aamuna Zinaida pakkasi vähäiset tavaransa ja valmistautui muuttoon. Hänelle ei tässä talossa olisi enää tilaa Thean ja Tildan kasvettua taaperoiksi. Se oli toisaalta ihan hyvä juttu, muuten hän ei olisi lähtenyt kotoaan koskaan. Nyt hän sai aloitettua oman elämän omassa talossaan.

Zinaida tiesi, että hänellä tulisi silti lapsia kova ikävä. He olivat pyörineet hänen ympärillään jo pitkään ja yhtäkkiä he olisivatkin jossain kaukana. Onneksi Oliver oli ostanut talon melko läheltä, joten Zinaida voisi poiketa kylään milloin vain.

Nyt oli kuitenkin aika sanoa heipat pikku-Starberryille, siskolle ja tämän miehelle. vanhemmille, sekä ihanalle kodille, jossa Zinaida oli varttunut. Hänen oli aika muuttaa omaan taloon ja tehdä siitä koti.

Onneksi Zinaida sai apulaisen mukaansa. He olivat samalla päättäneet muuttaa Silon kanssa yhteen. He olivat tähänkin asti asuneet puolet viikoista yhdessä Silon luona, joten he tiesivät pystyvänsä tähän. Ja olihan talo iso, siellä olisi tilaa mököttää ja paiskoa ovia, jos siihen olisi tarvetta!

Tällä hetkellä sellaista ei voinut edes kuvitella. He suunnittelivat innokkaina seinien värejä ja honekalujen paikkoja. Silo oli antanut Zinaidalle luvan päättää maalit ja tapetit, kunhan mihinkään ei tulisi vaaleanpunaista. Zinaida taas oli patistanut Siloa hakemaan haluamansa sohvan, ja se tuotaisiin heille jo tänä iltana.

Silo lähti vielä hakemaan viimeisiä laatikoita yläkerrasta Zinaidan jäädessä pakkaamaan tavaraa autoon. He olivat saaneet Silon isän työkaverilta lainaksi ison lava-auton, johon mahtui hyvin kaikki tavarat.

Pian Zinaidan tavarat oli lastattu auton kyytiin ja he olivat valmiita lähtemään. Alienor tuli vielä hyvästelemään heidät. Muu perhe nukkui, eikä Alienor raaskinut herättää heitä, olisihan Zinaida muutaman minuutin matkan päässä, jos tulisi ikävä.

Alienor muistutti, että he olisivat aina täällä, jos tarvittaisiin apua. Zinaida voisi tulla käymään koska vain ja pyytää mitä vain. Alienor oli pahoillaan siitä, että heidän piti häätää Zinaida yhtäkkiä pois kodistaan. Uudelle sukupolvelle piti kuitenkin saada tilaa, eikä Zinaidankaan olisi ollut mukavaa elää kahden uhmaikäisen kanssa samassa huoneessa.

Silo ja Zinaida ahersivat koko päivän talossaan maalaten ja tapetoiden, mutta niin tekivät myös heidän sisaruksensa. Saga ja Aatto laittoivat lastenhuoneen uuteen uskoon, ja ostivat samalla Thealle ja Tildalle lisää leluja, joista he olivat ihan innoissaan.

Zinaidan lähdettyä talo tuntui paljon avarammalta. Oli hienoa katsella lasten puuhailua ja säntäilyä isossa huoneessa. Lapset olivat jo sen verran isoja, että he nukkuivat yönsä lähes aina heräilemättä, joten Saga ja Aatto jaksoivat päivisin paljon enemmän heidän kanssaan.

Sen vuoksi he miettivätkin, että tuohon joukkoon sopisi vielä yksi potkuhousullinen. Lapset saivat jäädä leikkimään keskenään, kun heidän vanhempansa juoksivat makuuhuoneen puolelle kyselemään haikaralta, josko siltä vielä yksi vauva heille liikenisi...

Ei heidän kauaa tarvinnut odotella, kun Saga jo sai latoa äitiysvaatteensa takaisin vaatekaappinsa hyllylle. Tällä kertaa odottaminen oli helpompaa, koska Saga voi aina hellyydenpuuskissaan napata Tildan tai Thean syliinsä. Välillä oli silti vaikeaa malttaa odottaa, koska saisi syliinsä pienen tuhisevan käärön.

Tekemistä onneksi riitti päivisin niin paljon, ettei ehtinyt ikävöidä vatsassa kasvavaa lasta. Kaksosilla oli paljon opittavaa, mutta rajallisesti kärsivällisyyttä, kuten äidilläkin. Aattokaan ei voisi enää kovin pitkään tehdä töitä kotona, vaan Sagan olisi luotettava vauvan synnyttyä höpsähtäneisiin vanhempiinsa.

Saga oli jatkanut ahkerasti puutarhanhoitoa myös Thean ja Tildan syntymän jälkeen, ja hän huomasi sen olevan taas korvaamaton rauhoittumiskeino tunnemyrskyjen ja taaperoiden hoitamisen välillä. Puutarhaa hoitaessaan hän unohti kaiken. Hän unohti kuka oli ja missä oli, hän vain katseli vesipisaroiden välkehdintää auringonpaisteessa.

Ahkera kastelu ja rikkaruohojen nyppiminen olivat jo tuottaneet tulosta, ja Saga sai kerätä ensimmäisen tomaattisatonsa köynnöksistä pois. Hänen omat tomaatti-lapsensa, Saga ajatteli, ja hymyili itselleen.

Tällä kertaa Saga sai olla raskautensa ajan rauhassa. Edelleen joku oli aina kotona, mutta Saga sai olla ja mennä miten halusi. Oliver ja Alienor kuitenkin katselivat vaivihkaa häntä aina, kun hän käveli ohi. He eivät voineet uskoa, että heidän pieni tyttönsä oli taas raskaana.

Aatto ei myöskään voinut uskoa, että siellä samassa vatsassa kasvoi taas pieni elämänalku. He olivat jo saaneet kaksi tervettä vauvaa ja nyt he saisivat vielä yhden lisää. Ei ainakaan tulisi hiljaista talossa, kun ne kaikki olisivat koulu-iässä!

Parin päivän päästä Saga heräsi taas yöllä tuttuun tunteeseen. Tällä kertaa se ei pelästyttänyt häntä, vaan hän nousi tyynen rauhallisena istumaan sängyn reunalle herätettyään Aaton.

Saga halusi välttämättä hoitaa synnytyksen kotona, mutta ilman kipulääkkeitä se ei ollutkaan ihan yhtä helppoa, kuin Saga oli kuvitellut. Eikä hänen miehensäkään päässyt nauttimaan syntymän ihmeestä; Aatto-parka kun joutui pysymään Sagan vierellä koko synnytyksen ajan kuunnellen eläimellistä ulinaa ja ottaen vastaan veren ja liman peitossa olevat pötkylät.

Aamuun mennessä nämä pötkylät olivat jo yhtä suloisen näköisiä, kuin siskonsakin. Perhettä oli taas siunattu kaksosilla, pojilla tällä kertaa. Aliengeenit saanut sai nimekseen Jonas...

 ...ja vaalean ihon Aaton äidiltä tai Sagan isoisältä asti perinyt vauva sai nimekseen Joa.

Heille rakennettiin oma huone yläkerran aulan toiseen päähän, tyttöjen huoneen viereen. Kaikki neljä lasta eivät kuitenkaan olisi mahtuneet samaan huoneeseen, joten näin oli paras.

Saga istui pihan huvimajassa hieroen nihkeitä kämmeniään jalkojansa vasten. Häitä oli järjestelty viimeiset päivät kovalla tohinalla, ja tänään kaikki se vaiva palkittaisiin. Saga saisi olla päivän kuningatar, se jota kaikki katselisivat ihaillen. Häntä jännitti kovasti, koska hän halusi kaiken menevän täydellisesti. Onneksi suurin osa valmisteluista oli tehty jo edellisenä päivänä, joten Sagalla oli nyt aikaa rentoutua ja valmistautua rauhassa suurta hetkeä varten.

Saga oli todella onnellinen miettiessään tätä päivää ja tulevaisuutta. Hän oli aina tiennyt saavansa lapset nuorena ja elävän täydellistä, kiiltokuvamaista perhe-elämää ihanan miehensä kanssa. Tänä iltana tuo ihana mies lupaisi olla hänen loppuelämänsä ajan.

Ihanan miehen ilmestyessä kylpyhuoneeseen myöhemmin päivällä Saga oli jo viettänyt kyseisessä huoneessa pari tuntia. Aatto oli taas kerran hyvin kiitollinen siitä, että oli mies. Miten jotkut jaksoivatkaan seistä peilin edessä monta tuntia nyppien kulmakarvojaan, levittäen naamalleen viittä eri rasvaa ja sutien väriä ripsiin, luomiin ja huuliin... Hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin harjata hiukset taaksepäin ja vetää puku ylle ja hän olisi valmis juhlaan kuin juhlaan.

Iltapäivällä juhlat alkoivat. Saga käveli vielä kerran pihan ympäri tarkistaen, että kaikki olisi varmasti kunnossa. Alienor oli järjestänyt ruoan juhliin, kun taas Oliver oli ollut siivousvastaava ja Zinaida koristeluvastaava. Saga oli halunnut jokaiselle oman tehtävän, jotta hän tiesi mitä kenenkin vastuulla oli. Niin oli ollut helpompi jakaa työohjeita, ja syyllinenkin saataisiin tilille teoistaan, jos jotakin olisi jäänyt tekemättä...

Vieraat saivat aluksi nauttia alkupaloista, joiden jälkeen hoidettaisiin vihkiminen. Saga seisoi ulkona noutopöydän vieressä valmiina ottamaan vieraat vastaan. He olivat kutsuneet vain läheisimmät; Oliverin veljet ja muutaman ystävän. Oliver oli ylennyksen toivossa kysynyt saisiko kutsua pari työtoveria juhliin, mutta Saga ei halunnut juhliinsa ihmisiä, joita hän ei edes tuntenut.

Tunnelma oli rattoisa vieraiden tuntiessa toisensa. Keskustelunaiheita riitti, kun saman pöydän ääreen kokoontui ihmisiä, jotka eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan. Liljakin oli jo harmaantunut, mutta nuorekkuutensa hän oli säilyttänyt.

Tuleva aviopari oli jo siirtynyt pienelle pihalle kyhätylle korokkeelle odottelemaan vieraita. Aattoa jännitti todella paljon, mutta Sagasta tuntui, että hän oli löytänyt sisäisen rauhan. Hän olisi voinut seistä siinä ikuisuuden nauttimassa hetkestä. Tähän asti hän oli ollut vain tyttö, joka heräsi aamuisin töihin ja käpertyi iltaisin poikaystävänsä viereen nukkumaan. Kohta hän olisi Rouva Starberry, jolla on rakastava aviomies ja viisi hyvinkasvatettua lasta.

Zinaida vastasi musiikista seremonian ajan. Hän alkoi soittaa kaunista taustamusiikkia, jotta vieraat ymmärtäisivät siirtyä pöydän äärestä puutarhaan. Saga olisi voinut odottaa pidempäänkin, mutta Zinaida halusi saada äkkiä nämä pakolliset häärituaalit suoritettua, jotta päästäisiin juhlimaan.

Lopulta Saga ja Aatto vaihtoivat sormuksia kirsikkapuiden ja ruusujen keskellä. Kumpaakin hymyilytti kovasti vieraiden vahdatessa heidän jokaista liikettään ja kuunnellessa heidän jokaista sanaansa.

Varmoin ottein Aatto pujotti sormuksen Sagan sormeen ja kuiskasi rakastavansa häntä. Saga vain tuijotti miestään silmiin ja tunsi ajan leijuvan. Se ei tikittänyt armottomasti eteenpäin, eikä myöskään tuntunut painostavan, vaan se soljui pehmeästi eteenpäin, pienet eleet seurasivat toisiaan ja muu maailma oli jossain kaukana...

Lopulta he olivat virallisesti naimisissa. Sukulaiset ja ystävät tulivat lähemmäs onnitellakseen, mutta pari halusi vielä hetken elää omassa maailmassaan, jossa aika leijui, ennen kuin he palaisivat takaisin todellisuuteen, jonka äänet kuuluivat hetki hetkeltä selkeämmin heidän korvissaan.

Vieraiden onniteltua avioparia sai pianistikin hetken tauon onnitellakseen siskoaan. Zinaida oli todella onnellinen Sagan puolesta. He olivat niin täydellinen aviopari, ja he kaksi saisivat vielä monta täydellistä lasta. Zinaida toivoi itse kiertävänsä maailmaa vielä monta vuotta ennen perheen perustamista, mutta hän ymmärsi siskonsa unelmat kuunneltuaan niitä lapsesta saakka.

Illan hämärryttyä valokuvaaja saapui paikalle. Saga ei ollut halunnut juhlistaan kalliita. Ruoka, kampaukset ja muut vastaavat olivat itse tehtyjä, mutta valokuvat ottamaan hän oli halunnut ammattikuvaajan. Niitä kuvia katsottaisiin vielä vuosia, joten niistä kannatti maksaa.

Testikuvat otettuaan valokuvaaja hääsi Zinaidan sivummalle ja otti morsiamesta tunnelmallisia kuvia tähtitaivaan tuikkiessa taustalla.

Yhteiskuvat onnistuivat myös ja valokuvaaja sai olla tyytyväinen työnsä jälkeen. Näitä kuvia olisi ilo esitellä tuleville sukupolville!

Kuvaajan ja vieraiden lähdettyä Sagalla ja Aatolla oli hetki aikaa hengähtää. Kohta tanssilattia kutsuisi, he olivat nimittäin varanneet Ryminän illaksi käyttöönsä.

Nyt he olivat oikeasti aviopari. Luvanneet viettää loppuelämänsä yhdessä. Tätä edeltävä aika oli ollut hetkessä elämistä. Nyt he näkivät toistensa silmissä tulevaisuuden ja ikuisuuden. Toinen olisi aina vierellä tukemassa vaikeissa päätöksissä, mukana iloissa ja suruissa, mutta myös aivan tavallisissa arkipäivissä, sukkapyykeissä ja kahvin keitoissa.

Juuri sitä molemmat elämältään toivoivat. Arkea hyvine ja huonoine päivineen. Mieluiten pelkkiä aurinkoisia ja onnellisia päivä, mutta välillä myös pilvisiä päiviä, joina mikään ei suju, jotta he eivät unohtaisi arvostaa niitä aurinkoisia päiviä.

Eivät he kauan saaneet istua tunnelmoimassa, kun Zinaida jo hoputti heitä juhlimaan. Vieraat olivat menneet suoraan Ryminään häiden jälkeen, joten he jäisivät hyvin pian kaikesta paitsi, jos eivät kiirehtisi paikalle. Tähtitaivasta ehtii katsella joku toinenkin päivä!

Seurue aloitteli iltaa baaritiskillä huomatessaan, että osa vieraista oli vasta matkalla. Juotavat selkeyttivät Sagan ajatuksia, jotka olivat olleet koko päivän hieman sekavat, ja hän hihkui innoissaan olevansa naimisissa ja omistavansa ihanimman timanttisormuksen ikinä! Aatto nyökkäili ymmärtäväisenä, ihmetellen mitä se stressin purkautuminen oikein teettääkään.

Pian saatiin juhlat kunnolla käyntiin, kun tanssilattialle alkoi kerääntyä väkeä. Saga tilasi vieraille juomia minkä ehti ja nappasi tarjottimelta itselleenkin sitä sun tätä maisteltavaksi. Baarimikko sai olla onnellinen ollessaan puolikuuro Sagan selittäessä tohkeissaan päivän tuntemuksiaan.

Lopulta Saga kyllästyi baarimikkoon, joka ei ollut hyvä juttukaveri, ja suuntasi kohti tanssilattiaa Aaton kanssa. Kuinka hassua olikaan tanssia pitkän mekon kanssa! Vaikka olisi liikuttamatta jalkojaan, kukaan ei huomaisi!

Ryminässä meno jatkui pikkutunneille asti. Aattoa alkoi jo hieman väsyttää, mutta morsiamella riitti energiaa muuhunkin kuin paikallaan huojumiseen. Aatto ei kehdannut silti lähteä sivummalle istuskelemaan, kun häntä viisikymmentä vuotta vanhemmat vieraatkin vielä jaksoivat tanssia.

Aaton onneksi hetken kuluttua valot sammuivat ja musiikki vaikeni. Portsari pyysi ihmisiä poistumaan ja tulemaan vaikka illalla uudestaan. Vanhukset tosin tiesivät, että nuoriso ei heitä tänne illalla enää huolisi, joten he lähtivät kotiin nyrpeinä, kysellen Zinaidalta ohimennen koska hänen häitänsä juhlittaisiin.

Aatto katseli hymyillen poislaahustavaa väkeä. Juhlat olivat olleet mahtavat, mutta oli mukava päästä kotiin nukkumaan rankan päivän jälkeen. Ensin täytyi tosin saada Starberryn siskokset turvallisesti kotiin, kumpikaan ei ollut ihan selvimmässä olotilassa sillä hetkellä.

Kotimatka sujui mukavasti taksilla, ja saatettuaan Zinaidan sänkyynsä nukkumaan Aatto talutti morsiamensa makuuhuonetta kohti.

Saga ei olisi millään halunnut ottaa ihanaa häämekkoaan pois päältä. Hän selitti Aatolle, joka oli liian kaukana kuullakseen, että hän ei saisi enää koskaan pukea sitä mekkoa päälleen. Hänhän voisi käyttää sitä vaikka arkiasunaan, jottei se menisi ihan hukkaan!

Yhtäkkiä Sagan valtasi väsymys. Se iski häneen hetkessä. Sagalla oli jäänyt lause kesken, eikä hän jaksanut sanoa sitä edes loppuun. Hitaasti hän laahusti sänkyä kohti, jossa Aatto jo pöyhi tyynyjä valmiiksi.

Molemmat nukahtivat sänkyyn vaatteet päällä. Hääyön perinteet jäivät toteutumatta avioparin juhlittua liikaa, mutta se ei haitannut. He ehtisivät toteuttaa vielä monenlaisia perinteitä, olihan heillä koko elämä aikaa.

Puolen vuorokauden kuluttua Saga heräsi ilta-auringon paistaessa huoneen ikkunasta sisään. Hän ei ollut varma, oliko hänellä ollut edellisenä päivänä häät, vai oliko hän nähnyt unta. Saga vilkaisi olkansa yli ja näki Aaton juhlapuvussaan. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi itsekin olevansa pukeutunut häämekkoonsa.

Saga vaihtoi mekkonsa arkivaatteisiin ja meni alakertaan tuntien edelleen korsetin luut kyljissään. Keittiöön saapuessaan hän ei kuitenkaan ollut varma siitä, oliko hän herännyt ollenkaan. Sagan vilkuillessa hämmästyneenä vanhempiaan Alienor selitti, että he olivat viettäneet aamulla syntymäpäiviä kahdestaan Oliverin kanssa. Oli tullut sen aika, eivätkä he olleet hennonneet herättää muita.

Saga ei pitänyt yhtään siitä, että heille ei oltu kerrottu mitään. Onnen tunne tuntui valuvan hänestä pois. He olisivat tietysti tulleet kotiin hyvissä ajoin, jos olisivat tienneet aamulla juhlittavista synttäreistä.

Onneksi Zinaida tuli samalla hetkellä huoneeseen ja herätti Sagan ajatuksistaan. Eivät hänen vanhempansa olleet kuolleet, joten mitä tässä oikein murehdittiin? Eilen oli tärkeä päivä, eivätkä Alienor ja Oliver tietenkään halunneet pilata sitä kertomalla muuttuvansa seuraavana aamuna hauraiksi vanhuksiksi. He voisivat juhlia asiaa vaikka nyt!

Niin he tekivätkin. Alienor lämmitti häistä jäänyttä sipulikeittoa, jonka tuoksun houkuttelemana Aattokin heräsi ja liittyi muiden seuraan. Nyt heillä oli isovanhempien näköiset isovanhemmat valmiina, joten heiltä puuttui enää lapsenlapset...

...joiden tulosta saatiin varmuus jo muutaman viikon päästä...
 

Saga ja Zinaida tulivat koulusta kotiin erityisen iloisina. Tänään oli luvassa mahtava päivä! Oli ollut heidän viimeinen koulupäivänsä ja totta kai sitä piti juhlia! Ennen illan juhlia heillä oli tehtävänä vielä parit koulutehtävät, jotka olivat jääneet tekemättä. Ilman niitä ei päättötodistusta tulisi.

Zinaida istahti heti keskelle eteistä hutaisemaan viimeiset esseensä valmiiksi, mutta Saga ei ehtinyt vielä edes kaivaa kirjojaan repusta, kun heidän äitinsä tuli jo paikalle pyytäen tytöt olohuoneeseen.

Olohuoneessa heitä kohtasi kumma näky. Oliver ja Alienor istuivat sohvalla sen näköisinä, kuin heillä olisi jotain erityisen tärkeää sanottavaa. Yleensä tässä perheessä asiat sanottiin samalla, kun satuttiin vaikka kulkemaan toisen ohi käytävässä, hieman tärkeämmät asiat ruokapöydässä koko perheen ollessa koolla. Nyt Oliver kuitenkin aloitti asiansa hieman vaikean näköisenä, aivan kuin hän tietäisi mitä pitäisi sanoa, muttei miten.

Oliver aloitti puhumaan rauhallisesti, seuraten tyttöjen reaktioita. He kasvaisivat tänään nuoriksi aikuisiksi, joten heille oli pakko kertoa nyt, mitä salaisuuksia Starberryjen suvulla on. Hetki oli historiallinen, ensimmäistä kertaa koko perhe oli koolla kuulemassa tarinaa. Yleensä asia oli perillisten yhteinen salaisuus, mutta nyt koko perhe oli ihan yhtä lailla alieneita.

Tytöt kuuntelivat tarinaa mielenkiinnolla. Alienoria vähän huoletti, miten he suhtautuisivat asiaan, heiltähän oli salailtu tätä vuosia. Alienor olisi salaillut mieluiten muutaman vuoden lisääkin, heidän tarinansa ei ollut oikein pienten tyttöjen kuultavaa. Sagalle ja Zinaidalle ei oltu koskaan väitetty, että he olisivat maapallolta kotoisin. Varsinkin Saga oli pienestä pitäen lukenut paljon kirjoja, ja ymmärtänyt jossain vaiheessa, ettei ihmisillä ole vihreää ihoa tai vaaleanpunaisia hiuksia. He olivat jo sinut sen asian kanssa, mutta suvun tarinat tulivat nyt aivan uutena asiana.

Oliver ja Alienor olivat pian poistuneet huoneesta, jotta tytöt saisivat puida ajatuksiaan kahdestaan. Zinaida oli asiasta innoissaan. Hän oli saanut alkunsa pahisten ilkeistä suunnitelmista, ja hänen vanhempansa olivat pelastaneet hänet henkeään uhmaten! Lisäksi hän oli viettänyt ensimmäiset viikkonsa suolla sammakoiden keskellä, pahaa järjestöä pakoillen. Jos hän vain olisi tiennyt tämän kouluun mennessään, hänestä olisi tullut koulun suosituin tyyppi!

Saga kuunteli ajatuksissaan Zinaidan vaahtoamista asiasta. Hän ei ollut lainkaan niin innoissaan. Hänestä oli juuri nimetty suvun perijä, ja hänellä oli valtava taakka harteillaan. Perheen hän oli toki aina halunnut, vähintään kolme lasta, jos ei enemmänkin. Sinänsä asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Mutta aiemmilla perijöillä ei ollut elämä kovin auvoista ollut. Tämä järjestöksi kutsuttu... no, järjestö, oli keinoja kaihtamatta tehnyt perijöiden elämästä yhtä pakoilua. Hän ei todellakaan haluaisi jonnekin homeiseen koppiin vangiksi toisten määräiltäväksi. Miten edes järjestön toiminta oli mahdollista? Miten tässä kaupungissa, tässä maassa, sallittiin toisten ihmisten sieppaus ja tekeminen raskaaksi vasten tahtoaan? Hänen isoäitinsäkin oltiin siepattu raskausaikana, ja hänet oli pidetty synnytykseen asti vankina. Samaan aikaan pitäisi ilmeisesti hankkia perillinen, mutta myös olla hankkimatta lapsia, koska se selvästikin houkutteli järjestöä...

Oliver oli tuonut vielä kirjan Sagalle luettavaksi. Siihen kirjaan oli kerätty suvusta tietoa tähän päivään asti. Nyt Sagan tulisi jatkaa kirjan kirjoittamista ja täydentää sitä niillä asioilla, joita tulevat sukupolvet ehkä haluaisivat tietää. Oliver oli lohduttanut huolestuneen näköistä tytärtään sillä, että järjestö oli todennäköisesti tästä kaupungista ikuisesti poissa. Alienor oli pitänyt huolen siitä, että järjestön salaisuudet tulivat päivänvaloon. Järjestön toimipisteen palon jälkeen oli tapahtunut paljon. Asioita oli alkanut vuotaa julkisuuteen, ja kaupunginjohtajaksi kohonnut Oliver oli pitänyt huolen siitä, että asia ei unohtuisi. Vaikka mitään ei suoraan sanottukaan, lähes jokainen kaupunkilainen ymmärsi Oliverin olevan alien. Samoin hänelle oli tullut paljon postia kaupungin muilta alieneilta, joita ilmeisesti tuli koko ajan lisää tähän järjestö-vapaaseen asuinpaikkaan.

Saga selaili kirjaa odotellessaan iltaa. Aiemmat perijät olivat olleet melkeinpä sitä mieltä, että sieppaus oli ollut hyvä juttu. Se oli kasvattanut heidät hujauksessa aikuisiksi ja opettanut arvostamaan perhettä ja vapautta. Tosin loppuelämänsä he olivat olleet enemmän tai vähemmän vainoharhaisia... Se suorastaan paistoi päiväkirjakirjoituksista lävitse. Sagaa ahdisti hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Kirjasta sai sellaisen kuvan, että järjestön kohteeksi joutuminen olisi joku pakollinen aikuistumisriitti. Sen pitäisi vain antaa tapahtua, ja koittaa selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Saga ei ollut varma olivatko hänen sukunsa perijät olleet päästänsä sekaisin vai oliko häneltä itseltään liikaa pyytää vapautta ja rauhallista elämää, mutta hän ei vain käsittänyt... Tosin Oliver ja Alienor olivat olleet erilaisia. He eivät olleet vain paenneet tai kuunnelleet kauhuissaan jokaikistä rasahdusta nurkissa lopun ikäänsä, vaan he olivat taistelleet. Uskaltaneet uhmata järjestöä vielä toisenkin kerran, lopulta nujertaen sen. Saga ei tarvitsisi tätä kirjaa avukseen. Riitti, että hän katsoi vanhempiaan. Heitä seuraamalla hän selviäisi, ja saisi toivomansa elämän.

Lopulta pimeys laskeutui Twinbrookin ylle ja Zinaida aloitti ruoanlaiton juhlia varten. Alienor ja Oliver olivat luvanneet lähteä illaksi muualle, jotta nuoret saisivat juhlia rauhassa. Juhlista tulisi melko pienet, niihin oli kutsuttu vain tärkeimmät ystävät ja ennen keskiyötä ihmiset lähtisivät koteihinsa. Nyt oli sentään torstai, ja monilla kavereilla koulu jatkui vielä, mikä tarkoitti aikaista herätystä aamulla. Alienorista oli vanhemmiten tullut huolehtivaisempi ja nytkin hän oli varmistanut jo kolmeen kertaan, osaisiko Zinaida varmasti laittaa grillin päälle.

Zinaidan siirtyessä ulos grillaamaan, Alienor jatkoi Sagan ahdistelua sisällä. Zinaida ei kuullut ikkunan läpi heidän puhettaan, mutta hän naureskeli Alienorin selvästi luetellessa jotain ja Sagan nyökkäillessä äidilleen kyllästyneen oloisena. Ainakin Saga saisi illaksi jotain muuta ajateltavaa, hän kun oli selvästi ottanut tämänpäiväiset paljastukset aika tosissaan.

Pian oli tupa täynnä porukkaa. Vieraat ryntäsivät heti onnittelujen jälkeen vastagrillattujen hodarien luokse, mikä sopikin vallan hyvin. Jälkiruoaksi saisi sitten kakkua, jonka jälkeen voitaisiin loppuillaksi keskittyä tanssimiseen ja juoruiluun.

Saga oli pienen harkinnan jälkeen kutsunut juhliin myös Lawrencen. Hän oli jo jonkin aikaa mököttänyt tälle, mutta nyt olisi aika antaa anteeksi. Varsinkin kun poika sitä niin kovasti joka päivä pyysi, aidosti katuen tekoaan. Sagaa vieläkin hirvitti ajatus jäämisestä kahdestaan Lawrencen kanssa, mutta ehkä hän tänä iltana voisi unohtaa koko asian pitäessään hauskaa isolla porukalla.

Juhlat huipentuivat tyttöjen puhaltaessa kynttilät. Ystävät hurrasivat Zinaidan miettiessä, mitä toivoisi. Tarkan mietinnän jälkeen hän toivoi kokoavansa bändin, josta tulisi maailmankuulu. Hän oli jo taitava soittamaan isoäitinsä kitaraa ja periaatteessa hänen poikaystävänsä Silo oli jo luvannut tulla bändiin pianistiksi. Zinaida puhalsi kynttilät miettien kiljuvaa fanilaumaa, hämyisiä takahuoneita ja viikkoja kestäviä kiertueita...

Saga puhalsi omat kynttilänsä kakun päältä nopeasti, jääden katsomaan ylöspäin leijailevia savukiekuroita. Hän oli toivonut sitä, mitä kaikki sisimmässään eniten kaipaavat; rauhaa ja rakkautta. Toive melkein nauratti Sagaa, niin kliseinen se oli, mutta mitäpä hän tekisi rikkauksilla tai viidellä lapsella, jos hänellä ei noita kahta olisi.

Pian juhlat olivat ohitse ja Oliver sekä Alienor palasivat kotiin. He söivät iltapalaksi kakunjämiä jutellen niitä näitä. Oliver oli todella ylpeä tytöistään, jotka olivat kasvaneet jo nuoriksi naisiksi. Oliver muisti niin elävästi tyttöjen hippaleikit pihalla ja potkupuvun vilahdukset keittiön kaapinovesta, jonne jompikumpi lapsista aina kiipesi kattilapinon viereen istumaan. Nyt hei eivät enää olisi mahtuneet keittiön kaappeihin, vaikka Oliver olisi heidät sinne vielä kerran pyytänyt muistellakseen menneitä... Alienor oli tyttöjen kasvusta lähinnä murheissaan. Hän tunsi itsensä niin vanhaksi lastensa rinnalla. Tuon ikäinen hän oli ollut saapuessaan maapallolle. Siitä oli niin kauan...

Sagan ensimmäinen toive näytti toteutuvan heti ensimmäisenä aamuna. Aatto sattui juuri kulkemaan heidän talonsa ohitse, kun Saga oli hakemassa sanomalehteä. He olivat seurustelleet jo muutaman viikon, ja he olivat todella sitä mieltä, että he olivat kuin luodut toisilleen.

Saga pysähtyi kuullessaan tutun äänen takaansa. Hän ilahtui nähdessään Aaton, mutta häntä myös nauratti tämän selittelyt aamulenkistä. Poika näytti ennemminkin siltä, että hän oli lymynnyt pihapensaassa vähintään tunnin odottelemassa, josko Saga sattuisi hakemaan lehden tai viemään roskat.

Hetken kuluttua heillä oli taas täysi vauhti päällä. Kumpikin rakasti kirjoja ja luki paljon, joten heistä oli myös mukavaa selittää toisilleen lukemiensa kirjojen juonia ja arvostella niitä. Heillä ei oikeastaan ollut lainkaan ollut suhteessa sellaista vaihetta, että he olisivat palavasti rakastaneet toisiaan, eivätkä olisi kestäneet hetkeäkään erossa. Ennemminkin he nauttivat jokaisesta yhteisestä hetkestään ja heillä oli todella hauskaa toistensa seurassa. Toki he tunsivat myös rakastavansa toisiaan, mutta jollain tavalla se ei ollut yhtä intohimoista kuin... no, vaikkapa Zinaidalla ja Silolla.

Aatto oli tuttu näky talossa. Hän melkeinpä jo asui siellä. Aina aamuisin tullessaan hän söi aamiaisen muun perheen kanssa ja viipyi usein iltaan asti. Aatto vietti toisinaan koko päivän Sagan kanssa, mutta toisinaan hän saattoi vaikka istahtaa sohvalle Oliverin kanssa katsomaan tv:tä, jos Saga oli luvannut mennä kaupungille siskonsa kanssa.

Kumpikin osapuoli pariskunnasta oli vielä työtön, joten he nauttivat usein leppoisista aamupäivistä myös kaupungilla. Niihin aikoihin kaupunki oli hyvin hiljainen ja autio. Ihmiset olivat vielä koulussa tai töissä, joten Saga ja Aatto tunsivat melkeinpä omistavansa koko kaupungin! Samalla oli mukavaa jutella haaveista ja tulevaisuudesta.

Molemmilla olikin haaveena iso perhe ja se oli yksi tärkeimmistä heitä yhdistävistä tekijöistä. Kumpikin toivoi saavansa perheen, joka pysyy yhdessä. Perheen, jossa on monta suloista lasta, jotka asuvat talossa, jota voi nimittää kodiksi.

Muutamaa päivää myöhemmin Zinaida halusi taas ystävykset koolle, ja kutsui kokoamansa bändin, sekä Sagan ja Aaton puistoon soittamaan ihmisille. Oli kaunis iltapäivä, ja oli upeaa saada soittaa puistossa tällaisena päivänä, kun ihmiset tulivat muuten vain puistoon nauttimaan päivästä.

Ensin kerättiin voimia Tuiren, Zinaidan parhaan tyttökaverin tuoman eväskorin avulla. Tosin Aatto näytti olevan se, joka söi kaikki leivät bändin jäsenien seisoessa sivummalla ja kinastellessa soitettavista kappaleista.

Lopulta bändi pääsi sopuun, ja soitanta alkoi. Zinaidan ja Silon lisäksi bändissä oli Tuire, joka soitti bassoa ja uusin tulokas Lawrence, joka osoittautui myös kitarataituriksi. Monet ihmiset tulivat viereen katsomaan heidän soittoaan, mutta osa vain käveli ohitse. He tarvitsisivat vielä paljon harjoitusta ennen kuin he saisivat kaikkien päät kääntymään jo ensimmäisen nuotin kohdalla...

Bändi jaksoi soittaa koko päivän, vaikka puisto autioituikin iltapäivään mennessä täysin. Saivathan he ainakin hyvää harjoitusta, ja aina puistossa harjoittelu ahtaassa autotallissa soittamisen voitti!

Illalla Aatto tuli tavalliseen tapaansa Sagan mukana Starberryille, mutta heillä oli tällä kertaa uutinen kerrottavanaan Sagan vanhemmille. Aatto muuttaisi tänä iltana Starberryjen taloon. Siinä ei olisi tämänhetkiseen tilanteeseen mitään muuta muutosta, kuin että Aatto nukkuisi tästä lähin talossa, eikä hänen tarvitsisi aamuisin lymyillä ruusupuskissa odottelemassa Sagan heräämistä. Varsinkin Oliver riemastui uutisesta. Hän oli asunut jo aivan liian kauan naisten keskellä ja viimein saataisiin taloon lisämiehitystä!

Sagan huone oli nyt myös Aaton huone, joten Saga oli joutunut viemään suurimman osan vaaleanpunaisista nalleistaan ja kissanpentutauluistaan laatikkoon vintille. Yksi nalle sai sentään jäädä, sekä liila-valkoiset tapetit. Eihän tässä huoneessa vietetty kuin yöt, jolloin oli muutenkin niin pimeää, ettei tapetteja näkyisi.

Aatto oli kaivannut myös tyyliinsä jotain aikuismaisempaa. Risaiset farkut ja ylipitkä tukka ei tuntunut sopivan enää avomiehen rooliin. Niinpä he olivat käyneet vaatekaupan kautta kotiin tullessaan, ja Aatto sai ylleen tyylikkäät vaatteet. Saga ei ollut uskaltanut koskea saksilla Aaton hiuksiin, mutta Aaton komea puoli saatiin esiin kampaamalla hiukset taaksepäin.

Ensimmäinen yö vietettiin rauhallisissa merkeissä vain nukkumalla. Päivä oli ollut varsin rankka ja ehkä hieman stressaavakin yhteenmuuton vuoksi. Vaikka he olivat jo melkeinpä asuneet yhdessä ennenkin, nyt se oli viimein virallista.

Saga heräsi tapansa mukaan ensimmäisenä ja haki lehden. Hän oli päättänyt, että tänään olisi aika hankkia töitä. Hän oli tuonut perheeseen toisen työttömän, eikä ollut reilua pistää vanhuuden partaalla olevia Alienoria ja Oliveria elättämään heitä. Heillä tosin alkoi olla jo rahaa niin paljon, ettei heidän edes  tarvitsisi käydä töissä, mutta jos kaupunginjohtajan tytär olisi pitkään työtön ja hurvittelisi kaiket illat kaupungilla, lehdet alkaisivat kirjoitella juttuja ja Oliverin suosio laskisi.

Saga avasi samantien lehden kohdasta, jossa oli työnhakuilmoitukset. Näin pienessä kaupungissa ei tarjonta ollut kovin suuri, joten Saga oli jo valmistautunut siihen, ettei hän välttämättä saisi unelma-ammattiaan. Tämä oli ongelmana pikkukaupungissa, mutta suurten kaupunkien ongelmat olivat jo sitä luokkaa, että mieluummin Saga asui tässä viihtyisässä pikkukaupungissa tyytyen toteuttamaan unelmiaan vapaa-ajallaan.

Saga rullasi tyytyväisenä lehden kasaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Koulussa oli sijaisen paikka vapaana, ja se kuulosti tarpeeksi mukavalta työltä. Häntä melkein hymyilytti, kun hän ajatteli juuri juhlineensa viimeistä koulupäivää ikinä ja nyt hän palaisi sinne takaisin, vieläpä vapaaehtoisesti.

Saga huomasi Zinaidan heränneen tullessaan sisälle, ja meni heti kertomaan hakeneensa sijaisen paikkaa koulusta. Zinaida onnitteli siskoaan ensihämmästyksestä päästyään. Hän ei ikinä haluaisi takaisin siihen laitokseen, mutta vähän aikaa mietittyään hän totesi, että se paikka oli Sagalle täydellinen. Hänhän rakasti lapsia ja lukemista. Zinaida kertoi samalla omista urasuunnitelmistaan. Hän ei halunnut tavallista päivätyötä, vaan hän tekisi heidän bändistään kuuluisan. Se vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta jo nyt he tienasivat puistokeikoillaan ihan hyvin.

Saga katsoi ikkunasta ulos kuullessaan pihalta ääniä. Kimppakyyti oli jo tullut hakemaan häntä työhaastatteluun. Sagaa jännitti hieman mennä samalla kyydillä koulun vakituisten työntekijöiden kanssa, mutta ei hän voinut kieltäytyäkään, kun sitä hänelle oli tarjottu.

Aatto ehti juuri sopivasti heräämään ja laahustamaan alakertaan, kun Saga oli lähdössä. Hän kertoi pikaisesti minne oli menossa ja otti vastaan onnentoivotukset Aatolta, ennen kuin juoksi reippaan näköisenä autolle. Aatto lupasi myös katsoa lehden työnhakuilmoitukset päivän aikana lävitse, jos sieltä löytyisi hänellekin jotain.

Sagan lähdettyä Silo tuli melkein samalla ovenavauksella sisään. Zinaida oli kutsunut hänet bändiharkkoihin, tosin pari tuntia muita bändin jäseniä aikaisemmin.

He halusivat nimittäin viettää ensin hieman kahdenkeskistä aikaa. Heidän parisuhteensa ei ollut yhtään niin vakaalla pohjalla kuin heidän sisarustensa parisuhde. Sagan ja Aaton suunnitellessa jo innoissaan perhettä Zinaida ja Silo keskittyivät siihen hetkeen. He olivat nuoria rakastuneita, jotka poistuivat bändiharkkojen tauoilla sivummalle pussailemaan, mutta viettäessään baarissa iltaa ilman toisiaan pussailun kohteena olikin joku aivan muu.

Silti kerta toisensa jälkeen he palasivat toistensa luokse vannoen rakkautta. He viihtyivät hyvin toistensa seurassa, koska kumpikin oli varsin temperamenttinen tapaus. Silti toisinaan heissä oli yhteensä vähän liikaakin temperamenttia...

...minkä vuoksi he vuorotellen vihasivat ja rakastivat toisiaan. Loppujen lopuksi he aina kuitenkin palasivat yhteen, mutta kumpikaan ei voinut olla siitä varma, pystyisivätkö he joskus asumaan yhdessä, saatika vannoa rakastavansa toinen toistaan hautaan saakka.

Zinaidalla oli onneksi tukenaan ja turvanaan Tuire. Hän osasi lohduttaa ja kertoa oikeat ratkaisut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Välillä Zinaida ihmetteli, mitä Tuire teki bändissä, hänellähän olisi mahdollisuuksia vaikka mihin professorin tai insinöörin virkaan, mutta Tuire vain vastasi haluavansa tehdä tätä nyt. Opiskella ehtii sitten myöhemminkin.

Saga palasi töistä kotiin vasta illan hämärryttyä. Hän oli saanut työpaikan, mutta hänen perehdyttämisensä tähän vaativaan työhön oli kestänyt muutaman tunnin. Uudelle työntekijälle oli kerrottu mieluummin kaikki samantien, kuin pikkuhiljaa sitä mukaa, kun erilaisia tilanteita tulisi töissä vastaan. Saga oli tähän järjestelyyn ihan tyytyväinen, ainakaan hänen ei tarvinnut tuntea oloaan enää epävarmaksi töissä. Illan Saga vietti Aaton kanssa keittiössä lukien. Saga oli saanut vielä läksyksi koulun säännöt luettavaksi ja Aatto piti seuraa lukemalla vastajulkaistua rikosdekkaria.

Ilta oli venähtänyt varsin pitkäksi koulun sääntöjen momentteja ja pykäliä lukiessa Aaton auttaessa Sagaa pysymään hereillä. Siitä huolimatta Aatto ponkaisi reippaana sängystä ylös, kun hänen herätyskellonsa soi viideltä aamulla.

Pian hän oli hipsinyt Sagan viereen ja hellästi herättänyt hänet. Saga ei oikein ymmärtänyt miksi hänet herätettiin keskellä yötä, mutta hän oli niin tokkurassa, ettei tajunnut kysyä mitään Aaton pyytäessä hänet ulos lammelle.

Hetken kuluttua kumpikin oli saanut kiskottua vaatteet ylleen ja he siirtyivät ulos ovesta aamun kirpeyteen. Sagalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Aatolla oli mielessään, joten hän vain seisoi ja odotti Aaton keräävän rohkeutensa.

Siihen tuntuikin menevän tovi jos toinenkin. Saga katseli välillä taivaalle, jossa aurinko parhaillaan nousi lintujen laulannan säestämänä, välillä hän vilkaisi Aattoa hymyillen tälle rohkaisevasti. Aatolla ajatukset pyörivät päässä, eikä hän saanut yhdestäkään kiinni. Toisinaan hän avasi suunsa aloittaakseen, mutta sulki sen taas pian huomatessaan, ettei tästä mitään tulisi.

Lopulta Aatto päätti keskittyä toimintaan enemmän ja puheeseen vähemmän. Hän kaivoi taskustaan samettisen rasian, jonka sisällön jokainen nainen varmasti arvaisi. Saga arvasi sen myös, mutta sillä hetkellä yksikään ajatus ei kulkenut hänen päässään. Hän tuijotti tapahtumia kuin ulkopuolinen. Hän näki Aaton huulten liikkuvan, muttei kuullut mitään. Koko aamu pysähtyi siihen paikkaan.

Tässä kosinnassa ei sanoja tarvittu, ne tiedettiin jo muutenkin. Saga ryntäsi halaamaan onnellisena sulhastaan maailman herätessä jälleen eloon heidän ympärillään.

He olivat varmasti maailman onnellisin pari! Tai ainakin yhtä onnellisia, kuin Sagan vanhemmat. Saga oli aina ihaillut vanhempiensa suhdetta ja halunnut olla isona yhtä vahva ja onnellinen, kuin Alienor ja Oliver olivat yhdessä. Nyt se oli käymässä toteen. He rakastivat toisiaan päivä päivältä enemmän, vaikka elämä muuttui koko ajan arkisemmaksi töiden ja likaisten sukkien lattialta keräämisen myötä.

Kosinnan jälkeen Saga oli saanut suoraan juosta autolle, joka oli jo tovin odottanut häntä portinpielessä. Kyynelsilmäiset kimppakyytiläiset eivät kuitenkaan panneet odottelua pahakseen, vaan onnittelivat tulevaa morsianta liikuttuneina. Töiden jälkeen Saga halusi kertoa uutiset äidilleen kasvokkain. He olivat sopineet tapaavansa Liljan työpaikan ulkopuolella, josta he siirtyisivät vielä Liljan luokse kahville. Saga möläytti uutiset samantien, koska hän ei vain pystynyt pitämään niitä sisällääm nähdessään Liljan.

Ensijärkytyksensä jälkeen Lilja onnitteli tytärtään. Hän oli selvästikin löytänyt elämänsä miehen ja oli onnellinen. Mitään muuta ei äiti voisi tyttärelleen toivoakaan. Lilja oli pari kertaa nähnytkin Aaton, ja piti tätä ihan kunnollisena sulhasena.

Loppuillan Saga vietti Liljan luona suunnitellen häitään ja vastaillen äitinsä kysymyksiin Aatosta. Liljalla oli aikainen herätys seuraavana aamuna, joten hän valmistautui samalla hyppäämään peiton alle saman tien, kun Saga lähtisi.

Heillä ei silti ollut mikään kiire, he juttelivat ja katselivat tv:tä myöhäiseen iltaan saakka. Sagasta oli hauskaa, että hän pystyi puhumaan äidilleen kuin ystävälle. Niin ei varmasti olisi, jos he olisivat asuneet koko elämänsä saman katon alla.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Saga oli jo raahannut kaikki Alienorilta jääneet häälehdet olohuoneeseen. Hän selaili niitä innoissaan tehden muistiinpanoja mekoista, kakuista ja kukista. Hän haluaisi ikimuistoiset häät. Pienet, mutta kauniit. Alienorilla oli omat häät vielä tuoreessa muistissa, joten ajatuskin häistä väsytti häntä. Hän oli luvannut auttaa Sagaa järjestelyissä, kunhan hänen ei tarvitsisi osallistua suunniteluun mitenkään...

Alienor katseli tyytymättömänä vaatekaappiaan. Se oli täynnä ihania hameita ja mekkoja, joita Oliver oli hänelle ostanut. Alienor itse ei pitänyt shoppailusta kovinkaan paljon, varsinkaan vaatteiden ostamisesta, mutta nyt hänen olisi pakko mennä vaatekauppaan. Mikään kaapissa oleva vaate ei kelvannut hänelle tällä hetkellä. Ei hän voisi omiin häihinsä pukea ihan mitä tahansa!

Alienor oli viime päivät lukenut ahkerasti hääkirjoja. Hänellä ei ollut paljoakaan tietoa moisista juhlista, sellaisia kun ei hänen kotiplaneetallaan vietetty. Siellä kaksi ihmistä tiesi rakastavansa toisiansa ja viettävänsä loppuelämän yhdessä ilman sormuksia ja kermakakkujakin. Maapallolla taas häät olivat melkein koko elämän tärkein juhla. Mitä enemmän Alienor luki, sitä enemmän hän hermostui. Juhlakutsut, satoja vieraita, astioiden vuokrausta, tylliä, kyyhkysiä, pitopalvelu...!

Kerrosta ylempänä joku muukin hermostui puurtamaan sen eteen, mitä häneltä odotettiin. Zinaida jaksoi päivä päivältä vähemmän läksyjä, vaikka tiesi kuinka tärkeitä hyvät arvosanat hänen vanhemmilleen olivat. Hän oli jo teini ja hän vietti illat tehden koulutehtäviä. Kuinka tylsää! Zinaida halusi kokea mahdollisimman paljon. Kun koulu olisi loppu, alkaisi työt ja hänestä tulisi tylsä aikuinen, jonka päivät menisi töissä papereita niputtaen ja illat kotona vaippoja vaihdellen ja lattioita moppaillen.

Zinaida ei kauaksi jäänyt valittelemaan tylsää elämäänsä, vaan juoksi samantien alakertaan Sagan luo. Saga oli aina tavoitellut parhaita numeroita ja hoisi muutenkin kaikki hänelle annetut tehtävät, piti hän niistä tai ei. Nyt Zinaida halusi ottaa siskopuolensa mukaan pitämään hauskaa. He tulivat toistensa kanssa todella hyvin juttuun, mutta Sagaa sai aina patistella tekemään jotain jännää, jottei hänen koko nuoruutensa menisi hukkaan!

Zinaida istahti sohvalle ja aloitti vakuuttavan puheensa siitä, että Sagan oli tultava tänä yönä hänen kanssaan juhlimaan, tai muuten hänestä tulisi varmasti vanhapiika. Jos ei teininä löytäisi itselleen poikaystävää, jäisi yksin. Aikuiset miehet, varsinkin komeat sellaiset, olivat aina varattuja. Nyt olisi hyvä tilaisuus viedä parhaat päältä, kun muut luokan tytöt eivät vielä uskaltaneet kuin vilkuilla poikia.

Saga katsoi ensin siskoaan ihmeissään, mutta pian hän alkoi ajatella, että mikä ettei. Tekisi kenties ihan hyvää päästä eroon kultatytön maineesta. Ja sitä paitsi, läksytkin oli jo tehty!

Tytöt hiippailivat salaa äitinsä vaatekaapille etsimään sopivaa bilevaatetusta. Heillä itsellään ei ollut kummoisia vaatteita, ainakaan sellaisia, joissa pääsisi portsarin ohi alaikäisenä! Zinaida jäi vahtiin Sagan tarkastellessa vaatekaapin antia. Hän todella hämmästyi vaatemäärästä. Eiväthän he olleet nähneet puoltakaan näistä vaatteista äitinsä yllä! He tosin näkivät isänsä useinkin kantavan vaatekaupan lahjapaketteja kotiin, mutta näistähän riittäisi vaikka viisi mekkoa jokaiselle heidän luokkansa tytölle! No, olipahan ainakin valinnan varaa!

Zinaida ei kauaa jaksanut seistä ovella kuunnellen Sagan ihastuneita huokauksia. Hän astui myös vaatekaapin uumeniin, ja hetken päästä kumpikin oli löytänyt itselleen sopivat vaatteet.

Oma aikansa meni myös kaunistautumiseen. Kun hiukset ja meikit olisivat vielä kunnossa, kelpaisi heidän viettää koko yö tanssilattialla!

Alienorin ja Oliverin nukahdettua pihalle asteli kaksi kaunista tyttöä valmiina juhlimaan! Sagaa alkoi jo epäilyttää koko touhun järkevyys, mutta ei hän kehdannut enää perääntyäkään. Hän tiesi siskonsa odottaneen tätä hetkeä jo pitkään ja lupasi itselleen olla tänä yönä täysillä mukana.

Kaupungin paras ja ainoa bilepaikka, Ryminä-niminen disco, sijaitsi hyvin lähellä Starberryjen kotia. Saga ja Zinaida kävelivät sinne viidessä minuutissa. Musiikki pauhasi sisällä ja kertoi paikan jo auenneen, vaikka pihalla ei näkynyt ketään yhtä sisälle juossutta miestä lukuunottamatta.

Tyttöjä jännitti kovasti heidän astuessaan ovesta sisälle, mutta nähdessään paikan, he eivät voineet olla pettymättä. Ovella ei ollut edes portsaria, he saivat vapaasti kävellä sisään, eikä kukaan kiinnittänyt heihin huomiota sen enempää. Zinaida oli odottanut punaista mattoa ja kaikkien ihailevia katseita hänen astuessaan sisään. Todellisuus oli hieman toista, mutta eihän sitä voinut enempää Twinbrookin kaltaisen syrjäkylän discolta odottaakaan...

Hieman jo hymyt hyytyneinä tytöt istuivat aution baaritiskin ääreen ja tilasivat juotavaa. Edelleenkään ketään ei heidän ikänsä kiinnostaneet. Kauppa kävi arki-iltoina todennäköisesti niin huonosti, että baarimikko olisi myynyt juomisiaan vaikka eksyneelle päiväkotiryhmälle, jos olisi saanut tilaisuuden.

Parin lasillisen jälkeen discossa alkoi olla huomattavasti hauskempaa, vaikka he olivat siellä edelleen ainoat alle neljäkymppiset. He päättivät maistella vielä muutamat erilaiset drinksut, ja hoippua sen jälkeen kohti tanssilattiaa. Ehkä illasta ei tulisikaan katastrofi!

Viimeisimmätkin vanhukset lähtivät kotiin nukkumaan Sagan ja Zinaidan tanssahdellessa autiossa discossa. Heitä kahta tilanne lähinnä nauratti, samoin kuin tiskin takana istuva baarimikko, joka vilkuili heitä toisinaan aika karmivasti.

Zinaida oli todella onnellinen saadessaan jakaa tämän hetken vain siskonsa kanssa. Ilta oli todellakin mennyt toisin kuin piti, ellei jompikumpi sitten iskisi sitä karmivaa baarimikkoa, mutta Zinaida näki Sagalla olevan hauskaa. Tästä todella tulisi ikimuistoinen ilta, jota kelpaisi sitten keinutuolissa viidenkymmenen vuoden päästä muistella.

Juuri kun ilo oli ylimmillään, Saga huomasi heidän luokkalaisen pojan kävelevän Zinaidan takana. Saga naurahti pojan kummastuneelle ilmeelle ja mietti, mitäköhän hän oikein ajatteli. Saga oli jutellut pojan, Aaton kanssa heidän syntymäpäivillään ja pitänyt pojasta. Saga päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen, huusi Zinaidalle musiikin yli hakevansa itselleen poikaystävän, ja juoksi Aaton perään.

Saga sai Aaton nopeasti kiinni ja kysyi, mitä hän täällä teki. Aatto näytti selvästi etsivän katseellaan pakoa tilanteesta, mutta Sagan hymyn rohkaisemana vastasi lopulta olevansa töissä discossa. Hän kävi aina aamuisin ennen koulua siivoamassa paikan saadakseen rahaa säästöön. Tällä kertaa paikan omistaja oli soittanut hänet keskellä yötä paikalle tukkeutuneen kuplabaarin vuoksi ja Aatto oli raahautunut paikalle omistajan luvatessa kunnon korvauksen.

Saga sai pian ylipuhuttua Aaton tanssimaan kanssaan. Pojalla oli päällään työvaatteet ja muutenkin hän oli hieman uupunut yöherätyksen takia, mutta eihän discossa edes ollut ketään näkemässä! Lisäksi hän oli aina salaa ihaillut Sagaa, he kumpikin olivat rauhallisia luonteeltaan, hyvin samankaltaisia.

Kello kävi armotonta tahtia ja pian discosta sammutettin valot sulkemisen merkiksi. Aaton oli aika aloittaa työt ja Sagan ja Zinaidan mennä kotiin pariksi tunniksi nukkumaan. Aatto hipaisi nopeasti Sagan hiuksia ja sanoi haluavansa tavata hänet uudelleenkin koulun ulkopuolella. Saga punastui ja nyökkäsi onnellisena. Hän tunsi ihastuneensa ensimmäistä kertaa elämässään!

Aatto jäi katsomaan Sagan perään Sagan juostessa ulkona huutelevan siskonsa luo. Onneksi hän oli suostunut tulemaan korjaamaan kuplabaaria, muuten hän ei olisi saanut ehkä koskaan tilaisuutta tutustua tuohon viehättävään tyttöön.

Kotiin päästyään tytöt hiipivät hiljaa sänkyihinsä nukkumaan. He olivat todella väsyneitä, mutta tyytyväisiä yölliseen seikkailuunsa. Varsinkin Saga. Hän oli oikeasti pelännyt jäävänsä yksin loppuelämäkseen, koska hän piti itseään niin tylsänä ihmisenä. Tänään hän oli kerrankin tehnyt niin kuin ei pitäisi tehdä ja hänet oli huomattu! Hän todella toivoi olevansa vielä jonain päivänä Aaton tyttöystävä...

Aamulla tytöt heräsivät varsin tokkuraisina. Juhliminen oli vaatinut veronsa, eikä heitä tänään paljon hereillä koulussa nähtäisi. Saga oli onneksi tehnyt läksynsä, joten hän saisi kenties "flunssaisen" olonsa anteeksi koulussa, mutta Zinaidalla oli läksytkin tekemättä. Hän tiesi, ettei toisi enää kympin todistuksia kotiin, mutta hän ei sen suuremmalti asiaa murehtinut.

Zinaida päätti lopulta jäädä kotiin nukkumaan ja Saga sai lähteä yksin kouluun. Saga voisi kertoa koulussa siskonsa olevan todella sairaana kotona, häntä kyllä uskottaisiin. Sagaa ei asia harmittanut yhtään. Hän suorastaan odotti kouluunpääsyä, olihan Aatto siellä!

Oliver heräsi koulubussin tööttäilyyn ja päätti saman tien nousta sängystä ylös. Samalla hän huhuili Alienoria heräämään. Oliverilla oli kaupungilla yllätys Alienorille, eikä hän jaksanut odottaa siihen asti, kun Alienor heräisi.

Puolessa tunnissa molemmat olivat valmiina lähtöön. Alienor mulkoili Oliveria noustessaan sohvalta, koska Oliver oli mennyt herättämään hänet kesken makoisimpien unien.

Oliver huomasi Alienorin olevan vähän kärttyinen ja suikkasi suukon hänen huulilleen. Oliver tunsi kihlattunsa alkavan hymyillä ja hymyili itsekin sille, kuinka helppoa olikaan saada Alienor iloiseksi.

Pian he jo istuivat limusiinin kyydissä matkalla kohti keskustaa. Oliver oli juuri saanut kauan kaipaamansa ylennyksen Twinbrookin pormestariksi ja siksi hänellä oli käytössään oma limusiini. Hän ei silti suostunut pukeutumaan pukuun aina ulos lähtiessään, vaan halusi pitää yksityiselämän ja työn erillään, mikä näin pienessä kaupungissa olikin mahdollista. Oliver oli seuraavina viikkoina aloittelemassa juuri uutta lakialoitetta, joka antaisi alieneille samat oikeudet kuin ihmisille. Hän oli kaupungintalon arkistoista tutkinut, että Twinbrookissakin asuu ainakin seitsemän alienperhettä. Yksi niistä oli heidän perheensä, kaksi Oliverin veljien perheet, mutta muista hän ei tiennyt. Tärkeää olisi kuitenkin löytää heidätkin, jotta ihmiset huomaisivat, että alieneissa ei ole mitään pelättävää, he voivat asua vaikka naapurissa tietämättäsi!

Alienor hämmästeli limusiinin jättäessä heidät stylistin oven eteen. Kun he pääsivät sisälle ja huomasivat stylistillä olevan edellisen asiakkaan kanssa juttu vielä kesken, Oliver päätti kertoa mitä he siellä tekivät. Alienorhan ei pitänyt yhtään shoppailusta. Niinpä aikansa kuunneltuaan tulevan vaimonsa mekkoahdistusta, Oliver oli käynyt stylistin luona tilaamassa Alienorille mekon. Alienor oli monesti kertonut minkälaisen mekon haluaisi häihinsä, ja siksi Oliver oli osannut kuvailla sen niin hyvin stylistille, joka toimi samalla myös räätälinä. Kaupungissa kun ei pahemmin ollut kauppoja, joissa myytäisiin juhlavaatteita.

Stylisti oli lähtenyt hakemaan mekkoa takahuoneesta ja pyytänyt Alienoria peilin eteen valmiiksi. Alienoria jännitti minkälainen mekko olisi ja sopisiko se hänelle. Ainakin tähän mennessä Oliver oli osannut ostaa hänelle vaatteita!

Mekon sovittamisessa ei kauaa mennyt ja pian Alienor pääsi ulkona odottelevan Oliverin luo kertomaan mielipiteensä mekosta.

Alienor oli pitänyt mekosta todella paljon ja Oliver oli suorastaan riemuissaan siitä, että hän oli valinnut oikein. Alienor ehdotti samalla, että kun kerran mekkokaan ei ollut ihan perinteinen häämekko, he voisivat muutenkin pitää vähemmän perinteiset häät. Oliver oli samaa mieltä. Hänkin odotti häiltä enemmänkin yhdessäoloa ystävien kanssa kuin jäykkiä perinnejuhlia, joissa kaikki menisi tasan tietyn kaavan mukaan.

Sillä aikaa Starberryjen talossa Saga ja Zinaida tekivät ahkerasti läksyjä. Tytöt olivat samalla luokalla, joten vaikka Zinaida oli jäänyt kotiin, Saga toi hänelle hänen läksynsä. Nyt läksyt eivät tuntuneet Zinaidastakaan mitenkään ylivoimaisilta- olihan hän saanut laiskotella kotona koko aamupäivän.

Silti läksyjen valmistuttua Zinaida kaipasi pientä huvitusta. Hän oli jonkin aikaa ollut ihastunut erääseen heidän koulussa olevaan poikaan, Aaton isoveljeen Siloon. Saga oli kertonut hänen eronneen tänään tyttöystävästään ja Zinaida päättii käyttää tilaisuuden hyväkseen. Saga katseli vieressä kauhuissaan Zinaidan valitessa Silon numeron. Poikahan oli pari vuotta vanhempi ja lisäksi juuri eronnut. Miten Zinaida uskalsi edes yrittää?

Zinaidalle mikään ei tuntunut olevan mahdotonta, ja pian hän oli suostutellut Silon käymään heillä. Hetken rupateltuaan alakerrassa he olivat siirtyneet yläkertaan Zinaidan huoneeseen. Alakerrassa oli nimittäin ollut kaksi ylimääräistä silmäparia vakoilemassa heidän jokaista liikettään; Zinaidan vanhemmat olivat vähän turhan uteliaita tyttäriensä tekemisistä.

Silo tuntui käyttäytyvän hillitysti ja rauhallisesti, toisin kuin Zinaida. Hän tunsi itsensä ylienergiseksi ja hän puhui koko ajan. Niin hän tosin yleensäkin teki, mutta nyt hän itsekin huomasi sen tarkkaillessaan tekemisiään entistä tarkemmin. Silo oli koko illan ollut hieman poissaoleva, eikä Zinaida saanut selvää, mitä hänen päässään liikkui.

Lopulta Zinaida koitti rauhoittaa itseään hieman ja lähestyi Siloa. Silo ei näyttänyt erityisemmin vastustavan Zinaidan toimia, joten Zinaida kumartui vielä vähän lähemmäs...

...ja suuteli Siloa. Silo oli koko päivän murehtinut hyvin riitaisaa eroa tyttöystävästään, mutta nyt hänellä näytti olevan jo uusi tyttöystävä. Zinaida oli häntä nuorempi, mutta ei rakkaus ikää katso. Silo piti Zinaidan suorasukaisuudesta. Hän sanoi miten asiat oli ja teki miten halusi. Ja nytpä hänellä ainakin olisi joku toinen, jotta hänen entinen tyttöystävänsä ymmärtäisi jättää hänet rauhaan!

Kaikilla ei rakkauselämässä mennyt ihan niin hyvin. Aatto oli alkanut kohdella Sagaa koulussa kuin ilmaa. Saga jäi usein koulun jälkeen odottamaan Aattoa koulun ulkopuolelle kysyäkseen, miksi hän tekee näin, mutta Sagan nähdessään Aatto juoksi aina pois. Sagaa todella kiukutti moinen lapsellinen käytös, mutta vielä enemmän häntä raivostutti se, ettei hän saanut edes tietää, miksi Aatto vältteli häntä.

No, eihän Saga häntä mihinkään tarvinnut, olihan hänellä Lawrence. Lawrence oli tosin vain ystävä, mutta hyvä sellainen. Lawrenceen Saga oli aina voinut luottaa; siitä lähtien kun he olivat ala-asteella tavanneet.

Lawrence opiskeli Twinbrookin ulkopuolella eliittikoulussa ja siksi he eivät voineet nähdä muuta kuin viikonloppuisin. Poika asui äitinsä ja isänsä kanssa Twinbrookin suolla. Siksi Lawrence olikin hieman hassu näky; hän ajeli hienolla autolla, käytti merkkivaatteita, kävi kallista koulua, käyttäytyi ja elehti kuin rikkaan perheen lapsi, mutta silti hän asui vanhassa murjussa, eivätkä hänen vanhempansakaan kovin hyvinvoivilta näyttäneet.

Saga meni usein perjantaisin Lawrencen luo tai ainakin soitti hänelle kertoakseen viikon tapahtumat. Pojasta oli hauska kuulla vanhojen tuttujensa kommelluksia. Tänään puheenaiheena oli kuitenkin lähinnä Aaton outo käytös. Sagaa huoletti kovasti, oliko Aatolla jokin huonosti tai oliko kenties Sagassa itsessään  jotain vikaa.

Lawrence kuunteli tarkkaavaisena Sagan selostusta Aaton jokaisesta liikkeestä viikon aikana. Hän tuntui jopa tietävän, miksi Aatto käyttäytyi niin oudosti. Vuodatuksen päätyttyä hän kehottikin unohtamaan Aaton. Aatto ei selvästikään halunnut Sagan kanssa mitään vakavempaa suhdetta, mutta varmasti joku toinen haluaisi, kunhan Saga vain odottaisi kärsivällisesti.

Saga kiitti ystäväänsä tuesta ja hyvistä neuvoista. Kuinka ihanaa olikaan omistaa ystävä, jolle voi kertoa kaiken! He jatkoivat juttelua vielä hetken nauraen Lawrencen koulussa tapahtuneille sattumuksille, mutta pian he huomasivat jo illan pimenevän ja Sagan oli aika lähteä kotiin päin.

Taksissa Saga vielä mietti illan tapahtumia. Lawrence oli kehottanut unohtamaan Aaton, mutta Saga ei halunnut unohtaa häntä. Saga todella viihtyi Aaton seurassa ja he tuntuivat ymmärtävän toistensa ajatukset jo puolesta sanasta. Ehkä se kaikki olikin ollut vain teeskentelyä...

Alienor heräsi lauantai-aamuna väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Tänään hän menisi naimisiin Oliverin kanssa. Hän oli edelleen sitä mieltä, että juhlat olivat hieman turhat. Hän uskoi ilman niitäkin Oliverin rakastavan häntä. Mutta Maassa Maan tavalla, naimisiinmeno oli tällä planeetalla tärkeä juttu ja ilman sitä heitä alettaisiin katsoa kummeksuen. Varsinkin nyt kun Oliver oli pormestari.

Alienor oli äkkiä pukenut päälleen uuden mekkonsa, jonka hän oli jättänyt tuolin päälle illalla odottamaan. Hän kampasi hiuksensa auki ja laittoi itselleen kunnon meikit. Normaalisti hän ei edes käyttänyt meikkiä, korkeintaan hieman ripsiväriä tai hillityn väristä huulipunaa, joten nyt peilistä häntä katsoi aivan uudenlainen nainen. Hän näytti melkein nuortuneen kymmenellä vuodella!

Tytötkin heräilivät valmistautumaan illan juhliin. Saga oli Alienorin tavoin kierinyt koko yön sängyssä saamatta unta. Sagalla syynä ei tosin ollut jännitys, vaan Aatto. Niinpä hänen oli pakko kysyä heti aamulla siskonsa mielipidettä asiaan. Zinaida sanoi suoraan, että jos Saga pitää pojasta, hänen kannattaisi hoitaa asiat kuntoon, muuten hän jossittelisi asiaa lopun elämäänsä.

Saga piti Zinaidan vastauksesta. Hän tuntui tietävän aina, mitä Saga sydämessään halusi, vaikkei Saga sitä itse nähnytkään! Saga lupasikin jutella heti maanantaina pojan kanssa ja ottaa selville, mikä häntä vaivaa. Ainakin Saga saisi tietää syyn, miksi Aatto ei halunnut enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä, jos ei muuta.

Päivä kului nopeasti hiuksia kiharrellessa, sovitellessa vaatteita ja kokeillessa ainakin viittä eri meikkiä. Perheelle meinasi tulla kiire lähteä, ja heidän saapuessaan juhlapaikalle muutama vieras jo odottelikin pihalla.

Häät oli päätetty pitää Sagalle ja Zinaidalle jo tutuksi käyneessä Ryminä-discossa. Hääparia vain nauratti ajatus rannalla auringonlaskussa lausutuista vihkivaloista- voisiko teennäisempää olla! Varsinkin kun he olivat viettäneet pari ensimmäistä kuukautta yhdessä lukittuina kosteaan, sammalta kasvavaan huoneeseen ja rämpien suolla viluisina sammakoiden keskellä. Näin oli paljon parempi ja vieraatkin näyttivät viihtyvän.

Iltaan mahtui myös yllätyksiä. Aatto ilmestyi paikalle katuvan näköisenä Sagan jutellessa Lawrencen kanssa. Saga vilkuili hämillään Aattoa, eikä tiennyt mitä sanoa, mutta Lawrence tiesi. Hän melkeinpä tunsi ilmassa jännitteen Aaton ja Sagan välillä, huokaisi ja sanoi Sagalle, ettei hän voisi huolia takaisin tuollaista petturia.

Saga mietti hetken kiivaasti ja muisti, millaisia tunteita hän oli eilen käynyt läpi tilittäessään Lawrencelle Aatosta. Hän päätti antaa Aatolle samalla mitalla takaisin, ja ihmetteli ääneen, mistä Lawrence oikein puhui, eihän täällä ketään näkynyt? Hän ei todellakaan suostuisi olemaan Aatolle pelkkä bileseuralainen!

Musiikki vaihtui yhtäkkiä tanssimusiikista häämarssiksi. Alienor ja Oliver kääntyivät toisiaan kohti nostaen maljat toisilleen. Samoin teki koko muu juhlakansa.

Valot sytytettiin siksi aikaa, kun pari vaihtoi sormuksia, jotta vieraat saivat otettua kuvia. Alienor henkäisi nähdessään violeteilla jalokivillä kuorrutetun sormuksen, jonka Oliver pujotti hänen sormeensa. Kummankin sydän pamppaili vieraiden katsoessa tarkasti tapahtumien kulkua. Alienor ymmärsi viimein, miksi kaikki naiset intoilivat niin paljon häistä ja sijoittivat niihin omaisuuksia. Alienor kuuli vieraiden ihastuneet huokaukset, he näkivät kuinka paljon hääpari rakasti toisiaan.

Tuoreen avioparin suudellessa toisiaan valot sammutettiin ja ihmiset hajaantuivat tanssilattialle. Vain kolme vierasta jäi paikoilleen viime hetkeen asti; Saga, Zinaida ja Lilja, joka oli kaikkien hämmästykseksi saapunut paikalle. Lilja oli saapunut paikalle miesseuralaisen kanssa, joten hän oli viimein päässyt täysin yli Oliverista. Oliver oli siitä myös todella iloinen, hän kun oli toivonut Liljan löytävän itselleen vielä hyvän miehen. Sen hän ansaitsi.

Alienor ja Oliver tunsivat olonsa hyvin epätodellisiksi. He miettivät yhteisiä hetkiään, ja sitä miten he olivat päätyneet tähän. Heillä oli jo kaksi teini-ikäistä tytärtä ja iso omakotitalo. Nyt he olivat onnellisesti naimisissa. Alun vastoinkäymisten jälkeen heillä oli ollut koko elämä yhtä ylämäkeä. Toivottavasti se sellaisena pysyisikin...

Kaiken häähässäkän jälkeen Alienor ja Oliver saivat myös rentoutua ja juhlia. Monet heidän ystävistään hoippuivat jo baaritiskin viereen lepäilemään ja keräämään voimia.

Nuoriso oli jo lähtenyt baarista kotiinpäin. Heitä ei kiinnostanut katsoa sukulaisiaan ja vanhempiensa työkavereita iskemässä toisiaan ja oksentelemassa nurkkiin. Enemmän heitä kiinnosti Oliverin häälahja Alienorille. Poreamme, joka oli aamulla käyty asentamassa heidän takapihalleen.

He päättivät pitää omat jatkobileensä poreammeessa istuskellen ja jutellen mukavia. Zinaida ja Silo eivät tosin osallistuneet keskusteluun kovin aktiivisesti, he mieluummin tuijottivat poreilevaa vettä ja istuivat hiljaa vierekkäin.

Aamuyön tunteina Silo ja Zinaida siirtyivät sisätiloihin jättäen Sagan ja Lawrencen jatkamaan kahdestaan mielenkiintoisia keskustelujaan. Hyvin pian heidän keskustelunsa kuitenkin loppui Lawrencen katsoessa Sagaa todella kummallisesti. Saga tiesi Lawrencen olevan hieman outo, mutta nyt häntä melkein pelotti.

Hetken aikaa kuului vain veden solina, mutta Saga rikkoi hiljaisuuden ja kysyi Lawrencelta, mikä hänen nyt tuli. Poika nousi hieman altaasta ylös ja kertoi ajatelleensa Sagaa viime aikoina. Saga käski vain mielessään pojan olla hiljaa, hän ei haluaisi Lawrencesta poikaystävää, vaan Aatosta. Sagan hämmästykseksi Lawrence ei kuitenkaan ehdottanut seurustelua, vaan jotain todella epäsopivaa, ihan vain lohdutusmielessä Aaton vuoksi.

Saga nousi nopeasti altaasta ylös ja otti tärisevin käsin tukea altaan reunasta. Hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, mutta hän halusi nopeasti pois tuosta tilanteesta, hän halusi eroon siitä kaameasta Lawrencen kasvoilla olleesta virnistyksestä, joka nyt kummitteli hänen päänsä sisällä.

Saga juoksi sisälle taloon minkä jaloistaan pääsi ja lukitsi oven perässään. Hän oli aivan varma siitä, että Lawrence lähtisi hänen peräänsä, tulisi taloon sisälle ja...

Saga vain tuijotti takaovea järkyttyneenä. Lawrence oli ollut hänen paras ystävänsä. Mitä hän oli oikein ajatellut ehdotellessaan tuollaisia? Ei kai hän niin hullu voisi olla, että rikkoisi ikkunan ja tulisi sisälle? Saga todella toivoi Zinaidan ja Silon olevan yläkerrassa, eikä Silon luona. Jos hän olisi yksin koko talossa ja Lawrence pääsisi sisään... Hän ei edes halunnut ajatella sitä!

Saga kiljaisi kauhuissaan tuntiessaan jonkun käden yhtäkkiä olkapäällään...

...mutta vilkaistessa olkansa yli hän näki vain Aaton. Aatto lohdutti Sagaa ja sanoi kaiken olevan hyvin Sagan haukkoessa henkeään ja pidätellessä kyyneleitään. Saga oli niin iloinen nähdessään Aaton siinä. 

Saga selitti Aatolle, mitä äsken oli tapahtunut. Aatto halasi Sagaa pitkään ja yritti saada tytön rauhoittumaan. Zinaida oli tullut Silon kanssa Silon ja Aaton kotiin puolisen tuntia sitten ja Zinaida oli patistanut Aaton heille Sagan seuraksi. Zinaida kun ei ollut koskaan pitänyt Lawrencesta, eikä halunnut siskonsa olevan kahden hänen kanssaan.

Rauhoituttuaan Saga kysyi Aatolta olivatko he jatkossa yhdessä vai eivät. Vastaus oli selvä jo ilman sanojakin ja Aatto pyysi anteeksi typerää käyttäytymistään. Hän oli tehnyt sen pakon edessä. Enempää hän ei halunnut kertoa, mutta se ei Sagaa haitannut. Hän tunsi suurta helpotusta saadessaan pitkään mieltä vaivanneen asian selvitettyä!

Aamulla eilisillan tapahtumat tuntuivat kuin kaukaisilta unilta. Ainakin niin kauan, kunnes Sagan puhelin soi ja painajaiset muuttuivat todeksi.

Puhelimen näytöllä vilkkui Lawrencen nimi. Saga ei ollut varma halusiko hän vastata. Tuijotettuaan puhelinta pienen hetken, joka tuntui kuitenkin minuuteilta, Saga päätti antaa ystävälleen vielä mahdollisuuden ja vastasi puhelimeen.

Lawrence änkytti toisessa päässä epävarmana jotain anteeksipyynnön kaltaista. Hän selitti juoneensa liikaa, eikä hän edes muistanut kunnolla eilisillan tapahtumia. Saga kuunteli raivoissaan pojan ladellessa valheita hänelle. Lawrence ei ollut juonut illan aikana melkein mitään ja oli varmasti täysin selväpäinen yöllä.

Aikansa kuunneltuaan Saga sanoi mahdollisimman ystävällisellä äänellä, että Lawrence saisi anteeksi, muttei vielä. Hänellä kulki vieläkin kylmät väreet pisin selkäpiitä, kun hän muisti sen karmaisevan virnistyksen, kun Lawrence kuvitteli tilaisuutensa koittaneen.

Saga sulki puhelimen pää täynnä ajatuksia. Missä vaiheessa hänen elämästään oikein tuli näin monimutkaista?